Dubai tammikuussa on shoppailun juhlaa

Ensimmäistä matkaa Arabiemiraatteihin suunnitellessani en olisi osannut arvata, että palaan maahan vielä ainakin kolmannen kerran. Mutta miksipä en? Sujuva lento, varma aurinko ja lämpö. Lento on sama kuin Kanarialle, mutta ah, niin paljon vähemmän kuoppaisempi. Tällä kertaa seurana oli kaksi kaveria, joten kikatus ja shoppailu nousivat omiin sfääreihin.

Dubai on turvallinen lähteä vaikka tyttöjen reissulle, vaikka hämmennystä se voi aiheuttaa. Hotellin aamupalalla huoneen numeroa kysyneiden tarjoilijoide  silmät pyörähtivät ympäri, kun ilmoitimme kaikkien aamupalojen menevän yhden  huoneen laskuun. Puolestaan me hämmennyimme taksijonossa, kun emme tajunneet mennä naisten jonoon.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Tammikuu ei välttämättä aurinkolomakuukausi, sillä tuuli voi puhaltaa kovaa ja sumu voi tuoda muita mutkia matkaan. Meidät kova tuuli sai pysymään pois hotellin altaalta. Respan virkailija suositteli palaamaan aurinkolomalle marras- tai maaliskuussa.

Onneksi Dubaissa onnistuu myös kaupunkiloma. Kaupungissa kannattaa ottaa kohteeksi vaikkapa Al Fahidin perinnekorttelit ja basaarit, muut suurhulluuden kaupungin nähtävyydet ja kauneushoidot. Basaareissa kaikki länkkärit ovat shakiroita ja angelinoja, mutta myyjien toiminta ei ole niin päälle käyvää kuin esimerkiksi Istanbulin Grand basaarissa.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Kaupunkilomalle tammikuu on täydellinen myös siksi, että  se on Dubain kuuluisien shoppailufestivaalien aikaa. Silloinkaan normipalkkainen suomalainen ei eksy sheikkien vaimojen kanssa samoihin luksusliikkeisiin. Me teimme loistavia löytöjä muun muassa Banana Rebublicissa ja Cosilla, joista kannoimme hyvän määrän kashmir-, villa- ja silkkineuleita pilkkahintaan. Ensimmäisenä ei ehkä käy mielessä käydä Dubaissa shoppailemassa talvivaatteita… Taisimme joka päivä piipahdaa hotellimme läheisyydessä sijainneessa Dubai Mallissa. Kaikkien päivien aikana ehdimme koluta vain yhden siiven. Ja tietysti ihmetellä yhtä Dubain maamerkeistä, Burj Khalifaa.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Ruoka yllätti, se oli hyvää kaikkialla. Viimeksi käyskentelimme Marinan ympäristössä ja en muista ruoan olleen kovin kummoista. Nyt maistui erityisesti libanonlaiset pikkupurtavat, pihvit ja kalaruoat.

Hotellimme JW Marriot Marquis on tämänhetkinen maailman korkein hotelli. Suurta ihmismassaa ei kuitenkaan tullut vastaan missään. Korkeuden huomasi lähinnä yläbaarissa ja siinä, ettei parvekkeen ovea ollut tarkoituskaan saada auki, sen verran tuuli vihmoi 63.kerroksessa. Keskeinen sijainti oli hyvä, samoin kuin suuri huone ja palvelun taso. Ainoa miinus edellä mainitusta tuulisesta uima-altaasta.

Hieman jäi kaihertamaan, että aavikolla käynti on edelleen tekemättä. Mutta ehkä sen voisi tehdä muuallakin kuin Arabiemiraateissa. Mutta ehkä neljäs kerta vie hiekkadyyneille?

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!

Viehättävä Wien

Tämän vuoden perinteinen joululahjamatka suuntautui Wieniin maaliskuun lopussa. Saimme siis rautaisannoksen Itävaltaa, kun olimme juuri pari viikkoa aiemmin viettäneet laskettelulomaa St. Antonissa. Mutta mikäs siinä, Itävallassa lomailu on varsin leppoisaa. Joten tässä matkavinkit Wieniin.

1. Prater ja Riesenrad
Wienin suurimmassa puistossa sijaitsevan huvipuiston vetonaula on Riesenrad, maailmapyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Hitaasti etenevissä kopeissa on ajan patinaa- ja natinaa. Huvipuisto ei ole suuren suuri, mutta kyllä siellä lasten lisäksi aikansa kulumaan myös aikuiset.

Riesenrad.

 

2. Le loft
Hieno rooftop-ravintola Sofitel-hotellissa. Koko seinän kokoisista ikkunoista avautuu huikea näköala yli kaupungin. Jos ravintolaan mielii syömään, pöytävaraus on ehdoton. Myös drinksuille mennessä kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

3. Schönnbrunn
Yksi Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Schönnbrunnin linna, josta käsin hallitsijatar Maria Theresia hoiteli tehtäviään. Linnan saleissa ja käytävillä kulkien vierähtää helposti koko päivä. Me emme innostuneet pääsylippujonosta vaan nautiskelimme auringosta linnan huikeassa puistossa. Puistoiluun kuuluu ehdottomasti kiipeäminen ylös kukkulan Gloriette-pylväsrivistölle, puiston jalokivelle. Puistossa voi myös muun muassa seikkailla pensaslabyrintissa, ihmetellä eläimiä eläintarhassa ja kuvitella olevansa etelän mailla Palmutalossa.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

4. Vanhakaupunki
Vanhakaupunki huokuu arvokasta tunnelmaa upeine rakennuksineen ja ennen kaikkea hevoskärryineen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Stephansdom-kirkolle, jonka ympäristössä on paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Habsburgien elinympäristöön pääsee tutustumaan huimassa Hofburgin linnassa, jota rakennettiin kuuden vuosisadan ajan. Hofsburgissa asusteli aikanaan myös Wienin rakastettu keisarinna Sissi. Myös Hofburgia voi ihailla puistosta, Burggartenista, käsin. Wienin viehättävyys on juuri vehreys ja suuret puistot.

Keskikaupunki, Innere Stad, on helppo ottaa haltuun jalkaisin. Jos kävely alkaa rasittaa, voi hypätä hevosrattaiden tai ratikan kyytiin, ja katsella nähtävyyksiä vaikkapa Ringstrassen varrella. Myös metrolla on helppoa kulkea.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

5. Ravintoloita on joka makuun. Maistavaa italialaista tarjoaa Al Borgo, joka on rankattu TripAdvisorissa yhdeksi Wienin parhaimmista ravintoloista. Perinteistä paikallista ruokaa voi syödä Stephandom-aukion kulman takana Reinthaler’s Beisl -ravintolassa Dorotheergassella. Itävallan reissun perinne ruoka on tietenkin wienerschnitzel. Kaupungin kuuluisin schnitzelravintola on Figlmüller Bäckerstrassella, mutta varoituksen sana: ravintola on turistirysä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

6. Wienistä on helppo löytää niin huokeita kuin laadukkaampia hotelleja. Meidän hotellimme Hilton Vienna Plaza oli sijainniltaan optimaalinen Schottenring-kadulla. Kävelyetäisyydellä olivat niin vanhakaupunki, Prater kuin metrokin. Vaikka hotelli sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, eivät äänet haitanneet yöunia.

7. Parhaimmat ostospaikat löytyvät vanhastakaupungista Stephandomilta lähteviltä kaduilta, ostoskeskuksista sekä Mariahilfer strassella. Pienellä käsimatkatavaralaukulla ei kannata matkaan lähteä, jos omaa hyvän shoppailuvainun. Huonommallakin ostosvaistolla voi tehdä tiukkaa saada laukku kiinni, sen verran laaja ostosvalikoima kaupungissa on.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Meillä oli paljon suunnitelmia konsertista, viinituvista ja kahviloissa istuskelusta, mutta aika loppui kesken. Myös sää oli maaliskuun lopussa vielä sen verran kylmä, ettei terasseilla tarjennut vielä kovin paistatella. Pienen tuulahduksen saimme kuitenkin maistaa viimeisen päivän lounaalla Karlskirchen edustalla.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Ylväs Karlskirche.

Rooma tammikuussa

Kun pohti matkaa Roomaan tammikuussa, mielessä pyöri monenlaisia kysymyksiä. Onko siellä kylmä? Sataako vettä? Onko kaikki ravintolat ja muut paikat kiinni? Onko kaupunki kuitenkin täynnä turisteja? Ei. Ei. Ei. Ei.

Vaikka roomalaisen mielestä tammikuussa sää oli “freezing”, meidän suomalaisten mielestä sää oli täydellinen kaupunkilomalle. Lämpöä reissullamme tammikuun lopussa oli reilut +10 astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Tammikuu on siis paljon parempi ajankohta Rooman lomalle kuin kesä, jolloin kaupungissa paahtuu ja joka paikka on turisteilla täyteen ympätty. Vettä tihuutti yhtenä iltana pienen hetken, mutta ei mitenkään haitallisuuksiin asti.

Yksittäisiä ravintoloita oli talvilomien vuoksi kiinni, mutta yksittäiset ravintolat ovat kiinni myös heinä-elokuussa kesälomien vuoksi. Jotkut nähtävyydet olivat rempassa, kuten Espanjalaiset portaat ja Piazza de Popolon keskusmonumentti, mutta voihan niin olla kesälläkin. Fontana di Trevi oli täydessä  loistossaan juuri päättyneen kunnostuksen jäljiltä. Lantit vain lentelivät altaaseen, kun uskomuksen mukaan heittämällä kolikon oikealla kädellä vasemman olkapään yli onnellinen flippaaja pääsee joskus vielä uudelleen Roomaan.

Espanjalaiset portaat olivat remontissa tammikuussa.

Upea Fontana di Trevi -suihkulähde oli puolestaan juuri kunnostettu.

Piazza del Popolon pohjoinen portti, joka oli aikanaan portti Roomaan.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Shopppailu onnistui täysin vaivatta ainakin Piazza di Spagnan ja Via del  Corson varrella.

Centro storicon eli vanhankaupungin alueella paras kulkupeli on omat jalat. Välimatkat eivät ole niin pitkiä, etteikö niitä jaksaisi kävellä. Ja jos alkaa väsytää, voi aina istahtaa kahvilaan kupposelle kuumaa tai kylmää. Näkemistä riittää kaikkialla, joten kilometritkin taittuvat huomaamatta. Fiumicinon lentokentältä pääsee kätevästi Roma Terminin rautatieasemalle Leonardo Express -junalla 15 euron hintaan (hinta tammikuussa 2016). Kaikenmaailman taksikauppurit yrittävät tyrkyttää kentällä taksipalveluitaan ja vetoavat, että Leonardo Express on “tosi vaarallinen”. No ei ollut. Enemmän pelottaa Helsingin  lähijunassa.

Itselleni kävi vanhanaikaisesti, ja kolmesta päivästä kaksi meni hotellihuoneessa sängynpohjalla kuumeessa kärvistellen. Viimeisenä päivänä ajatuksena oli raahautua Hop on, hop off -bussiin, joka on jo aikojen alussa todettu flunssaisen matkalaisen oarhaaksi kaveriksi. Olisi edes nähnyt vilauksen kuuluisista nähtävyyksistä. Mutta influenssa painoi niin päälle, ettei asiaa ollut edes bussisightseeingille.

Edes jotain maisemia taksin ikkunasta.

Koska tämä reissu jäi nyt vähän tyngäksi, pitää ikuiseen kaupunkiin suunnata toisen kerran. Ensi talvena.

Äkkilähtö Dubaihin viikonlopuksi

Silloin tällöin pitää reagoida nopeasti. Kuten eräänä keskiviikkoiltana, kun ulkona oli sysipimeää ja vettä satoi vaakatasossa, ja huomasin, että torstain Dubain koneessa oli tilaa. Torstaiaamuna töihin lähti mukaan passi ja käsimatkatavarat.

Finnairin lennot ajoittuivat sopivasti yöaikaan, joten kohteessa ehti loikoilemaan auringon alla kaksi kokonaista päivää. Toki olisi ollut eduksi osata nukkua yölennolla. Taito, jota en yksinkertaisesti hallitse. Mutta mikäs sen parempi päikkäripaikka kuin pehmeä aurinkopeti uima-altaan reunalla auringon lämmittäessä kaamosoireissa riutunutta kroppa.

Lähtö arabimaahan oli helppo, kun alla oli vuodentakainen matka Abu Dhabiin. Ei tarvinnut enää pohtia kaapuvaatetusta, ja voi lähinnä vain vitsailla alkoholin käytöstä ja pussailuista julkisilla paikoilla. Siis kumpaakaan ei saa tehdä eikä turistin tarvitse kaapuihin pukeutua. Dubain ja Abu Dhabin ero on selkeä: Dubai on selkeästi rennompi ja maallistuneempi (jos niin voi tässä maassa sanoa) kuin Abu Dhabi. Abu Dhabissa kaapumiehiä ja -naisia on liikkeellä huomattavasti enemmän, ja sheikin kuvia on kaikkialla. Dubaissa taas turistien minihameet heiluvat ja katukuvassa on paljon enemmän länsimaista tunnelmaa. Asiaa selvittänee pitkälti se, että Dubain väkiluvusta 80% on ulkomailta tulleita, eurooppalaisia, amerikkalaisia, pakistanilaisia, intialaisia ja niin edelleen. Prameus ja öljyvarat ovat molemmissa kaupungeissa läsnä kaikkialla.

Meidän toimintatavaksi näyttää muodostuneen, että minä varaan lennot ja Matkakumppani hotellin. Tällä kertaa päädyimme noin 30 kilometrin päähän lentokentältä ja keskustasta Dubai Marinaan, The Address Dubai Marina -hotelliin,joka varauksen jälkeen paljastui Trip Advisorissa Dubain neljänneksi suosituimmaksi hotelliksi. Ja täysin ansaitusti! Saavuimme hotellille klo 5.45, ja huoneemme oli juuri saatu valmiiksi. Sisäänkirjautumisen yhteydessä meille tuotiin pyyhkeet,virkistävät shotit ja pienet lahjat. Ihanaa pientä hemmottelua valvotun yön jälkeen.
Sama mahtava palvelu jatkui kaikkialla. Uima-altaalla tuotiin aika-ajoin jäisiä viinirypäleitä virkistämään auringonottajia. Netti toimi täydellisesti kaikkialla hotellin alueella. Kovana vedenkittaajana arvostan myös arabiemiraattilaishotellien tapaa tuoda jokaisella huoneensiivouskäynnillä maksuttomia vesipulloja huoneeseen.

Näkymä The Addressin uima-altaalta.

Suuri on Arabiemiraateissa kaunista. Kuten piparkakkutalo.

The Addressista oli suora sisäänkäynti Marina Mall -ostoskeskukseen, jossa oli laajasti liikkeitä Mangosta Tommy Hilfigeriin paikallisilla ketjuilla höystettynä. The Address oli todellakin nimensä veroinen.

Marinan sisävesiosaaa reunustaa Dubain ainoa kävelykatu the Walk, jota aamulla kiersivät lenkkeilijät ja illalla illallispaikkaa etsivät turistit ja paikalliset. Ravintoloita löytyi niin kävelykadun varrelta kuin rannastakin, ja tarjolla oli kaikkea italialaisesta, kreikkalaisesta ja libanonilaisesta arabialaiseen, sushi- ja pihvipaikkoihin. Valikoiman laajuus kuvastaa Dubaita täydellisesti. Mitä tässä kaupungissa ei ole, sitä ei tarvita. Kaikki on niin suurta ja suurellista kuin voi vaan olla.

The walk by night.

Dubai Marinan rantabulevardi on täynnä ravintoloita, hotelleja, valoja ja ihmisiä.

Kun Matkakumppanikin on päässyt sisään allaselämän ihanuuteen, vitsailimme, että tällaisesta viikonloppureissusta voisi tulla tapa. Matka on yhtä lyhyt kuin Kanarialle, mutta aurinkoa on varmemmin, ja lentosää tasaisempi. Irakin vuoristo ei yllä Biskajanlahden takuuvarman ryöpytyksen tasolle. Nähtäväksi jää, jääkö vitsi vitsin asteelle.

Epäilyttävin reissu ikinä – matka Pariisiin viikko terrori-iskujen jälkeen

Se oli epätodellista, täysin absurdia. Saada ensimmäisenä aamulla tekstiviesti:”Ettehän ole Pariisissa?”. Hortoilla unenpöpperössä television eteen, joka läväytti ruudulle koko karmeuden. Paikat, joissa itsekin oli pyörinyt, olivat veren tahrimia. Omakohtainen kosketuspinta järkyttävien terrori-iskujen tapahtumapaikoille lamaannutti uutisvirran vietäväksi.
Ei, emme olleet Pariisissa 13.marraskuuta. Vaan viikkoa myöhemmin.

Järkytyksen jälkeen seuraava tunne oli suuttumus. Perhana, tällaisen edessä ei saa antautua, todellakaan ei peruta kesällä varattua Pariisin-matkaa, jota odotettiin kovasti myös Pariisin päässä. Äidin pelokas pyyntö reissun väliin jättämisestä tuli kuitenkin voimakkaasti uhon rinnalle, ja sai miettimään tarkemmin.

Omien ajatusten jäsentäminen järkeväksi perusteluksi tuntui mahdottomalta. Onko sinne pakko tunkea nokkansa juuri nyt? Entä jos pian seuraa uusi isku? Meidän Pariisiin päiviimme kuuluu olennaisena osana julkisilla liikkuminen, onko se turvallista vai ovatko ne seuraava maalitaulu? Toisaalta kaupunki on täynnä poliiseja ja sotilaita, ja turvatoimet tiukat, miten mitään voisi enää tapahtua? Mutta edellä mainitusta syystä, kuinka reissussa voisi rentoutua, kun aseistetut partiot ovat kaikkialla? Ihanat illat bistrojen terasseilla ja kaduilla vaeltelu eivät tuntuneet houkuttelevilta. Toisaalta kaupungissa asuu miljoonia ihmisiä, he ovat ja pysyvät siellä, miksi me emme voisi mennä sinne kolmeksi päiväksi? Kumpi on oikeastaan oman turvallisuuden kannalta vaarallisempi paikka, Pariisi vai hullujen kaahareiden täyttämä Kehä yhden aamuruuhka? Terroristien päämäärä on kylvää pelkoa ja epäluuloa, eihän niiden edessä voi alistua, mutta pitääkö minun itse henkilökohtaisesti konkreettisesti olla rintamassa, voisinko väistää, ja tukea vain henkisesti somessa?

Ulkoministeriö ei ottanut kantaa Pariisiin ja Ranskaan matkustamiseen. “Suomessa viranomainen ei voi kieltää kansalaisia matkustamasta ulkomaille. Meidän tehtävämme tässä kohdassa on jakaa tietoa kansalaisten käyttöön. Jokainen tekee matkustuspäätöksen sen perusteella itse”, kuului perustelu. Lentoyhtiö ei antanut rahoja takaisin. Vakuutusyhtiön mielestä tilanne ei ollut force major.

Koska Matkakumppania ei matkaan lähtö epäilyttänyt sekuntiakaan, yritin tehdä lähdöstä itselleni mahdollisimman helpon. Tein elämäni ensimmäistä kertaa matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Aloin seurata Twitterissä tärkeimpiä ranskalaisia kanavia ja viranomaisia. Annoin itselleni luvan päätyä perumaan reissu lentoaseman lähtöportille asti. Mutta jos astun koneeseen, lopetan miettimisen. Jos reissuun lähdetään, siellä ei panikoida.

Lähtöportilla boardingin aikana selasin uutiset vielä kerran kiireesti läpi. Astuin koneeseen, ja toivoin enkeleitä olkapäälle.

Joka tuutissa oli varoitettu tiukoista turvatoimista ympäri Pariisin. Charles de Gaullen lentoasemalla tarkastuksista, poliisista tai sotilaista ei näkynyt jälkeäkään. Ei liioin RER-junassa tai metrossa. Kaduilla ei tarkasteltu passeja. Partioivia sotilaita ja poliiseja näimme kaksi kertaa Châteletin asemalla ja kerran aseman lähellä sijainneen hotellimme liepeillä. En voi sanoa, että näky olisi ollut rauhoittava. Joka kerta metroon tai junaan noustessa mielessä häivähti ajatus “mitä jos?”. Erityisesti maan alla. Onneksi häivähdys laimeni kerta kerran jälkeen.

Kolmeen aiempaan Pariisin visiittiin verrattuna kaupungissa oli selvästi ilmassa varovaisuutta. Vaikka kaikki palvelut toimivat normaalisti, erityisesti perjantaina, tasan viikko iskujen jälkeen, kaduilla, metroissa ja ravintoloissa oli hiljaista. Notre Dame seisoi yksinäisenä pimenevässä illassa. Meillä oli pöytävaraus suosittuun illallisravintolaan Neuillyssa, joka olisi normaalisti perjantai-iltana tupaten täynnä. Nyt pöytiä oli vapaina useita.

Turisteja oli liikkeellä selvästi paikallisia enemmän. Lafayettessa näytti siltä, että ainakaan kiinalaisia eivät iskut olleet järkyttäneet vaan tax free -tiskille jonotettiin hanakasti isojen ostoskassien kanssa.

Lauantaina vilinää oli jo enemmän, mutta silloinkin katukuvasta ja tunnelmasta puuttui jokin. Kaikki ne palapelin palat, joita vastaan brutaalisti hyökättiin, olivat olemassa, mutta ne vetivät ilmaa pienemmin henkäyksin.

Notre Damen ympäristössä oli hiljaista.

Paikalliset ikkunashoppailijat olivat harvassa.

Lafayetten joulukoristeluissa ei sen sijaan ollut alakuloa havaittavissa.

Paikalliset ystävät suhtautuivat tapahtumiin kukin omasta lähtökohdastaan. Toiset välttivät Pariisiin keskustassa liikkumista, toiset jatkoivat entiseen malliin. Viiden lapsen isä puntaroi aseen hankkimista. Vanhemmat miettivät, kuinka tapahtumat vaikuttavat lapsiin. Kuinka suhtautua turvallisena paikkana pidettyyn kouluun, joka vei lapset ilman vanhempien lupaa pois koulurakennuksesta ja kaupungintalon aukiolle muistotilaisuuteen, kun samaan aikaan kokoontumiset olivat kielletty eivätkä vanhemmat itse saaneet mennä kouluun sisälle turvallisuussyistä? Missä lapset ovat turvassa? Missä kukaan on turvassa? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Oliko järkevää mennä Pariisiin nyt? Oli. Vaikka välillä pelotti ihan tosissaan, oli helpottavaa nähdä ja käydä kaupungissa itse. Eri kanavien kautta ulkomaailmasta saa rajoittuneen kuvan eikä omassa päässä ajatusten ja tapahtumien vatvominen tunnetusti mitään ainakaan paranna. On parempi ottaa härkää sarvista, mennä ja tehdä kuin jumittaa omassa kuplassaan.

Jos matka Pariisiin on varattuna, suosittelisinko reissuun lähtemistä? Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että mene. Pidä terve maalaisjärki mukana, ja seuraa paikallisia viranomaisia. Nyt, jos koskaan Pariisi, Ranska, Eurooppa ja koko maailma tarvitsee solidaarisuutta, rohkeutta ja välittämistä. Pariisi tarvitsee turisteja, että se pääsee normaaliin päivärytmiin.
Me tarvitsemme Pariisia, sen kuplivaa elämäniloa, vuosisatojen historiaa, kauneutta ja romantiikkaa, taidetta, muotia, kulttuuria, urbaania elämää. Elämää, jossa jokainen voi vapaasti olla oma itsensä.

#parisisaboutlife

Äkkilähtö Varsovaan juhannuksen viettoon

Kaikki kävi niin äkkiä. Matka juhannukseksi Varsovaan, siitä päätettiin 24 tuntia ennen lähtöä. Lento, joka Finnairin siivillä kesti vain tunnin ja 25 minuuttia. Rakastuminen kaupunkiin, se vei silmänräpäyksen! Se iski heti matkalla lentokentältä kaupunkiin,vitsi mikä paikka! Vehreä, bulevardimainen tie Chopinin lentokentältä keskustaan, ympäristön siisteys ja matkan lyhyys miellyttivät. Lentokenttä tosiaan sijaitsee vain noin 8 kilometrin päässä Varsovan keskustasta.

Heitimme kamat loistavalla paikalla keskustassa sijainneelle Polonia Palace -hotellillemme ja suuntasimme tutkimusmatkalle kaupunkiin.

En oikein tiedä, mitä olin Varsovalta odottanut, mutta en tätä: pää pyöri koko ajan, kun ympärillä oli niin paljon kauniita rakennuksia, monumentteja ja kylttejä osoittamaan tärkeitä paikkoja. Kaupungin rento tunnelma, lukuisat katukahvilat ja -ravintolat ja yleinen vehreys yllättivät.

Startti juhannusreissulle. Neuvoa antavilla yhdessä monista Nowy Swiat -kadun kahviloista.

Ensimmäinen ilta eteni Nowy Swiat -katua pitkin käyskennellen vanhaankaupunkiin ja illalliselle tunnelmalliselle Rynek-aukiolle. Hauskan värikäs vanhakaupunki, kuten lähes koko Varsova, on rakennettu uudelleen toisen maailmansodan tuhoisien pommitusten raunioilta. Uudelleenrakentaminen on tehty taidokkaasti vanhaa kunnioittaen.

Nowy Swiat -kadun varrella löytyy kauppoja, ravintoloita, merkittäviä rakennuksia sekä monumentteja, kuten esimerkiksi tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen monumentti.

Vanhankaupungin aukiota reunustavat värikkäät talot ja kuninkaanlinna.

Vanhankaupungin torilta eli Rynek-aukiolta ja sen ympäristöstä löytyy lukuisia ravintoloita.

Aukiolta löytyy myös merenneitopatsas.

Puolan karua historiaa ei Varsovassa voi sivuuttaa. Itselle se tuli eniten iholle Gestapon päämajassa, Mausoleum of Battle and Martydom -museossa. Siellä on nähtävillä fasiliteettejä, joihin pidätetyiksi tulleet juutalaiset pakotettiin: sellit, kuulustelujen “odotushuoneet”, kidutusvälineet ja Gestapon kuulusteluhuone. Digitaalisesti hyvin tehdyissä esityksissä pääsee myös tutustumaan yksittäisten henkilöiden tarinoihin. Vaikka natsien karmeuksista on kerrottu jo peruskoulussa, ja Euroopassa reissatessa ne tulevat monessa käänteessä vastaan, tuntuvat ne joka kerta yhtä järkyttäviltä.

Gestapon päämajassa kerrotaan silottelematta Varsovan juutalaisten kärsimistä kauheuksista.

Gestapon päämajassa käynnin jälkeen ruoka ei oikein maistunut. Kävimme kuitenkin kevyellä lounaalla puolalaista ruokaa tarjoilevassa, niin paikallisten kuin turistien suosimassa U Szvejka -ravintolassa. Ruokapaikkoja Varsovassa on joka lähtöön: puolalaista, italialaista, kiinalaista, sushia, tortilloja (Varsova on tunnettu Tortilla Factory -ravintolastaan). Tunnelmallisimmat ravintolat löytyvät luonnollisesti vanhankaupungin mukulakivikatujen varrelta. Paikallisten pariin ja grillatun ruoan makuun pääsee keskustan ulkopuolella puistossa sijaitsevassa Pub Lolek -ulkoilmaravintolassa. Meno on melkoinen varsinkin viikonloppuisin, jolloin ravintolassa on myös livemusiikkia.

Pub Lolek ja juhannuksen grilliruoat.

Vanhankaupungin ohella vaikeasti ohitettaviin nähtävyyksiin kuuluvat “Stalinin hammas”, Varsovan korkein rakennus, oikealta nimeltään tiede- ja kulttuurikeskus, jonka venäläiset lahjoittivat puolalaisille 1950-luvulla. Stalinin hampaan korkeudelle kurkottaa Marriot-hotelli, jonka 40.kerroksen baarista avautuu mahtavat näkymät kaupungin yli. Myös juutalaiskorttelit ja lukuisat museot kannattaa ottaa huomioon päiväohjelmaa suunnitellessa.

Venäläisten lahjoittama Stalinin hammas eli tiede- ja kulttuurikeskus ja näkymää sen 30.kerroksen terrasilta yli kaupungin kattojen.

Aikaa ja rahaa saa Varsovassa kulumaan myös shoppailuun. Kaupat ovat keskittyneet keskustaan Nowy Swiatin varrelle sekä hyvänkokoisiin ostoskeskuksiin, kuten Zlote Tarasyyn. Sieltä löytyvät niin puolalaiset liikkeet kuin kansainväliset ketjut Zarasta Benettoniin ja Eccosta Hugo Bossiin. Iloisin yllätys oli kosmetiikkaketju Avonin liike, sillä en tiennyt sen olevan peräisin Puolasta.

Ostoksia tehdessä saa varautua maksamaan Suomen hintojen verran, eteenkin kansainvälisten ketjujen kaupoissa. Hintataso ravintoloissa sen sijaan on huomattavasti Suomea halvempi, pois lukien hotellien ravintolat, kuten aina. Myös taksilla ajaminen on lähes ilmaista. Suomalaisen taksin lähtötaksalla pääsi hyvin lentokentältä keskustaan. Kannattaa tosin varoa huijareita, jotka veloittavat samalta matkalta tuplahinnan.

Puolan pääkaupunki jätti kivan kaupungin muistijäljen. Koska Puola on näppärän lentomatkan päässä, on hyvinkin mahdollista päätyä maahan uudelleen.

Pääsiäisloma Budapestissa – hyvää ruokaa, yön valoja ja maailman kaunein kahvila

Pääsiäisloma hurahti tänä vuonna Budabestissa, yhdessä tämän hetken kuumimmista Euroopan kaupunkilomakohteista. Budabestin kaupunkimaisema voisi olla mistä tahansa keskisen Euroopan kaupungista, vaikka Prahasta, Salzburgista, Berliinistä tai jopa Pariisista. Muihin kaupunkeihin verrattuna Budapestin omaleimaisuutta ovat vielä halvat hinnat, sen upeus illan pimeydessä ja tietynlaisen vaatimattomuuden tuoma sympaattisuus.

Asuimme tällä kertaa todellisessa luksushotellissa Boscolo Budapestissa. Jo hotellin aulaan astuessa pääsi suusta vilpitön vau! Fiilis jatkui, kun astui parin kolmen pienen helsinkiläisen kantakaupunkiyksiön kokoiseen huoneeseen. Koko hotellin kauneus kulminoitui sen kuuluisassa kahvilassa, New York Cafessa, joka on valittu maailman kauneimmaksi kahvilaksi. Pää pyöri joka aamu aamiaisella miljöötä ihastellessa.

Hotelli Boscolo Budapestin aula.

New York Cafen titteli maailman kaunein kahvila on ansaittu.

Myös Boscolo Budapestin sijainti oli loistava. Siitä pääsi nopeasti Blaha Lujzan metroasemalle eikä jalkaisinkaan mihinkään ollut mahdoton matka.

Kaupungin katuja kulkiessa pisti piristävänä poikkeuksena silmään lukuisat second hand storet, kirjakaupat ja leipomot, joilla useimmilla oli kioskimainen luukku kadulle. Kätevää!

Pudan puolella rannan myötäisesti kulkeva kävelykatu Váci utca on shoppailijan starttipaikka. Sen varrelta ja lähikaduilta löytyivät monet tutut merkit Zarasta ja Mangosta Bershkaan ja Intimissimiin. Muutaman käännökset päästä löytyi laadukkaampien ostosten hakijalle Fashion Street eli pätkä Deák Ferenc -katua, jolla voi puikahta liikkeisiin kuten Furla, Boss ja Tommy Hilfiger. Fashion Streetiltä shoppailijan tie vei kohti kaupungin pääbulevardia Andrássy útia. Andrássy utin molemmilta puolelta löytyvät muun muassa Louis Vuitton, Emporio Armani ja muut luksusmerkit.

Váci utcan kävelykadun varrelta voi aloittaa shoppailun.

Älä hämäänny Fashion Streetin keskellä olevista turistikrääsäkojuista.

Andrássy út on pala Pariisia keskellä Budapestia.

Andrássy útia pitkin kannattaa vaellella, ja ihailla muun muassa oopperataloa sekä lähempänä Hero’s Squarea (Hősök tere) olevia vanhoja taloja ja kujia. Hero’s Square Andrássy útin päässä on pieni upeiden patsaiden reunustama aukio, joka puhkeaa loistoonsa illan valaistuksessa. Aukio on myös portti suureen kaupunginpuistoon, jossa ainakin pääsiäisen aikaan riitti menoa ruokakojuista paikallisen laulajattaren puistokonserttiin. Puistosta löytyvät myös Budapest Zoo sekä kylpyläkaupungin ylpeys, Széchenyin kylpylä.

Hero’s square eli Hősök tere.

Széchenyin kylpylä seisoo ylväästi keskellä kaupunginpuistoa.

Ikävä kyllä meidät seurueen kokemukset Széchenyin kylpylästä jäivät laimeiksi. Ulkoilma-allas oli ihan kiva, mutta sisäaltaat, epäsiisteys ja kylpylän kaikinpuolinen toimimattomuus oli suuri pettymys. Ihmisiä oli aivan liikaa, kuin sillit purkissa -ilmaisu väheksyy tässä tapauksessa sillejä. Toki oli lauantai ja pääsiäinen, mutta todellisuus oli kaukana esitteiden ja netin upeista kuvista. En tiedä olisiko toisessa vaihtoehdossamme Gellert-kylpylässä tilanne ollut toinen. Joka tapauksessa Budapestin kylpyläkokemus kalpeni totaalisesti Islannin kokemusten rinnalla.

Parasta reissussa oli ehdottomasti illallisristeily Tonavalla. Vaikka laivan reitti kaupungin edustalla ei ollut pitkä ja ja lenkki heitettiin useampaan otteeseen, sen aikana sai ihailla mahtavasti valaistuja maamerkkejä, kuten Budan linnaa, parlamenttitaloa sekä Gellértinvuoren päällä Citadella-linnoituksen edessä kohoavaa Vapaudenpatsasta. Myös ruoka risteilyllä oli erinomaista. Risteilyjä järjestää useampi taho, meidän laivamme Danube Legend lähti rannasta laiturilta seitsemän. Voin suositella!

Budan linna illan hämärtyessä.

Huikea parlamenttitalo.

Vapaudenpatsas unkarilaiseen tyyliin.

Ruoka oli kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Ei perinteistä liha/rasvamättöä tsekkiläiseen tai saksalaiseen tapaan, vaan oikeasti maukasta ruokaa. Tietysti oli pakko maistaa gulassia, joka oli oikein maittavaa terassilla auringon lämmön ja raesateen säestämänä syötynä. Keskustasta löytyy paljon street food -paikkoja, jotka olivat poikkeuksetta hyvin suosittuja lounaspaikkoja. Kannattaa kokeilla vaikkapa Vörösmarty térin aukiota.

Laivan dinner: unkarilaisia erikoisuuksia alkuruoaksi, pääruoaksi lammasta.

Gulassia ja muuta katuruokaa Vörösmarty térin aukiolla.

Kaiken kaikkiaan Budapestista jäi ihan ok maku. Mitään suurta säväyttävää kokemusta kaupunki ei muihin Euroopan kollegoihinsa verrattuna tarjonnut, mutta miinuksellekaan ei menty. Joten jos kaipaa edullista kaupunkilomaa ja pientä viikonloppureissua, on Budapest oikein hyvä vaihtoehto.