Dubai tammikuussa on shoppailun juhlaa

Ensimmäistä matkaa Arabiemiraatteihin suunnitellessani en olisi osannut arvata, että palaan maahan vielä ainakin kolmannen kerran. Mutta miksipä en? Sujuva lento, varma aurinko ja lämpö. Lento on sama kuin Kanarialle, mutta ah, niin paljon vähemmän kuoppaisempi. Tällä kertaa seurana oli kaksi kaveria, joten kikatus ja shoppailu nousivat omiin sfääreihin.

Dubai on turvallinen lähteä vaikka tyttöjen reissulle, vaikka hämmennystä se voi aiheuttaa. Hotellin aamupalalla huoneen numeroa kysyneiden tarjoilijoide  silmät pyörähtivät ympäri, kun ilmoitimme kaikkien aamupalojen menevän yhden  huoneen laskuun. Puolestaan me hämmennyimme taksijonossa, kun emme tajunneet mennä naisten jonoon.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Tammikuu ei välttämättä aurinkolomakuukausi, sillä tuuli voi puhaltaa kovaa ja sumu voi tuoda muita mutkia matkaan. Meidät kova tuuli sai pysymään pois hotellin altaalta. Respan virkailija suositteli palaamaan aurinkolomalle marras- tai maaliskuussa.

Onneksi Dubaissa onnistuu myös kaupunkiloma. Kaupungissa kannattaa ottaa kohteeksi vaikkapa Al Fahidin perinnekorttelit ja basaarit, muut suurhulluuden kaupungin nähtävyydet ja kauneushoidot. Basaareissa kaikki länkkärit ovat shakiroita ja angelinoja, mutta myyjien toiminta ei ole niin päälle käyvää kuin esimerkiksi Istanbulin Grand basaarissa.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Kaupunkilomalle tammikuu on täydellinen myös siksi, että  se on Dubain kuuluisien shoppailufestivaalien aikaa. Silloinkaan normipalkkainen suomalainen ei eksy sheikkien vaimojen kanssa samoihin luksusliikkeisiin. Me teimme loistavia löytöjä muun muassa Banana Rebublicissa ja Cosilla, joista kannoimme hyvän määrän kashmir-, villa- ja silkkineuleita pilkkahintaan. Ensimmäisenä ei ehkä käy mielessä käydä Dubaissa shoppailemassa talvivaatteita… Taisimme joka päivä piipahdaa hotellimme läheisyydessä sijainneessa Dubai Mallissa. Kaikkien päivien aikana ehdimme koluta vain yhden siiven. Ja tietysti ihmetellä yhtä Dubain maamerkeistä, Burj Khalifaa.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Ruoka yllätti, se oli hyvää kaikkialla. Viimeksi käyskentelimme Marinan ympäristössä ja en muista ruoan olleen kovin kummoista. Nyt maistui erityisesti libanonlaiset pikkupurtavat, pihvit ja kalaruoat.

Hotellimme JW Marriot Marquis on tämänhetkinen maailman korkein hotelli. Suurta ihmismassaa ei kuitenkaan tullut vastaan missään. Korkeuden huomasi lähinnä yläbaarissa ja siinä, ettei parvekkeen ovea ollut tarkoituskaan saada auki, sen verran tuuli vihmoi 63.kerroksessa. Keskeinen sijainti oli hyvä, samoin kuin suuri huone ja palvelun taso. Ainoa miinus edellä mainitusta tuulisesta uima-altaasta.

Hieman jäi kaihertamaan, että aavikolla käynti on edelleen tekemättä. Mutta ehkä sen voisi tehdä muuallakin kuin Arabiemiraateissa. Mutta ehkä neljäs kerta vie hiekkadyyneille?

vatikaani-pietarinkirkko

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant'Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Trasteveren jouluvalot.

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D'Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty "Blue Vase", molemmat löydetty Pompeiista.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

stmartin_grandcase

Hiekkarantoja, kilpikonnia ja ranskalaisia herkkuja – häämatka Karibialla

Kun viime kesän Italian roadtrip päättyi kosintaan, tuli tälle kesälle suunniteltavaksi häämatka. Itselleni häämatkaksi olisi pienen häästressin purkautumisen jälkeen riittänyt lähimatkailu vaikkapa Kroatiaan, mutta tuoreen aviomiehen mielessä oli Macchu Picchu. Päädyimme kompromissiin, Air Francen lentoihin Karibialle St. Martinin saarelle. Saari on satoja vuosia kuulunut puoliksi Ranskalle ja puoliksi Alankomaille. Me majailimme Ranskan eli St. Martinin puolella. Ranskan puoli oli selvästi rauhallisempi, kun taas Alankomaiden eli Sint Marteenin puolella oli enemmän menoa ja turistit selvästi nuorempia.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

St. Martinilla asetuimme saaren koillisosaan, Orient Beachilla sijaitsevaan Esmeralda resortiin. Itäpuoli osoittautui kostealla kesäkuumalla loistavaksi valinnaksi vilvoittavan tuulensa vuoksi. Länsipuolella aallot olivat pienemmät ja mahdollistivat esimerkiksi suppailun, mutta kuumuuden lisäksi länsipuolella oleilua tukaloittivat myös hyttyset. St. Martin kuuluu ns.pahimpaan zikavirusalueeseen, joten hyttysmyrkyt olivat tehokäytössä. Mutta kuten todettua, meidän rannalla ja omalla terassilla tuuli piti huolen, ettei inisijöitä juuri näkynyt. Sen verran puremia kuitenkin otettiin vastaan, että mystisestä ihottumasta päätellen diagnosoin itselleni zikaviruksen. Virallisesti diagnosoituja zikavirustartuntoja noin 100 000 asukkaan saarella on ollut 40, taksikuskien tietotoimiston mukaan. Joten varsinaisesta epidemiasta ei saarella ole toistaiseksi ollut kysymys.

Orient beach - paratiisi

Orient beach – paratiisi.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Orient beach on Ranskan puolen suosituin ja suurin ranta. Pari kilometriä pitkällä rannalla on parhat fasiliteetit harrastaa vesiurheilua, vuokrata aurinkotuoleja, bongailla ihmisiä ja lounastaa rantaravintoloissa. Rantoja saarella riittää, niitä on yli 30. Yksi niistä on St. Marteenin Maho Beach. Et ole käynyt saarella, ellet ole bongaillut laskevia ja nousevia lentokoneita Maho Beachilla. Paikka on absurdi, kun koneet ovat laskeutuvat viiden metrin päästä rannalla olevista auringonpalvojista.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Retkeä paratiisimaiselle Pinel islandille ei kannata jättää St. Martinin reissulla väliin. Viiden minuutin venematkan jälkeen parkkeerasimme vasemmanpuoleiselle, St. Martinin vanhimman Karibuni-rantaravintolan rannalle, joskin lounastimme Yellow Beachin puolella. Lounastimme siis bambumajoissa liskojen kanssa. Liskot olivat erittäin tottuneita ihmisiin, mutta toisin kuin aika monella kanssalomalaisella, itsellä ei sentään käynyt mielessä ruokkia niitä kädestä pitäen.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Lounasseura saapuu.

Lounasseura saapuu.

Pinel Islandia on hyvä tutkailla snorklaten. Me kiersimme saaren kallioreunaa pitkin, ja vastaan tuli jos jonkinlaista värikästä pikku kalaa. Jo tässä vaiheessa olin meren asukeista aivan innoissani, ja selitin jokaista pikku fisua ilmeiseen kyllästymiseen asti snorklauskumppanilleni. Snorklausta tulikin harrastettua useampaan otteeseen, kun sukeltaminen ei itseltä luonnistunut. Matkakumppani sen sijaan suoritti PADI-kurssin kevyesti, joten hänen sukeltaessa minä snorklasin. Yhteistyö toimi loistavasti sukeltajan osoitellessa syvemmällä bongaamiaan herkkupaloja snorklaajalle. Kaikennäköisiä värikkäitä kaloja löytyi Pinel Islandin lisäksi Creole Rockilta ja Turtle Reefiltä Grand Casen edustalta sekä St.Barthelemyn saaren Turtle Baylta. Mieleenpainuvampia näkyjä olivat kuitenkin kahden viimeksi mainitun kilpikonnat. Kuinka kevyesti ja leppoisennäköisesti ne kuin lensivät vedessä, ja kävivät välillä haukkamassa happea pinnalla. Uskomattoman kaunista!

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Ranskan puolen pääkaupunki Marigot kuuluu niin ikään saaren pakollisiin nähtävyyksiin. Kiipeä Fort Louisin linnakkeelle katselemaan maisemia, lounasta Marina Port La Royale -satamassa ja shoppaile pikku putiikeissa. Mutta tee tämä kaikki pilvisenä päivänä, sillä muuten paistut elävältä parhaiden tuulten suojassa olevassa pikku kaupugissa.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Kulkupelinämme saarella toimi pääaiassa vuokramönkijä (skootterit olivat loppu!). Huristimme sillä muun muassa päivän saarikierroksen, jolla pistäydyimme myös Alankomaiden puolen pääkaupungissa Philipsburgissa. Philipsburgin ja Marigotin ero on valtava. Siinä missä karibialaisuus henkii läpi Marigotissa, Philipsburg ympäristöineen on jenkkikamaa: ravintoloita, baareja, shoppailua boardwalkilla tai Vorstraaseella. Mainoskylttien viidakossa amerikkalaiset ja nuoremmat eurooppalaisturistit viihtyvätkin rauhallista Ranskan puolta paremmin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla herkuttelun kehtona pidetään Grand Casen ravintolakeskittymää saaren luoteisosassa. Nimensä veroinen se olikin – ravintoloita, niin tasokkaita kuin paikallisia grillipaikkoja, löytyi joka lähtöön. Yksi unohtumattomimmista dinnereistä nautittiin rannalla, Calmos Cafessa. Ja oikeasti rannalla, sillä vesiraja nousi ajoittain pöydänjalkojen tasolle.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Enimmäkseen kuitenkin söimme illallista Orient Beachin Le Village d’Orient-aukion ravintoloissa. Ne olivat kävelymatkan päässä, ja tarjoilivat muun muassa hurmaavia ranskalaisherkkuja: sammakonreisiä (herkku?), ankanmaksaa ja shampanjaa. Palan painikkeeksi tarjottiin tietysti rommia, jokaisen ravintolan itsensä maustamana.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Kun kerran Karibialle lähtee, kannattaa tutustua myös muihin saariin. Me ehdimme tehdä ikimuistoisen laivamatkan parin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle St.Barthelemyn saarelle, joka on aikanaan kuulunut Ruotsille. Kyllä, Ruotsille. Muistona kolmen kruunun ajoista olivat ruotsinkieliset tienviitat.

St. Barths on julkkisten suosiossa, ja miksipä ei olisi: saarelle pääsee vain laivalla St. Martinilta tai maksimissaan 19 hengen pienkoneella. Lentokenttä on kahden vuoren välissä, ja noin 600 metrin kiitorata päättyy mereen, muutamia pieniä yksityiskohtia mainitakseni. Eli saarella saa olla aika lailla rauhassa. Me kävelimme pääkaupunki Gustavian keskustassa, kävimme minibussilla saaren kiertoajelulla ja snorklailimme turkoosissa meressä, tietysti kilpikonnia bongaten.

Ruotsalaiset!

Ruotsalaiset!

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan...

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan…

Tarkoituksena oli käydä päiväreissu Anguillan saarelle, mutta aika loppui kesken, sillä halusimme viettää viimeiset päivät auringossa loikoiluun ennen paluuta syksyiseen Suomeen.

Häämatka oli loistava sinetti hääkokonaisuudelle. Kun matkalle lähdettiin 40 tuntia vihkimisen jälkeen, sai pitkittää omassa vaaleanpunaisessa kuplassa olemista muutamalla viikolla. Karibia ja St. Martin olivat juuri oikea matkakohde ainutkertaiselle ja ikimuistoiselle häämatkalle.

hampuri_Binnenalster

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!

ialyssos_ranta

Rodoksen Ialyssos, joutilaan taivas

Kun tavoitteena oli tarkoitus hankkia täydellinen rusketus loppukesän juhliin, levätä ja syödä hyvin, ei parempaa lomakohdetta kuin Rodoksen länsirannan Ialyssos olisi voinut valita. Pikkukivistä rantaa riitti molempiin suuntiin ja aurinko paistoi harvinaisen lämpimästi, paikallisten mukaan kuin elokuun helteillä. Matkaa Rodoksen kaupunkiin on parinkymmenen minuutin bussi- tai taksimatkan verran, joten sinne pystyi pyrähtämään shoppailemaan ja ihastelemaan nähtävyyksiä kätevästi.

Shoppailua tai nähtävyyksiä Ialyssoksessa itsessään ei juurikaan ole, mutta ruokapaikkoja sen sijaan löytyy joka lähtöön. Itse pidän Kreikkaa ruokamekkanani, joten tarvetta muille kuin perinteisille tavernoille ei henkilökohtaisesti ole. Taivaallista tzatzikia tarjoiltiin modernissa Pezoulissa, suussasulavinta souvlakia Stefanos-tavernassa, parhaat snacit lounaaksi löytyivät Rainbow-rantabaarista. Rodoksen kaupungissa päädyimme nauttimaan jo aiemmin hyväksi todettuja mezejä Ta Petaladika -ravintolassa.

Jokailtaiset alkupalat: tzatziki ja kreikkalainen salaatti. Tälla kertaa Stefanoksen tavernassa.

Jokailtaiset alkupalat: tzatziki ja kreikkalainen salaatti. Tälla kertaa Stefanoksen tavernassa.

Pääruokasuosikit kanasouvlaki ja moussaka.

Pääruokasuosikit kanasouvlaki ja moussaka.

Kaikki eivät välttämättä jaksa syödä koko lomaa kreikkalaisia herkkuja. Kostas Villagen italialainen tarjoili erittäin maittavaa pasta carbonaraa.

Kaikki eivät välttämättä jaksa syödä koko lomaa kreikkalaisia herkkuja. Kostas Villagen italialainen tarjoili erittäin maittavaa pasta carbonaraa.

Ta Petaladika -ravintolassa Rodoksen vanhassakaupungissa riittää myös kaunista silmänruokaa.

Ta Petaladika -ravintolassa Rodoksen vanhassakaupungissa riittää myös kaunista silmänruokaa.

Loman paras ajanviettopaikka oli ehdottomasti hotellimme Electra Palacen rannan lepotuoli. Kun asteita oli +35, ranta oli ainoa paikka, jossa pystyi olemaan, kiitos navakan tuulen. Rantatuolissa hujahtikin matkan aikana kolme kirjaa…

+36 asteen helteellä rannalla kelpasi köllötellä.

+36 asteen helteellä rannalla kelpasi köllötellä.

Muutoin Electra Palace ei ollut nappivalinta. Kun tarkoitus oli hyvästellä stressi, saada levättyä ja ladata tyhjäksi valahtaneet akut, hotellin yli laskeutuvat lentokoneet ja puolille öin jatkunut hotellin keskipihalla järjestetty iltaohjelma eivät aina luoneet parhaita puitteita. Myöskään hotellin henkilökunta ei ihan aina ollut tehtäviensä tasalla. Oma moka, ensi kerralla parempi hotellivalinta.

Syyrian sodan pakolaisia saarella ei näkynyt, kuten edellisenä kesänä Kosilla, ja muutkin maailmanpoliittiset hetkautukset loistivat poissaolollaan.  Vaikka olisivat näkyneetkin, ei Kreikan paikkaa ihan hetkessä tämän matkailijan sydämestä ja matkasuunnitelmista syrjäytetä.

Schönnbrunnin linna mahtuu juuri ja juuri ylhäältä kukkulalta otettuun kuvaan.

Viehättävä Wien

Tämän vuoden perinteinen joululahjamatka suuntautui Wieniin maaliskuun lopussa. Saimme siis rautaisannoksen Itävaltaa, kun olimme juuri pari viikkoa aiemmin viettäneet laskettelulomaa St. Antonissa. Mutta mikäs siinä, Itävallassa lomailu on varsin leppoisaa. Joten tässä matkavinkit Wieniin.

1. Prater ja Riesenrad
Wienin suurimmassa puistossa sijaitsevan huvipuiston vetonaula on Riesenrad, maailmapyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Hitaasti etenevissä kopeissa on ajan patinaa- ja natinaa. Huvipuisto ei ole suuren suuri, mutta kyllä siellä lasten lisäksi aikansa kulumaan myös aikuiset.

Riesenrad.

Riesenrad.

 

2. Le loft
Hieno rooftop-ravintola Sofitel-hotellissa. Koko seinän kokoisista ikkunoista avautuu huikea näköala yli kaupungin. Jos ravintolaan mielii syömään, pöytävaraus on ehdoton. Myös drinksuille mennessä kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

3. Schönnbrunn
Yksi Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Schönnbrunnin linna, josta käsin hallitsijatar Maria Theresia hoiteli tehtäviään. Linnan saleissa ja käytävillä kulkien vierähtää helposti koko päivä. Me emme innostuneet pääsylippujonosta vaan nautiskelimme auringosta linnan huikeassa puistossa. Puistoiluun kuuluu ehdottomasti kiipeäminen ylös kukkulan Gloriette-pylväsrivistölle, puiston jalokivelle. Puistossa voi myös muun muassa seikkailla pensaslabyrintissa, ihmetellä eläimiä eläintarhassa ja kuvitella olevansa etelän mailla Palmutalossa.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

4. Vanhakaupunki
Vanhakaupunki huokuu arvokasta tunnelmaa upeine rakennuksineen ja ennen kaikkea hevoskärryineen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Stephansdom-kirkolle, jonka ympäristössä on paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Habsburgien elinympäristöön pääsee tutustumaan huimassa Hofburgin linnassa, jota rakennettiin kuuden vuosisadan ajan. Hofsburgissa asusteli aikanaan myös Wienin rakastettu keisarinna Sissi. Myös Hofburgia voi ihailla puistosta, Burggartenista, käsin. Wienin viehättävyys on juuri vehreys ja suuret puistot.

Keskikaupunki, Innere Stad, on helppo ottaa haltuun jalkaisin. Jos kävely alkaa rasittaa, voi hypätä hevosrattaiden tai ratikan kyytiin, ja katsella nähtävyyksiä vaikkapa Ringstrassen varrella. Myös metrolla on helppoa kulkea.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

5. Ravintoloita on joka makuun. Maistavaa italialaista tarjoaa Al Borgo, joka on rankattu TripAdvisorissa yhdeksi Wienin parhaimmista ravintoloista. Perinteistä paikallista ruokaa voi syödä Stephandom-aukion kulman takana Reinthaler’s Beisl -ravintolassa Dorotheergassella. Itävallan reissun perinne ruoka on tietenkin wienerschnitzel. Kaupungin kuuluisin schnitzelravintola on Figlmüller Bäckerstrassella, mutta varoituksen sana: ravintola on turistirysä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

6. Wienistä on helppo löytää niin huokeita kuin laadukkaampia hotelleja. Meidän hotellimme Hilton Vienna Plaza oli sijainniltaan optimaalinen Schottenring-kadulla. Kävelyetäisyydellä olivat niin vanhakaupunki, Prater kuin metrokin. Vaikka hotelli sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, eivät äänet haitanneet yöunia.

7. Parhaimmat ostospaikat löytyvät vanhastakaupungista Stephandomilta lähteviltä kaduilta, ostoskeskuksista sekä Mariahilfer strassella. Pienellä käsimatkatavaralaukulla ei kannata matkaan lähteä, jos omaa hyvän shoppailuvainun. Huonommallakin ostosvaistolla voi tehdä tiukkaa saada laukku kiinni, sen verran laaja ostosvalikoima kaupungissa on.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Meillä oli paljon suunnitelmia konsertista, viinituvista ja kahviloissa istuskelusta, mutta aika loppui kesken. Myös sää oli maaliskuun lopussa vielä sen verran kylmä, ettei terasseilla tarjennut vielä kovin paistatella. Pienen tuulahduksen saimme kuitenkin maistaa viimeisen päivän lounaalla Karlskirchen edustalla.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Ylväs Karlskirche.

Ylväs Karlskirche.

Pompeiji

Italian roadtrip: Sorrento, Pompeiji ja Vesuvius

Viimeinen kohteemme Sorrento oli Venetsian ohella ainoa suunnitelma, joka pysyi alusta loppuun kuvioissa mukana. Ajomatka Adrianmeren rannikolta Loreto Aprutinosta kesti lopulta viisi tuntia. Reittejä oli Google Mapsin ja Garminin ohjeilla useita suunnasta jos toisesta. Lopulta päädyimme kiertämään vuoret ja ajamaan länsirannikolle Italian kapeimmalta kohdalta. Matka Isernian kylän kautta rannikolta rannikolle kesti noin 1,5 tuntia.
Matka rannikolta rannikolle vei vuorten välistä.

Matka rannikolta rannikolle vei vuorten välistä.

Jonossa ei seisty missään autostradalla vaan vasta Sorrentoon vievällä mutkaisella, meren rantaa myötäilevällä tiellä, joka on ainoa Sorrentoon vievä tie. Kannattaa välttää aamu- ja iltapäiväruuhkassa. Jonottaminen oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista. Perillä avautui uskomaton näkymä Vesuviukselle ja Napolinlahdelle.
Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta Napolinlahdelle.

Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta Napolinlahdelle.

Ylipäätään oman auton käyttö Sorrentossa ei ole järkevää, sillä keskustan ulkopuolella sijaitsevilla hotelleilla on yleensä shuttle bus -palvelu keskustaan, ja päiväretkikohteisiin kannattaa lähteä järjestetyille retkille. Voi olla turistimaista, mutta esimerkiksi Vesuviukselle retkibussit ajavat niin ylös kuin mahdollista, kun taas henkilöautot jätetään parkkiin parisataa metriä alemmas vuoren rinteeseen. Ja vaikka olimmekin lukeneet etukäteen kirjan Pompeijista, toi ammattitaitoinen paikallisopas paljon lisää syvyyttä Pompeijin kiertokävelyyn. Siihen nähden vajaan 50 euron hinta per nenä oli kohtuullinen.

Sorrento ei ole varsinaisesti aktiivilomakohde, mutta paljon tekemistä ympäristöstä löytyy. Amalfin upea jylhä rannikko, saaret Capri ja Ischia, Napoli, Vesuvius, Herkuleum ja Pompeiji sekä tietysti Sorrento itsessään pitävät huolen, ettei pääse sammaloitumaan paikoilleen. Siihen nähden meidän kolme kokonaista päivää Sorrentossa oli -yllätys, yllätys- liian vähän.

Kapuaminen Vesuviuksen huipulle kävi helposti. Ylhäältä reilusta 1200 metristä avautui hienot maisemat kaikkialle Napolinlahdelle. Euroopan mantereen ainoa aktiivinen tulivuori oli selkeästi koko Euroopan suurinta kollegaansa Etnaa pienempi.

Vesuviukselta voi ihailla eteen avautuvaa Napolia.

Vesuviukselta voi ihailla eteen avautuvaa Napolia.

Vesuvius on pitänyt hiljaiseloa vuoden 1944 pienen purkauksen jälkeen, mutta sen voima kyllä muistetaan. Sen todistaa vuoren juurella Pompeiji. Koko sen tarina on uskomaton. Kuinka 2000 vuotta sitten ollut sivilisaatio eli kylpylöissään, huviloissaan ja markkinoillaan kuin nykypäivänä, ja kuinka yhdessä päivässä kaikki hautautui 1700 vuodeksi maan alle. Ja kuinka hyvin osia Pompeijista on säilynyt meille 2010-luvun eläjille ihmeteltäväksi.
Ehdottomasti pakollinen nähtävyys.

Pompeijin kaduilla oli tienviitat.

Pompeijin kaduilla oli tienviitat.

Kävelijät pystyivät ylittämään kadut kivien päällä kävellen, jos vesi oli vallannut kadut.

Jalankulkijat pystyivät ylittämään kadut kivien päällä kävellen, jos vesi oli vallannut kadut.

Ylempään kansaosaan kuuluneen perheen talo puutarhoineen ja kylpylöineen.

Ylempään kansaosaan kuuluneen perheen talo puutarhoineen ja kylpylöineen.

Tuhkan alta on löydetty huikea määrä muun muassa ruukkuja. Myös purkauksen alle jääneiden ihmisten hahmoja on pystytty todentamaan.

Tuhkan alta on löydetty huikea määrä muun muassa ruukkuja. Myös purkauksen alle jääneiden ihmisten hahmoja on pystytty todentamaan.

Pompeijin katuvalot.

Pompeijin katuvalot, kivet, jotka kuu valaisi.

Sorrento on lomakeskus, joten palvelut ovat hyvät. Ravintoloita on joka lähtöön ja joka kulmassa. Omalla kokemuksella voin suositella Il Buffaloa ja La Lanternaa. Molemmissa ruoka oli erittäin hyvää, ensin mainitussa myös palvelu. Samoin ostosmahdollisuudet ovat loistavat, kaikkea sitruunamatkamuistoista italialaiseen designiin löytyy. Turisteja on kaikkialla, joten mukana kannattaa olla joustava lomamieli.

Sorrenton illassa väkeä riittää kaduilla.

Sorrenton illassa väkeä riittää kaduilla.

Lähes kolme viikkoa meni huiman nopeasti Italiaa ristiin rastiin kulkiessa. Vastaan tuli monia paikkoja, jonne haluaisi uudelleen. Ja niin paljon paikkoja jäi vielä näkemättä. Onneksi Italiaan pääsee aina uudestaan.

Ikimuistoisen Italian roadtripin päätteeksi luontoäiti järjesti upean salamailotulituksen, ja hyvästeli meidät sateenkaarella.

Ikimuistoisen Italian roadtripin päätteeksi luontoäiti järjesti upean salamailotulituksen, ja hyvästeli meidät sateenkaarella.

Loreto Aprutino ja kukkulan päällä sijaitseva castello Chiola.

Italian roadtrip: Loreto Aprutino

Pesaron visiitin jälkeen Abruzzon maakunnassa lähellä itärannikon satamakaupunki Pescaraa sijaitseva Loreto Aprutino valikoitui kohteeksemme googlettamalla. Haussa oli linnahotelli, joita Italiassa on kiitettävän paljon. Castello Chiola -hotelli oli juuri sitä, mitä etsimme: pienen kukkulakylän helmi. Hotellilta avautui mahtavat maisemat maaseudulle, joita ylimmän kerroksen huoneesta ihaillessa saattoi kuvitella itsensä oikeaksi prinsessaksi muutamia satoja vuosia sitten. Eikä hotellin hinta (yksi yö elokuun lomakauden aikaan n.120 €) juuri poikennut muista reissun neljän tähden hotelleista. Hotelli on suosittu hääpaikka, joten hyvällä tuurilla pääsee kurkkimaan italialaisten häiden menoa.

loreto_aprutino_castello_chiola

Huikea linnahotelli Castello Chiola.

Huikea linnahotelli Castello Chiola.

Loreto Aprutinon kylässä itsessään ei ollut paljon nähtävää. Niin vanhankaupungin kuin kyläkeskustan kadut olivat nopeasti kierretty. Tunnelmaa pienestä paikasta löytyi senkin edestä pienen katuravintolan herkullisista (ja halvoista) pitsoista yöllisen ukkosmyrskyn salamojen tanssiin. Jos akkujen latailu uima-altaalla on liian hidastempoista lomaohjelmaa, Loreto Aprutinosta pääsee kätevästi Pescaraan ja lähikyliin, kuten Penneen (jolla ei ole mitään tekemistä pennepastan kanssa). Kylän pääelinkeinoihin, oliiviöljyyn ja viineihin, kannattaa ehdottomasti tutustua lähemmin.

 

Loreto Aprutinon kirkko by night.

Loreto Aprutinon kirkko by night.

Maisemia Pennessä.

Maisemia Pennessä.

Pennen kujia.

Pennen kujia.

St. Anton

Hiihtoloma St. Antonissa

Hiihtoloma oli tänäkin vuonna hiihtoloma, tarkemmin sanottuna lasketteluloma. Tällä kertaa Helsinki-München-lennon jälkeen vuokra-auton keula kääntyi kohti Itävallan St.Antonia. Perillä odotti valkoiset alppimaisemat ja kiva, siisti ja toimiva kylä. 

St. Antonin rinteet olivat sopivat minunlaiselle keskitason laskijalle. Seurueemme kokeneemmat laskijat johdattivat heti ensimmäisenä päivänä punaisiin rinteisiin, mikä vähän jännitti, mutta osoittautui tulevien päivien kannalta hyväksi vedoksi. Muuten olisin jäänyt yksinäni hinkkaamaan sinisiä rinteitä ja hauskuus olisi jäänyt laimeammaksi. Rendlin puolella siniset olivat enemmänkin punaisia, muuten värimerkinnät pitivät hyvin kutinsa. Yksi musta siirtymäreittikin tuli laskettua. Vaikka se olikin lyhyt ja nopeutti etenemistä, kyllä se edelleenkin oli musta.

Suosikkirinteeksi muodostui St.Christophin puolen punainen rinne numero 13 ja sininen 17 sekä Vallugan huipulta alas tuleva punainen 14. Muurahaisrinteeksi nimeämämme rinne 4, solassa kulkeva kapeahko siirtymä, oli pakollinen paha päivän päätteksi. Paha lähinnä siksi, että rinteen kunto oli suuresta laskijamäärästä tosi huono.

Rinne 17 tultiin ensimmäisen kerran alas täydessä valkeudessa. Silloin arvelimme, että täällä voisi olla hienot näkymät, jos jotain näkisi. Ja niinhän siellä oli.

Rinne 17 tultiin ensimmäisen kerran alas täydessä valkeudessa. Silloin arvelimme, että täällä voisi olla hienot näkymät, jos jotain näkisi. Ja niinhän siellä oli.

Muurahaisrinne numero 4.

Muurahaisrinne numero 4.

St. Antonin maisemat ei olleet ehkä ihan niin makeat kuin Saalbachissa vaikka korkeimmalla kohdalla Vallugassa (2811m) huikeat näkymät olivatkin.

Korkeimmalla kohdalla Vallugassa.

Korkeimmalla kohdalla Vallugassa.

Sää helli meitä vaihtelevasti, yhtään kokonaan aurinkoista päivää ei ollut. Toisena päivänä oli sumua ja lunta tuli niin, että laskimme keskellä valkeutta. Eteen näki noin viisi metriä. Onneksi rinteet olivat merkitty erinomaisesti. Samaa ei voi sanoa Sveitsin puolella sijaitsevasta St. Moritzista, jonne pakenimme pilviä kolmantena päivänä. Huonoista opasteista huolimatta St.Moritzin keikka oli loistava veto. Aurinko alkoi paistaa, kun pääsimme kahden tunnin ajon jälkeen Celerinan hissille. Mäessä riitti lunta, ja rinteissä oli tiistai-iltapäivänä hyvin tilaa. Vaativuutta myös riitti, punaista ja mustaa rinnettä oli St.Antonia enemmän. Sen sijaan tuuli puski vuorilta sen verran kovasti, että korkeimmat hissit olivat suljettuja emmekä päässeet huipulle noin 3000 metriin.

Maisemat St.Moritzissa hakkasivat St. Antonin mennen tullen. Kun St.Anton sijaitsee tiukasti teräväkärkisten huippujen keskellä, St.Moritzissa avautui näkymät järville ja alempana myös kaupunkiin.

Maisemat St.Moritzissa hakkasivat St. Antonin mennen tullen. Kun St.Anton sijaitsee tiukasti teräväkärkisten huippujen keskellä, St.Moritzissa avautui näkymät järville ja alempana myös kaupunkiin.

Yhden päivän laskettelukeikka Sveitsin puolella oli sopiva myös kukkarolle, sillä hinnat olivat Sveitsin tyyliin suolaiset. Hampurilaisateria 26 euroa, iltapäivän hissilippu 64 euroa.

Mutta takaisin St.Antoniin. Hiihtokeskuksessa ei tarvitse nähdä nälkää, sillä erinomaisia ravintoloita löytyy lukuisia. Rinneravintoloista mieluisin oli rinteen kahdeksan alla St. Christophissa Arlberg Thaja, jonka aurinkoterassi on yleensä suojassa tuulelta ja ruoka erinomaista. Myös Ulmer Hütten terassilla oli mukava paistatella päivää hyvällä säällä.

Arlberg Thajan terassille paistaa aurinko, silloin kun se paistaa.

Arlberg Thajan terassille paistaa aurinko, silloin kun se paistaa.

Odotuin rinnelounas, käsespätzle.

Odotuin rinnelounas, käsespätzle.

Ulmer hütten terassilla on aurinkoisina päivinä tungosta.

Ulmer hütten terassilla on aurinkoisina päivinä tungosta.

Itse kylässä hyväksi havaittiin Anthony’s italialainen ravintola, Maximillian amerikkalaistyylinen ravintola, Hotel Sonnbichlin paikalliset herkut (ja erinomainen palvelu), vaihtelua ruokavalioon tarjoava aasialainen Skiing Buddha ja hotelli Fahrnerin uskomaton fondue (ja todella asiantunteva henkilökunta). Ainoa floppi oli pääkadun varrella sijaitseva italialainen Dolce Vita, jonka reilun sadan ruokalajin menu jo kertoi ettei kaikki ruoka voi olla hyvää. Kuinka ollakaan, ruoka oli tuskin keskinkertaista ja ylihinnoiteltua, palvelu vielä huonompaa.

Hotel Fahrnerin fondue.

Hotel Fahrnerin fondue.

Hotellimme Nassereinerhof oli itävaltalaista perustasoa. Plussaa hyvästä sijainnista kylän itälaidalla lähellä Nassereinbahnia, modernista sauna- ja uima-allasosastosta ja kellaribaarin bändistä, jonka solisti teki päivätyönsä hotellin respassa.

Hotelli Nassereinerhofin kellarissa rokkaa Vagrants-bändi.

Hotelli Nassereinerhofin kellarissa rokkaa Vagrants-bändi.

Jos (ja kun), ensi vuonnakin talviloma suuntautuu aurinkoisten rantakohteiden sijaan hangille, voisi olla järkevää ostaa omat lasketteluvarusteet. Tällä kertaa kuuden päivän vuokraus premium-tason suksille kypärän kera haukkasi budjetista 260 euroa. Siihen päälle kuuden päivän hissilippu 250 euroa, joten ennen kuin pääsee rinteeseen, on pulittanut jo yli 500 euroa. Halpaa kuin saippua.

Mutta joillekin asioille, kuten uusille kokemuksille ja nähdyille paikoille, ei voi laittaa hintalappua. Jospa sitten ensi vuonna kolmas kerta sanoisi toden, ja sattuisi aurinkoista säätä koko lasketteluloman ajaksi.