Vuoden 2019 kirjoittamattomat matkavinkit

Mihin ihmeeseen taas yksi vuosi livahti? Toisin kuin blogipostausten perusteella voisi arvioida, ehdimme reissata vuoden aikana niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Melkein voisi luulla, että äitiysloma ja vanhempainvapaa ovat yhtä hiihto-, pääsiäis-, kevät-, kesä-, syys- ja joululomaa. Totta puhuen säästötilillä on melkoinen lovi, ja flight shame kuristaa kurkkua.

Oman hyvinvoinnin ja järjissä pysymisen vuoksi reissuun pitää kuitenkin päästä säännöllisesti. Irtiotto arkiympäristöstä on mukavaa varsinkin, kun myös lapsi selvästi nauttii uusista ympäristöistä ja leikkipaikoista. Äidin loma palautunee sanan varsinaiseen merkitykseensä sitten, kun lapsi osaa itse pukea, nukkua, tehdä/hankkia ruokansa ja hengailla rauhassa itsekseen. Eli, hmmm, 15 vuoden päästä?

Pidemmittä angsteitta tässä Riccionen reissun lisäksi joitakin vuoden varrella mukaan tarttuneita vinkkejä matkustamiseen lasten kanssa, ja miksipä ei ilmankin.

Pääsiäisloma Münchenissä – parasta on puistot

Müncheniä sivusin ohi mennen aiemmassa postauksessani, mutta haluan vielä korostaa kaupungin ylivertaisia puistoja. Niissä viihtyvät kaikki vauvasta vaariin, kirjaimellisesti. Upeassa Englisher Gartenissa voi bongata kaikkea vesilintujen ja surffareiden välillä. Ruoka-aikaan vatsaan löytyy täytettä, ja päiväunia varten löytyy hiljainen soppi.

Myöskään biergarteneita ei kannata karttaa, päinvastoin, ne eivät ole mitään suomalaisia pussikaljapuistoja. Useimmissa niissä on lapsille tekemistä, ja pretzeleitä sun muita herkkuja tarjolla.

Pääsiäisenä sää oli sen verran upea, että sisätiloissa ei ollut tarvetta kuluttaa aikaa. Lapsiystävällisiä kahviloita ja kaikenlaisia leikkipaikkoja kaupungista kyllä löytyy sateisia päiviä varten.

Pariisin kevät kauneimmillaan lapsen ja mummin seurassa

Koska työnantaja komensi isin toukokuussa Pariisiin, päätimme lähteä lapsen kanssa mukaan, ja ottaa vielä mummin seuralaiseksi. Matka Pariisiin oli mummille (ja taaperolle) ensimmäinen, joten hotellin kriteerinä oli sijainti, jotta ehdimme parissa päivässä nähdä paljon.

Koska Pariisin hotellien hinnat ovat suolaiset, eteenkin Riemukaaren ympäristössä, missä halusimme asustaa, päätin kokeilla kampaajani suosittelemaa Hotwire-sivustoa. Sieltä saa jokerihotelleja edullisesti: varausvaiheessa voit valita alueen ja tähtiluokituksen, ja saat ehdolle neljä hotellia, joista yksi on tuleva hotellisi. Varauksen tehtyäsi näet, mihin hotelliin majoitut.

Meille onnetar valitsi Hotel de Vignyn. Kun menin lukemaan Tripadvisorin suosituksia, alkoi hieman hikoiluttaa. Ne eivät olleet mairittelevia. Monessa sanottiin, että kyseessä on ennemmin kolmen kuin viiden tähden hotelli muun muassa hotellin vanhanaikaisuuden ja kuluneisuuden vuoksi. Psyykkasin itseäni, että tämä on nyt viides kerta Pariisissa, eivätkä ne aikaisemmat hotellitkaan ole kolmen tähden koppeja kummoisempia olleet. Tärkeintä oli kuitenkin loistava sijainti Champs Elyseesin poikkikadulla.

Sanoisin, että Hotel de Vigny on pariisilainen neljän tähden hotelli. Tilaa on, ilmastointi toimii, ja palvelu on huomioivaa ja hyvää. Toki hotellia voisi hieman tuunata, ja muutamat huonekalut vaihtaa nykyaikaisempiin. 150 euron yöhinnalla olin varsin tyytyväinen. Voin suositella hotellia, mutta en missään nimessä yli 200 euron listahinnalla.

Kiitos hotellin hyvän sijainnin, ehdimme todella nähdän paljon. Kiersimme kolmessa päivässä kaupunkia maratonin verran: tietysti tutut nähtävyydet kuten Eiffel-tornin, Montmartren, Tuilerien puiston ja Notre Damen (jonne ei pääse ihan lähelle keväisen tulipalon vuoksi), ja tällä kertaa uudet huudit kuten Ternes Neuilly-sur-Seine.

Äidin mielestä paras löytö oli La table des Ternes -ravintola ankanmaksoineen sekä ihana Paris Duck Store Montmartella. Sen valikoimasta piti myös lapsi, mutta äänenkäytöstä ja kehonkielestä päätellen Pariisissa parasta taisivat olla matkarattaissa ihmisvilinässä rallattelu, puistoissa spurttailu, puluille huutelu, autojen bongailu ja yleinen riehuminen hotellihuoneessa.

1-vuotiaan ruokailurytmi toi mukanaan opetuksen myös äidille. Opin mikä ero bistrolla ja brasseriella on: ensimmäinen on kulmakunnan ravintola, joka noudattaa ranskalaista aikaa eli ruokaa saa klo 19.30 tai klo 20 alkaen. Jälkimmäisestä ruokaa saa melkein ympäri vuorokauden. Päivällisaikaan etsiydyimme siis brasseriin.

Pientä jännitystä Pariisin-matkaan toivat keltaliivien mielenosoitukset, jotka eivät lopulta häirinneet meidän reissuamme. Silti on hieman surullista, että jälleen, kuten edellisellä Pariisin-visiitillä terrori-iskujen jälkeen, ihanassa, urbaanissa, vapauden Pariisissa joutui jälleen kerran olemaan hieman varuillaan. Hampaisiin asti varustautuneet poliisit eivät tälläkään kertaa onnistuneet lisäämään turvallisuuden tunnetta, päinvastoin.

Vielä vinkkinä Pariisissa turvaistuinta käyttävien lasten kanssa taksilla liikkuville loistava kuljetuspalvelu: Paris Cab Service. Kaikki toimi erinomaisesti, eikä 60 euron hinta Charles de Gaullen lentokentältä Arc de Triomphen kupeeseen ollut paha.

Iki-ihana Kreeta syyslomalla

Lokakuussa pakkasimme taaperon ja mummin kanssa kimpsut, ja lähdimme Aurinkomatkojen pakettimatkalla Kreetan lämpöön. Platanias ja hotelli Porto Platanias Beach Luxury Selection valikoituivat matkakohteeksi iltapainoitteisten lentoaikojen (lapsi nukkuu hyvin lentokoneessa), hotellin oman rannan ja kahdesta eri huoneesta koostuvat hotellimajoituksen perusteella (jotta mummi ei herää yöllä, jos/kun taapero herää).

Valinta oli erinomainen! 1,5-vuotias matkalainen rakasti pikkukivirantaa, uima-allasta, hyvin hoidetun hotellin pihan juoksuratoja (slipstop-tossut ehdottomat!) sekä tilavien hotellihuoneiden tuomaa lattiatilaa autoleikeille. Myös aikuisille löytyi tekemistä muun muassa kuntosalin ja tietysti hyvien uima-allas- ja rantafasiliteettien muodossa. Plataniaksen keskustaan oli reilun viiden minuutin kävelymatka, ja lähistöllä oli paljon kauppoja ja ravintoloita.

Lapsi huomioitiin aina ja kaikkialla vähintään tasavertaisena ihmisenä, yleensä vip-vieraana, kuten välimerelliseen kulttuuriin kuuluu. Hän sai lasin, lautasen ja palanpainikkeen ruokailun päätyttyä, kuten kuka tahansa asiakas. Lasten kanssa ruokailevalle voin erityisesti suositella The Olive Tree, The Waves ja Pirgos -ravintoloita. Erityisesti The Olive Treehen ja Pirgosiin voisin lähteä illalliselle minä tahansa iltana.

Purkkiruokaa syövän ja vaippoja käyttävän lapsen kanssa matkustavalle rahan arvoinen vinkki: tuo vaipat ja ruokapurkit kotoa! Pieni kurkistus lastentarvikeosastolle ruokakaupassa kertoi kuuden vaipan Pampers-paketti maksavan 15,15 euroa ja purkillinen lastenruokaa 3,20 euroa.

Haniaan emme alkuperäisistä suunnitelmista poiketen bussilla menneet, sillä bussit olivat niin täynnä, että rattaiden kanssa sinne ei olisi ollut mitään asiaa. Sen sijaan pörräsimme Plataniaksessa.

Ehdoton shoppailuvinkki: Tsiftsoglou-nahkaliike. Sandaaleja, laukkuja, vöitä, mitä tahansa laadukasta, perinteistä kreikkalaista nahkatavaraa. Myyjä tunnisti äitini Kosilta ostaneet nahkasandaalit oman firmansa käsityökseen, ja vakuutti, että kun kerran ostat heiltä sandaalit, voit aina ostaa samaa kokoa. Ja näin kävi. Saatoimme ostaa parit muutkin sandaalit.

Jouluinen lumiloma Levillä

Joululomalle oli ihana päästä pois etelän sateisesta synkkyydestä Lapin lumille. Lapsen kanssa lensimme Finnairilla Helsingistä Kittilään, kun isi halusi taas ajaa. Parempi niin, sillä jos kaikki lumilomalle tarvittavat tavarat olisi lastattu lentokoneeseen, olisi sama ollut varata kokonainen rahtikontti.

Majoituimme noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Levin keskustasta Nilijoutsenen Lumilaakso -mökissä. Alue oli reilun 1,5-vuotiaan lapsen kanssa täydellinen: rauhallinen mökkimiljöö, hiljaisella pihatiellä tilaa lumileikeille ja taaperolle sopiva pieni pulkkamäki vieressä. Vanhemmille viiden minuutin kävelymatka kauppoihin ja ravintoloihin oli juuri sopiva, varsinkin, kun taapero istui pulkassa. Lähimmälle hiihtoladulle joutui hieman lykkimään kävelyteitä, ja jos rinteeseen olisi halunnut, olisi laskettelukamojen kanssa pitänyt hypätä omaan autoon tai ski-bussiin. Me jätimme flunssan vuoksi mutkamäen väliin.

Sen sijaan kävimme lapsen kanssa aamu-uinnilla Levi Spassa. Aamu-uinti oli juuri hyvä konsepti taaperoikäisen lapsen kanssa: huomattavasti normaalia kylpylähintaa huokeammalla lipulla (6e per aikuinen, reilu 1,5-vuotias ilmaiseksi) pääsimme saunaan, kuntoaltaaseen, porealtaaseen, ja 27 cm:n syvyisiin kahteen lasten uima-altaiseen. Lapsi oli niin onnessaan laskiessaan pienestä vesiliukumäestä, ja läärätessään spaan vesileluilla, vanhemmat nauttivat lämpimästä vedestä ja span aamuhetken rauhallisuudesta. Siihen päälle pitsat viereisessä Classic Pizzassa, ja koko porukka oli valmis päiväunille.

Kiva paikka lasten kanssa on myös Tonttula, jossa näkee tonttujen lisäksi myös muun muassa poroja. Tarjolla on myös keittolounasta ja muuta pientä syötävää ja juotavaa.

Kirjaimellinen perheloma Italian Riccionessa

“Ensi vuonna ei mennä kesälomalle ainakaan Italiaan, vaan vaihteeksi jonnekin muualle.”
“Niin just.”
Ja niinpä matkasimme lomalle neljän perheen voimin Italian Riccioneen. Tässä siis vinkkejä matkalle lasten kanssa Riminin seudulle Adrianmeren rannikolle.

Lento Bolognaan tuntui olevan lapsiperheiden suosikki. Ja miksipä ei, niin Riminin rannikko kuin Toscanan seutu ovat kätevämmän ajomatkan päästä kuin vaikkapa Rooma. Kenttä on kompakti, mutta siitä huolimatta kannattaa varautua perus italialaiseen säätöön, kuten vaikkapa siihen, että matkalaukut tulevat toiselle hihnalle kuin mitä tauluissa lukee. Toivoa sopii, että Bologna on tullut Finnairin kohteeksi pysyvästi.

Autostradalla nukutti.

Meidän lentomme Helsingistä Bolognaan laskeutui paikallista aikaa klo 19, eli taaperomme nukkumaanmenoaikaan. Ei muuta kuin apinaevästä iltapalaksi autovuokraamon jonossa, yökkäri päälle, auto käyntiin, ja uni tuli taaperolle jännittävän päivän päätteeksi jo ennen autostradaa. Ihanassa Italian illassa vaihtuvia maisemia auton ikkunasta katsellessa alkoi kotiäidistäkin tuntua lomalta.

Emma Villasin kautta vuokrattu talo Villa Sarah osoittautui aivan mukiin meneväksi. Riminin alueella huviloita on huomattavasti vähemmän kuin Toscanassa, ja Emma Villas oli ainoa välittäjä, jonka alueelta löysimme. Aivan Toscanan alueeen villoja välittävän suomalaisen Gaia Travelsin veroista palvelu ei kuitenkaan ollut, kuten ei moderni Villa Sarahkaan vetänyt vertoja Toscanassa viime syksynä kolme viikkoa kotina toimineelle, rustiikkiselle ja ihanan omistajaperheen Il Borgolle (Borgo Valecchie kansainvälisillä saiteilla).

Villa Sarahin altaalla oli ajoittain säpinää.

Riccione oli sijaintina mainio, sillä ympäristössä riitti hyviä pieniä päiväretkikohteita taaperon kanssa. San Marino oli näistä ehdottomasti mieleenpainuvin. Hurautimme autoilla mahtaviin maisemiin lounaalle, jonka jälkeen lapset saivat juosta puistossa, kiikaroida kaukoputkella ja leikkiä linnassa prinsessaa.

Sen sijaan Riminin kaupungin vanhakaupunki oli aika peruskauraa: mukava pieni keskusta aukioineen, ravintoloineen ja kauppoineen. Vanhankaupungin ulkopuolella ei mainittavaa nähtävää ollut, vaan maisemaa valloittivat hotellit ja rantaklubit.

Samanlainen fiilis jäi Riccionesta, jossa emme lopulta kaupassa ja rannalla käynnin lisäksi aikaa viettäneet. Helppoa turistielämää, ja heinäkuussa kaupunki vaikutti poikkeuksellisen hiljaiselta ja väljältä ennen italialaisten lomakautta.

Sadepäivän shoppailu suoritettiin Bolognan ulkopuolella Castel Guelfo the Style Outletissa. Ulkoilmaostarilta löytyi suhteellisen paljon kauppoja Gapista Nikeen, Intimissimiin ja Liu Johon sekä liutaan tuntemattomampia italialaisia merkkejä. Paikkana ihan hyvä, jos kaipaa vaihtelua lomapäiviin.

San Marinon kanssa mieleenpainuvimmaksi kohteeksi tällä reissulla jäi tietysti kotiinpaluupäivän pitstop eli Bologna 36 helleasteellaan, vanhallakaupungillaan sekä kuuluisilla kaarikäytävillään. Kuumuuden ja lapsikatraan vuoksi tutustuminen jäi lounaaseen ja lyhyeen shoppailukierrokseen, mutta kaupungista jäi sellainen tunne, että takaisin voisi tulla hieman viileämpänä ajankohtana.

Useamman lapsiperheen voimin reissaamisen ero pariskuntamatkailuun näkyy selvimmin ravintolakäyttäytymisessä. Lounastimme useampaan kertaan ulkona, mutta lopulta kaikki illalliset syötiin talolla. Eri rytmissä elävien pikkuisten kanssa ravintolaan lähteminen tuntui turhalta stressistä. Toscanassa meillä kävi pari kertaa viikossa aivan mahtava kokki, mutta korkean hinnan vuoksi emme tilanneet tällä kertaa masterchefiä. Muutaman kerran tilasimme pitsaa ja pastaa huvilalle, ja loppuina iltoina kokkailimme yhdessä. Viiniä ja jäätelöä pystyi aivan hyvin nauttimaan illan hämärtyessä omalla porukalla oman pihan rauhassa.

Reissussa kävi hyvin selväksi, että meillä ei enää asu paikallaan lekottelevaa vauvaa. Juoksevan, ilman järkeä tai itsesuojeluvaistoa heiluvan taaperon kanssa saa olla valmis reagoimaan murtosekunnissa. Rannalla hiekkakakkujen ja matalan veden äärellä oli todella paljon miellyttävämpää viettää hellepäivää kuin uima-altaalla, jossa taapero halusi koko ajan muiden perässä syvään altaaseen. Onneksi matkalaukkuun mahtui mukaan oma puhallettava uima-allas, ja villasta löytyi Babyfloat-vauvan uimarengas, jolla uiskentelu onnistui isompien seurassa.

Taaperon lomapäivän perushommia.
Taaperon lomapäivän perushommia.

Muiden lasten perässä pieni matkamies veteli myös pitsaa (kuorta), suolattomia ranskalaisia, pastaa ja risottoa. Ehkä nyt äitikin uskoo, että purkkiruokia ei tarvitse enää raahata reissuun mukaan, ja maksaa niistä lähtökentällä ylipainomaksua. Sen sijaan vaipat ja erityisesti uimavaipat roudataan jatkossakin mukana, sillä etelässä ne ovat järkyttävän kalliita. Ja Pikku Myyn kaurapuuro ja luumusose, ilman niitä päivä ei ala eikä lopu, jos taaperolta kysytään.

Ehdoton hitti lapsen garderobissa oli luonnollisesti uv-vaatteiden lisäksi Slipstop-tossut: pohja estää liukastumisen ja hengittävä materiaali kuivuu nopeasti, joten tossuilla voi tepastella niin hiekassa, altaalla kuin nurmikolla. Täydelliset!

Kaiken kaikkiaan kahdeksan aikuisen ja viiden lapsen reissu meni hyvin. Kun kaikilla on lapsia, kaikki pitävät silmällä omaa ja muiden jälkikasvua, ja kaikki ymmärtävät, jos yöllä vähän karjutaan tai jos äiti on vähän väsynyt. Loppujen lopuksi paikka olisi voinut olla ihan mikä vaan, sillä pääasia oli lämpö, aurinko ja yhdessäolo. Mutta ensi kesänä lomakohde on sitten joku muu kuin Italia. Ehkä.

Reissussa raskaana – ja vauvan kanssa

Päätetäänpä nyt tämä pitkähköksi venähtänyt radiohiljaisuus, jonka syy löytyy otsikosta. Nyt meidän taloudessa reissaajia on kolme.

Lomailu vauvan kanssa on lievästi sanottuna hieman erilaista kuin lomailu ennen vauvaa. Enää ei maata aurinkotuolissa ja lueta kirjaa kaikessa rauhassa. Toisaalta en malta odottaa, että juuri taaperoksi muuttunut vauhtiveikko on isompi, ja pääsemme yhdessä tekemään hiekkalinnoja ja laskemaan Alpeilla lastenrinnettä.

Toukokuisemme ehti reissata hieman jo mahassa, ja nyt vuoden ikään mennessä hän on reissanut neljä kertaa ulkomailla ja kahdesti kotimaassa. Koska hänen sanainen arkkunsa on vielä kiinni, jaan omat vinkkini pienen vauvan kanssa matkustamiseen.

Matkalla raskaana

Raskaana ollessani en kärsinyt pahoinvoinnista tai mistään muustakaan vaan jaksoin liikkua ja puuhailla lähes normaalisti loppuun asti. Raskauden aikana ehdimme käydä lomailemassa Ranskassa aivan alkumetreillä, Dubaissa neljännellä raskauskuukaudella ja Levillä kuudennella kuukaudella. Eniten päänvaivaa aiheutti Ranska. Hyvin toksoplasmasta peloteltuna stressasin kaikkia pitkän kielletyt ruoka-aineet -listan ruokia. Erityisesti Bretagnen ja Normandian road tripillä kartoin iho kananlihalla raakaa kalaa, lihaa ja kypsyttämättömiä juustoja. Hyvä idea viettää viikko Bretagnen rannikolla Quiberonissa, jossa yhdeksän kymmenestä ravintolasta on kalaravintola.

Dubaissa tätä ongelmaa ei ilmennyt. Ehkä olin jo alkanut löysätä vannetta pään ympärillä. Myös yölennot menivät hyvin, kun vatsa ei vielä ollut iso. Biitsillä ja altaalla makaaminen sujuivat helposti. Tällöin vielä ehti lukea kirjaa.

Levillä vatsa alkoi jo painaa, mutta kotimaassa ruoan kanssa oli helppoa. Lensimme Finnairilla vielä siinä vaiheessa, että en tarvinnut lääkärintodistusta koneeseen nousua varten. Hieman kyllä söi naista jäädä rinteiden juureen katsomaan, kun muut lähtivät mäkeen. Jaksoimme vatsan kanssa ulkoilla, käydä salilla, syödä laskiaispullia ja painaa MBA-opintoja loppuun.

Matkalla vauvan kanssa

Siihen se rento matkailu loppui. Juuri, kun olin vuosien treenin jälkeen oppinut matkustamaan vähemmillä tavaroilla. Kuten arvata saattaa, pienimmän matkustajan tavaramäärä on suurin, ensimmäisillä reissuilla valtava.

Vähän matkatavaraa Italiassa.

Vähän matkatavaraa Italiassa.

Italian kolmen viikon reissuun lähti tavaraa naurettavan paljon, sillä isi halusi ajaa Toscanaan autolla. Autoon oli siis survottu kaikki piknik-viltistä lelumattoon. Kaikkia toki käytettiin, mutta vähemmällä olisimme todellakin pärjänneet. Sittemmin tavaramäärä on karsiutunut, ja mikä parasta, minun ja lapsen kaupunkiloman matkatavarat mahtuvat jo yhteen (isoon) matkalaukkuun!

Aurinkolomalla on selvitty vähillä vaatteilla, mutta apua sentään lumilomien kanssa! Joululomalla Vuokatissa pakkasta oli rapiat parikymmentä astetta, ja hiihtolomalla Nilsiän Tahkolla säätila heitteli paristakymmenestä pakkasasteesta vesikeliin, joten kaikki mahdollinen vaatetus oli pakattava ulkona vaunuissa nukkuvalle vauvalle.

Aluksi meillä oli mukana oma, todella näppärä Inovi cocoon -matkasänky, mutta vauvan keksittyä pystyasento olemme siirtyneet hotellien ja mökkien matkasänkyihin. Mukaan vain omat lakanat ja unilelu, niin uni on vauvalle maittanut, ainakin ensimmäisten öiden jälkeen.

Ensimmäisillä reissuilla Ruotsissa ja Italiassa mietin, miten julkisella paikalla imettämiseen suhtaudutaan. No, samalla tavalla kuin Suomessa: hyvin. Laivalla, lentokoneessa, puistossa, kävelykadulla, terassilla tai ravintolassa kukaan ei ole kommentoinut imetystä millään tavalla. Täysimetyksellä ei vauvan ruoasta tarvinnut välittää, mutta kiinteisiin ruokiin siirtymisen jälkeen purkki- ja pussiruoat ovat tuoneet mukavasti painoa matkalaukkuun.

Vauvan aamupuuro Kempinskin tyyliin.

Vauvan aamupuuro Kempinskin tyyliin.

Vauva ei ole kovin nirso, mutta tuttujen suosikkiruokien roudaaminen on tuonut itselle mielenrauhan, kun tietää, että

ei tarvitse huolehtia siitä, syökö lapsi varmasti kunnolla. Kohteesta riippuen on syöty paikallisia ruokia, aamupuuroa ja tietysti hedelmiä, ja varmasti pian siirrymme normaaleihin ruokiin niin kotona kuin reissussa. Se helpottaa huomattavasti säätämistä tavaroiden kanssa.

Vauvan kanssa matkaillessa en ole saanut mitään muuta kuin loistavaa palvelua. Kaikkialla pienelle reissumiehelle on löytynyt silmänräpäyksessä syöttötuoli, leluja, ruokaa ja juomaa sekä tietysti ihmisviihdyttäjiä. Kaiken upein huippu oli münchenläisen Vier Jahrenzeiten Kempinskin pääsiäisaamiainen: maitoon tehtyä suolatonta kaurapuuroa valkoisin pöytäliinoin syöttötuoliin katettuna.

Vauvan kanssa autossa

Mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut, sen helpommaksi on tullut autolla matkustaminen. Parin kuukauden ikäisen kanssa piti pysähtyä vajaan parin tunnin välein vetreyttämään vauvaa, syömään, ja välillä tiheämmin viihdyttämään. Nyt, kun vauva istuu turvaistuimessa, ja näkee itse ulos, viihtyy hän jo paremmin itsekseen, ja jaksaa istua kerralla pidempään.

Hyvä strategia on silti niin aikuisten kuin lastenkin kannalta pysähtyä parin tunnin välein. Kun pysähtyy kunnolla syömään, saa lapsikin jaloitella tunnin, ja jaksaa taas istua. Erityisesti automatkalla kannattaa varata mukaan smoothiepusseja, niihin imukorkkeja sekä ruisnaksuja. Imukorkilla on nopeaa ja siistiä antaa tarvittaessa pikaenergiatankkaus, ja ruisnaksut kestävät imeskelyä pidempään kuin perusnaksut.

Viihdykkeeksi kannattaa ottaa mukaan narun päässä olevia leluja ja suosikkimusiikkia. Meidän joululoman paluumatkan Vuokatista Espooseen pelasti Elastisen Supervoimii. Sen ensisoinnut kuullessa Lahdessa alkaneet itkuraivarit loppuivat, ja biisiä yhtä soittoa luukkuttaessa selvisimme vielä sata kilometriä kotiovelle.

Meillä on toisessa autossa tummennetut takalasit, ja toisessa irroitettavat aurinkosuojat, mutta siitä huolimatta aurinko tuntuu paistavan lasta silmiin. Vuoden autoilun jälkeen sain helpon ja halvan vinkin: lippalakki. Toimii paljon paremmin kuin aurinkolasit, ja erityisesti uniaikaan.

Vauvan kanssa laivalla

Kunnon suomalaisen tavoin meidän vauvan ensimmäinen lomamatka oli risteily Ruotsiin. Koska olin hieman hysteerinen, kahden kuukauden ikäisen esikoisen äiti, suostuin lähtemään laivalle vain, jos meillä on kunnon hytti. Mies otti vinkin tosissaan, ja varasi Viking Lineltä parvekkeellisen hytin toiseen suuntaan, sviitin toiseen. Ekstrana vielä auton pysäköinti autokannella hissin viereen, ja autolla laivasta ulospääsy kärkijoukoissa. No joo, menettelihän se.

Menomatkalla parvekkeellinen hytti oli tilava.

Vauvan kanssa vaunuilla liikkuminen sujui laivalla yllättävän vaivattomasti. Suurimman osan ajasta, ja varsinkin helteisellä kannella, hän oli rintarepussa, mutta meidän vanhempien ruokaillessa hän viihtyi välillä vaunuissa torkutellen, välissä sylissä ravintolan menoa ihmetellen.

Eniten ennen laivalle lähtöä mietin vauvan yöunia, sillä vauva oli tottunut kotona nukahtamaan illalla isän syliin, kun äiti meni aikaisemmin makuuhuoneeseen nukkumaan, jotta ehtii hieman nukkuakin yöllä. Laivalla olisimme siis samassa huoneessa, menossa nukkumaan samaan aikaan. Miten sekin onnistuisi? Noh, se onnistui menemällä kaikki omaan sänkyyn, ja laittamalla valot pois. Vauva nukahti matkasänkyynsä saman tien, ja on sen koommin nukahtanut aina omaan sänkyynsä. Risteilyn magiikkaa.

Vauvan kanssa lennolla

Me olemme matkustaneet vauvan kanssa toistaseksi vain Finnairin lennoilla, joten muista lentoyhtiöistä en osaa kertoa. Lennot lapsen kanssa ovat menneet meillä hyvin, vaikka vauva on nukkunut vain nousut ja laskut, eikä vanhemmiten enää niitäkään. Korviin hänellä ei ilmeisesti ole sattunut vaikka en ole nousuissa ja laskuissa imettänyt, niin kuin joillain palstoilla neuvotaan.

Lennolla mukana on ollut muutama lelu langan päässä roikkumassa, mutta ylivoimaisesti kiinnostavinta on ollut ihmisten seurailu, pääntuen suojuksien näprääminen ja ikkunassa keikkuminen. Vaipanvaihtokin on sujunut kätevästi lentokoneen vessan seinästä avautuvalla alustalla. Enpä ollut sellaista koskaan aiemmin huomannut.

Etukäteisodotuksista poiketen muilta matkustajilta on tullut vain ystävällisiä silmäyksiä, tsemppejä ja avuntarjouksia, varsinkin yksin vauvan kanssa matkustaessa. Silläkin on varmasti merkitystä, että meille on siunaantunut helppo ja näköjään reissaamisesta pitävä lapsi, joka ei turhia kiukuttele tai itkeskele.

Valitettavasti täytyy kuitenkin sanoa, että lennon henkilökunnan apuun ei ole voinut millään lennolla luottaa. Toki lentoturvallisuuden liittyvät asiat on selitetty tarkasti, mutta kun esimerkiksi yksin vauvan kanssa lentäessä pyysin kuumassa koneessa täytettä vesipullooni, jouduin pyytämään monta kertaa tai kun kohteessa oli aika poistua koneesta, sain aivan itse kyykkiä tavaroita lattialta ja kurkotella hattuhyllyltä lapsi kantorepussa lentohenkilökunnan seisoessa töllöttäen vierestä. Vaikka cabin crew’n päätehtävä ei ole auttaa matkustajia tavaroidensa kanssa, pientä toivomisen varaa pelisilmässä oli. Onneksi kanssamatkustajat, varsinkin Italiassa formulakisoihin matkalla olleet keski-ikäiset miehet, olivat ystävällisiä ja avuliaita.

Kantoreppu ja matkarattaat helpottavat liikkumista

Pienenä kannoin vauvaa todella paljon kantoliinassa ja kantorepussa, jolloin omat kädet sai kätevästi vapaaksi, ja lapsi nukahti rinta vasten heti. Tämä oli suuri helpottava tekijä esimerkiksi lapsen kanssa kahdestaan lentoasemalla. Isompana reppu ja liina eivät ole enää olleet niin vauvan mieleen vaan kätevämpää on ollut kurvailla omilla matkarattailla.

Münchenissä kelpasi ajella uusilla matkarattailla, ja katsella maisemia.

Münchenissä kelpasi ajella uusilla matkarattailla, ja katsella maisemia.

Meidän Emma Babykiss -matkarattaat ovat olleet täydellinen valinta aiemmin Liizi.fi:stä vuokrattujen Yoyojen sijaan. Lähes samat ominaisuudet, kevyet kuin mitkä, menevät pieneen tilaan, selkänoja kääntyy täysin makuuasentoon päikkäreitä varten, ja mikä parasta, ovat monta kertaa Yoyoja halvemmat. Rattaiden hyttyssuoja on ollut ehdoton ötököiden karkoittaja, ja siitä on saanut harson kanssa näperrettyä myös aurinkosuojan. Babykissit ovat menneet käsimatkatavarana, mutta myös ruumassa. Ruumassa Italian-reissun paluulennolla meni myös turvakaukalo. Sekä rattaat että turvakaukalo ovat tulleet ehjinä ja kolhuitta matkatavarahihnalle määränpäässä.

Liizi.fi:tä haluan ehdottomasti suositella. Sieltä on saanut vuokrattua muun muassa matkarattaat, matkasängyn ja hetkittäen tarvitun toisen turvakaukalon, palvelu on ollut erinomaista, ja koko idea mahtava: jos tarvitsee jotain vauvatavaraa vain vähäksi aikaa, voi vain vuokrata eikä tarvitse ostaa vähäkäyttöistä, mutta kallista vauvantarviketta omiin nurkkiin pölyttymään. Puhumattakaan luonnon säästämisestä.

Isoimmat opit

Kaikille toimivia vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen on vaikea antaa, sillä vauvat ovat yksilöitä. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Ehdottomin asia, mistä itse pidän kiinni, mutta mikä toimii vain viereisillä aikavyöhykkeillä matkustaessa, on ruokarytmissä pysyminen. Pienemmälle vauvalle se ei ole niin tärkeää, mutta taaperoikää lähestyessä rytmin tärkeys kasvaa. Koska nukkuminen reissussa voi olla mitä sattuu niin päivällä kuin yöllä, ruokailuajoilla saa pidettyä päivän rakenteen kasassa.

Olipa kulkuväline mikä vain, mukaan aina naposteltavaa ja narun päässä oleva lelu. Ylipäätään lelujen kannattaa olla sellaisia, jotka voi pestä.

Mainitsinkin jo aiemmin, että meillä mukaan lähtee aina omat lakanat ja unilelu helpottamaan vieraassa sängyssä nukkumista.

Eniten matkustaminen vauvan kanssa on itselleni opettanut kärsivällisyyttä. Jos Google Mapsin arvioima parin tunnin ajomatka Milanosta Toscanaan venähtää tuttujen italialaisten moottoritieruuhkien vuoksi kuuteen tuntiin, et voi mitään muuta kuin pysyä rauhallisena, viihdyttää vauvaa ja odottaa. Jos hermostut, vauva aistii sen, ja hermostuu myös.

Vaikka yöunet uudessa paikassa olisivat jääneet vähäiseksi, ja olet ärsytysväsymyskuplassa, yritä nauttia reissusta. Tee niitä asioita, joita oli sinä päivänä tarkoitus tehdä. Uusi ympäristö, liikkeelle lähteminen ja kohtaamiset muiden ihmisten kanssa piristävät, vaikka siltä ei etukäteen ehkä tunnukaan. Sitähän reissuun on lähdetty tekemään, ja kun vauva huomaa aikuisten nauttivan ja kohtaavan uusia asioita rohkeasti, hän seuraa esimerkkiä.

Vaikka pienen lapsen kanssa matkustaminen vaatii paljon enemmän suunnittelua, ja on täynnä kaikenlaista pientä säätöä, eikä lomailu todellakaan ole enää rannalla pötköttelyä, ei vauvan syntymä ole mikään este matkustamiselle. Päinvastoin, se on kasvattavaa itselle, puhumattakaan pienelle, joka oppii sopeutumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin jo pienestä pitäen. Haluan pojastani kasvavan suvaitsevaisen, avarakatseisen, itsenäisen, muita kunnioittavan ja hyvän itsetunnon omaavan maailmankansalaisen, joten muihin kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen, jos mikä, luo sille hyvän pohjan.

vauvan kanssa lentokoneessa

Globetrotter in the making.

santa ponsan auringonlasku

Varoitus: Matka Mallorcalle voi aiheuttaa riippuvuutta

Tiedätkö tunteen, kun olet astumassa uuteen, ja tunnet, että tästä tulee jotain niin hyvää? Se tunne iski heti, kun kone laskeutui Palma de Mallorcan kentälle.

Olen lapsesta asti rakastanut Kreikkaa, mutta huomaankin pitäväni Espanjasta kerta kerralta enemmän. Vähän jopa järkytyin, kun tajusin, että tämä reissu oli jo kymmenes Espanjaan. Mutta kun pitää auringosta, hyvästä ruoasta, monipuolisista maisemista ja aktiviteeteista, ystävällisistä ihmisistä ja loman helppoudesta, Espanja on vaivaton valinta. Tässä siis vinkit Mallorcalle.

Shoppailu

Saaren pääkaupunki Palma vetää shoppailun saralla vertoja mille tahansa suurelle kaupungille. Sieltä löytyvät niin tutut vaateketjut, espanjalaiset vaateliikkeet kuin huippubrändien putiikit. Yhden päivän ja yhden illan Palma-kokemuksella hyviä shoppailupaikkoja ovat ainakin Jaime II-katu, Jaime III-katu ja Plaza Mayorin ympäristö.

Jos säästäminen unohtui ennen reissua, kannattaa hypätä junaan tai ottaa alle vuokra-auto, ja hurauttaa Palman ulkopuolella Alcudiaan johtavan moottoritien varrella sijaitsevaan Mallorca Fashion outletiin, joka tunnetaan myös nimellä Festival Park. Hintataso on normikauppoja halvempi, ja uskoisin, että heinäkuun alennusmyyntien aikaan sieltä tekee huikeita löytöjä. Myös toukokuun hinnoilla mukaan lähti yhtä jos toista.

Ulkomailla shoppaillessa olen monesti huomannut, että siinä missä tutut kaupat tuottavat useimmiten pettymyksen, tuntemattomien merkkien liikkeistä löytyy aarteita. Niin tälläkin kertaa. Ihana uusi mekko tarttui mukaan Fashion outletiin Med Windsistä (-70% alennuksessa 45e)ja merihenkistä rentoa, mutta siistiä vaatetta Algo Bonitosta.

Kerran Las Palmasissa espanjalaiseen aloe veraan hurahtaneena etsin joka kerta Espanjassa käsiini purkin kyseistä voidetta. Ei ole mitään niin ihanaa auringonoton jälkeen kuin jääkaappikylmä aloe vera. Yleensähän sitä ei Suomessa tarvitse, mutta pimeinä talvi-iltoina kylppärin kaapista käteen osuvana puteli muistuttaa kesästä.

Fashion Outletin pikapyrähdyksen saalis.

Fashion Outletin pikapyrähdyksen saalis.

Nähtävyydet

Mallorca on niin suuri ja monipuolinen, että viikossa ehtii vain raapaista pintaa. Palman maamerkki on luonnollisesti jyhkeänä kaupunkia valvova katedraali Le Seu ja sen ympäristön pittoreski vanhakaupunki suloisine kujineen, kauppoineen ja kahviloineen. Katse kannattaa nostaa ylös ja ihailla kauniita taloja ja vehreää puustoa vaikkapa La Ramblalla.

Palmassa on tarjolla paljon silmänruokaa.

Palmassa on tarjolla paljon silmänruokaa.

Ellei satu jo itärannikolla majailemaan, Alcudia kannattaa ottaa päiväretkikohteeksi. Vanhakaupunki on täynnä pieniä putiikkeja, tunnelmallisia kujia, kahviloita ja ravintoloita, joilla on ihanat terassit ja sisäpihat. Alcudiasta alkaa myös saaren pisin ranta, joka levittäytyy aina Can Picafortiin asti.

Alcudian kaunis vanhakaupunki on sopivan pieni, mutta sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita ja kauppoja.

Alcudian kaunis vanhakaupunki on sopivan pieni, mutta sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita ja kauppoja.

Jos saarelta pitäisi nimetä yksi must see -nähtävyys, se olisi kuuluisa Valldemossan taiteilija kylä. Vain siksi, että se on niin kaunis.

Valdemossan kujilla.

Valdemossan kujilla.

Ravintolat

Ah, espanjalainen ruoka! Melkein vetää vertoja kreikkalaiselle. Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun paikallisista herkuista jenkkimättöön, italialaiseen, sushiin ja intialaiseen. Suurinta herkkua ovat tapakset, paella ja Mallorcan perinteinen lammas. Saarella kun ollaan, niin kala on hyvää. Palmassa erinomaisia ruokapaikkoja löytyy vanhastakaupungista katuja samoilemalla. Erinomainen tapaspaikka D’Lirios  löytyi Placa Mayorin vierestä Placa d’en Collilta.

Ihana, pieni Placa d'en Coll.

Ihana, pieni Placa d’en Coll.

Santa Ponsassa hurmaannuimme El Balcon de la Marian tarjoamasta silmiä hivelevästä maisemasta, maittavista tapaksista, pihveistä ja pastasta. Suosituksen voi antaa myös Empatheian paellalle, Meson del Reyn lampaankareelle ja Meson del Maren lohelle.

Maittavia herkkuja: lammasta, pihviä, lounas-tapastelua ja paellaa.

Maittavia herkkuja: lammasta, pihviä, lounas-tapastelua ja paellaa.

Liikkuminen

Mallorcalla on todella helppo liikkua, teetpä sen sitten julkisilla kulkuneuvoilla tai vuokra-autolla. Oman kokemuksen mukaan bussit kulkivat espanjalaiseen mentaliteettiin nähden yllättävän säntillisesti, eikä hinta päätä huimannut: pikavuoro numero 102 Santa Ponsasta Palmaan maksoi 3,40 ja kesti parhaimmillaan 20 minuuttia. Aamuisin Palman-bussit olivat sen verran täynnä Santa Ponsaan saapuessa, että bussia, johon olisi mahtunut, sai tovin odotella. Siksipä ehdotin parille venäläisturistille yhteistä taksikyytiä katedraalille. 20 minuuttia ja 22 euroa, ja Palmassa oltiin. Palmassa kulkee myös metro, ja kaupungista pääsee Sölleriin vanhanajan ratikalla, joka meillä jäi harmittavasti kokematta.

Vuokra-autolla on niin ikään vaivatonta liikkua, sillä saartaa halkoo kaksi päätietä. Moottoritietä Alcudiaan sai painella 120 kilometrin tuntivauhdilla, eikä ruuhkia näkynyt. Opaskyltit olivat selkeät ja pysäköinti helppoa. Hyvin moottoritielläkin kulkeneen Fiat Pandan yhden päivän vuokra maksoi Aurinkomatkojen yhteistyökumppanin kautta vakuutuksen kera 57 euroa ja bensaa tankattiin kympillä.

Harrastukset

Toimettomana Mallorcalla ei tarvitse olla, ellei niin halua. Saari on kuuluisa loistavista pyöräilymahdollisuuksista, ja kaikentasoisia pyöräilijöitä polkee kaikkialla. Vuorilla kelpaa patikoida ja kirkkaissa vesissä sukeltaa ja snorklata. Me keskityimme lenkkeilyyn rantaviivan tuntumassa sekä Crossnatureen, Aurinkomatkojen oman kehon painolla tehtävään treenikonseptiin. Energinen Lotta-ohjaaja veti loistavat treenit, joiden jälkeen sai hyvällä omalla tunnolla pötkötellä auringossa ja syödä herkkuja.

Lentokenttäbussissa Aurinkomatkojen opas Virpi varoitti, että Mallorcalla on tapa saada kävijät koukkuun. Siitä todisteena olivat monenmaalaiset kanssaturistit, jotka lähes poikkeuksetta olivat saarella ties kuinka monetta kertaa.  Mallorca kyllä hurmasi, ja piti huolen, että yksi monista matkahaaveistani, Baleaarien saarihyppely, on yhä vakaammin to do -listalla.

 

 

Baqueira beret view

Espanjaa eri vinkkelistä – laskettelumatka Pyrenneille

Espanjaan lähdetään yleensä hakemaan aurinkoa ja lämpöä ranta- tai kaupunkilomalle eikä niinkään lumen ja pakkasen perässä. Ainakin Suomesta suunnataan laskettelulomalle puuteri ja after ski silmissä Keski-Eurooppan Alpeille. Niin hauskaa kuin Alpeilla onkin, kaipaisimme vaihtelua. Niinpä vietimme talviloman Espanjan Pyrenneillä Baqueira Beretissä.

Finnairin sivuilta buukatut lennot sinivalkoisin siivin Helsingistä Pariisiin ja siitä Air Francen kyydissä Toulouseen sujuivat jatkolennon melkoisen heittoisaa lentosäätä lukuunottamatta sutjakasti. Toulousen kenttä on sen verran kompakti, että puoli tuntia koneen laskeutumisesta meillä vuokra-auto alla. Myös parin tunnin ajomatka eteni sujuvasti sillä esimerkiksi Saksasta tuttuja ruuhkia moottoritiellä ei näkynyt.

Baqueira Beretissä on kolme laskualuetta: Baqueira, Beret ja Bonaigua. Rinteitä on 104, kilometreinä 156, joten laskettavaa riittää. Rinteet ovat pääasiassa sinisiä ja punaisia muutamalla mustalla höystettynä. Sinisen ja punaisen raja on melko häilyvä. Minulaiselleni perushiihtäjälle riitti hyvin rinteitä, joissa sai urheilla ja toisaalta myös viihdekäyttöön sopivia kruisailurinteitä. Koko poppoon suosikki oli Beretin Dossau, jossa korkeutta hissin lähtöpaikalla oli noin 2000 metriä, joten lumi pysyi hyvänä kaikilla rinteillä.

Beretin puolella Dossaun rinteillä korkeutta on yli 2000 metriä, joten lumi pysyy hyvänä aurinkoisena ja lämpimänäkin päivänä. Eikä pisimmällä sinisellä Colhet de Marinmanha-rinteellä ole ruuhkasta tietoakaan.

Beretin puolella Dossaun rinteillä korkeutta on yli 2000 metriä, joten lumi pysyy hyvänä aurinkoisena ja lämpimänäkin päivänä. Eikä pisimmällä sinisellä Colhet de Marinmanha-rinteellä ole ruuhkasta tietoakaan.

Alppeja lämpimämmällä ilmastolla on puolensa ja puolensa. Kun takkia ei tarvita ja terassilla on kuuma, se tarkoittaa rinteiden nopeaa puuroutumista. Ja loppupäivästä tuntuu kuin laskisi puolukkahillossa. Olen aina ollut sitä mieltä, että viimeinenkin rinne tullaan laskemalla alas, ja periaate piti vaikka muutamia voimasanoja se vaatikin.

Yllättävää Baqueirassa on se, että missään ei ollut ruuhkaa, ei rinteissä, hisseissä tai ravintoloissa. Hissit ja palvelut eivät ole ihan niin kuin viimeisen päälle kuin Alpeilla, mutta kaikki toimii. Myös hintataso on kohtuullinen: kuuden päivän liput maksoivat noin 250 euroa eli esimerkiksi Saalbachin tasoa, mutta viikon suksipaketti vain puolet Keski-Euroopan tasosta eli noin 130 euroa.

Ominaista on sään nopea vaihtelu. Kun Alpeilla pilvinen sää voi jatkua päiviä, niin kuin St. Antonissa viime vuonna, Baqueirassa aamun vesisade ja sumu voi kadota tunnissa. Yhtenä päivänä tavaraa tuli taivaalta kuin Esterin sieltä, joten lähdimme tervehtimään Esteriä Esterri d’Aneu-kylään. Vuorten toisella puolen sää oli aurinkoinen ja jopa keväinen. Kondolihissin rupattelutuokio paikallisten kanssa selvensi, että normaalisti maaliskuussa ei ole 10 astetta lämmintä. Mutta mikä enää on normaalisti, kiitos ilmaston lämpenemisen?

Aamun hernerokkarsumu voi olla iltapäivän täydellinen auringonpaiste.

Aamun hernerokkasumu voi olla iltapäivän täydellinen auringonpaiste.

Esterri d'Aneun pieni kylä oli hiljainen.

Esterri d’Aneun pieni kylä oli hiljainen.

Tonnikalapihviä Esterri d'Aneun De la Mar e la Cuinan tapaan. Superhyvää.

Tonnikalapihviä Esterri d’Aneun De la Mar e la Cuinan tapaan. Superhyvää.

Ruokakokemukset vaihtelevat laidasta laitaan. Rinteissä on lähes mahdotonta löytää lounaaksi muuta kuin hot dogeja, patonkia ja ranskalaisia. Ainoastaan Baqueira 2200 metrin ravintolassa löytyi salaattia ja hedelmiä, joten rinneravintoloissa Alpit vievät voiton sata-nolla. Baqueiran alapuolella sijaitsevissa pikkukylissä sekä suuremmassa keskuksessa Vielhassa sen sijaan valinnan varaa riittää. Michelin-ravintoloihin asti, ruotsalaisnorjalainen laskuporukka meitä informoi viimeisenä päivänä aurinkoterassilounaalla. Harmitti, ettemme olleet törmänneet moiseen tietoon aiemmin. Tutuksi tulivat siis Baqueiran ravintolat, joista suosikiksi muotoutui kolmen ravintolan Ticolet. Kevyempää pubiruokaa tarjoilei olutravintola Refu. Vielhassa napostelimme tapaksia ja pinchoja Tauerna Urtaussa. Ehdoton ravintolasuositus niin miljöön, palvelun kuin ruoankin puolesta on Eth Bot Salardun kylässä. Minne ikinä menetkin, tee pöytävaraus.

Ticoletin raclette-puolen tuhti setti. Sekä ravintolan vetonaula - suloinen kultsikkavanhus.

Ticoletin raclette-puolen tuhti setti. Sekä ravintolan vetonaula – suloinen kultsikkavanhus.

Refun pieni toast.

Refun pieni toast.

Eth Botin menusta (37e, sisältäen juomat) tuli testattua muun muassa alkupalaetanat ja karitsankare.

Eth Botin menusta (37e, sisältäen juomat) tuli testattua muun muassa alkupalaetanat ja karitsankare.

Jäimmekin pohtimaan, että vaikka pikkukylistä matkaa rinteeseen on sen verran, että autolla olisi pakko väliä höylätä, olisi hotellin sijainti alakylissä voinut olla viihteen ja ruokatarjonnan puolesta hyvä veto. Nyt hotellimme Tuc Blanc sijaitsi tien ylityksen päässä rinteistä, mutta iltaelämä ja ravintolatarjonta oli vaisu. Hotelli valittiinkin hyvän sijainnin ja saunan perusteella, ja niiden suhteen odotukset täyttyivät.

Kaiken kaikkiaan Baqueira Beret oli virkistävää ja toimivaa vaihtelua Alpeille. Myös kukkaro piti matkasta, sillä ainoastaan lennot ja lasketteluliput maksoivat saman verran kuin Itävallan alppikohteissa, muuten kaikki oli halvempaa. Suomalaisille Baqueira varmasti pysyy yleisenä salaisuutena, mikä on hyvä meille, voidaan mennä vielä uudestaankin.

Dubai tammikuussa on shoppailun juhlaa

Ensimmäistä matkaa Arabiemiraatteihin suunnitellessani en olisi osannut arvata, että palaan maahan vielä ainakin kolmannen kerran. Mutta miksipä en? Sujuva lento, varma aurinko ja lämpö. Lento on sama kuin Kanarialle, mutta ah, niin paljon vähemmän kuoppaisempi. Tällä kertaa seurana oli kaksi kaveria, joten kikatus ja shoppailu nousivat omiin sfääreihin.

Dubai on turvallinen lähteä vaikka tyttöjen reissulle, vaikka hämmennystä se voi aiheuttaa. Hotellin aamupalalla huoneen numeroa kysyneiden tarjoilijoide  silmät pyörähtivät ympäri, kun ilmoitimme kaikkien aamupalojen menevän yhden  huoneen laskuun. Puolestaan me hämmennyimme taksijonossa, kun emme tajunneet mennä naisten jonoon.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Tammikuu ei välttämättä aurinkolomakuukausi, sillä tuuli voi puhaltaa kovaa ja sumu voi tuoda muita mutkia matkaan. Meidät kova tuuli sai pysymään pois hotellin altaalta. Respan virkailija suositteli palaamaan aurinkolomalle marras- tai maaliskuussa.

Onneksi Dubaissa onnistuu myös kaupunkiloma. Kaupungissa kannattaa ottaa kohteeksi vaikkapa Al Fahidin perinnekorttelit ja basaarit, muut suurhulluuden kaupungin nähtävyydet ja kauneushoidot. Basaareissa kaikki länkkärit ovat shakiroita ja angelinoja, mutta myyjien toiminta ei ole niin päälle käyvää kuin esimerkiksi Istanbulin Grand basaarissa.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Kaupunkilomalle tammikuu on täydellinen myös siksi, että  se on Dubain kuuluisien shoppailufestivaalien aikaa. Silloinkaan normipalkkainen suomalainen ei eksy sheikkien vaimojen kanssa samoihin luksusliikkeisiin. Me teimme loistavia löytöjä muun muassa Banana Rebublicissa ja Cosilla, joista kannoimme hyvän määrän kashmir-, villa- ja silkkineuleita pilkkahintaan. Ensimmäisenä ei ehkä käy mielessä käydä Dubaissa shoppailemassa talvivaatteita… Taisimme joka päivä piipahdaa hotellimme läheisyydessä sijainneessa Dubai Mallissa. Kaikkien päivien aikana ehdimme koluta vain yhden siiven. Ja tietysti ihmetellä yhtä Dubain maamerkeistä, Burj Khalifaa.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Ruoka yllätti, se oli hyvää kaikkialla. Viimeksi käyskentelimme Marinan ympäristössä ja en muista ruoan olleen kovin kummoista. Nyt maistui erityisesti libanonlaiset pikkupurtavat, pihvit ja kalaruoat.

Hotellimme JW Marriot Marquis on tämänhetkinen maailman korkein hotelli. Suurta ihmismassaa ei kuitenkaan tullut vastaan missään. Korkeuden huomasi lähinnä yläbaarissa ja siinä, ettei parvekkeen ovea ollut tarkoituskaan saada auki, sen verran tuuli vihmoi 63.kerroksessa. Keskeinen sijainti oli hyvä, samoin kuin suuri huone ja palvelun taso. Ainoa miinus edellä mainitusta tuulisesta uima-altaasta.

Hieman jäi kaihertamaan, että aavikolla käynti on edelleen tekemättä. Mutta ehkä sen voisi tehdä muuallakin kuin Arabiemiraateissa. Mutta ehkä neljäs kerta vie hiekkadyyneille?

vatikaani-pietarinkirkko

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant'Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Trasteveren jouluvalot.

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D'Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty "Blue Vase", molemmat löydetty Pompeiista.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

stmartin_grandcase

Hiekkarantoja, kilpikonnia ja ranskalaisia herkkuja – häämatka Karibialla

Kun viime kesän Italian roadtrip päättyi kosintaan, tuli tälle kesälle suunniteltavaksi häämatka. Itselleni häämatkaksi olisi pienen häästressin purkautumisen jälkeen riittänyt lähimatkailu vaikkapa Kroatiaan, mutta tuoreen aviomiehen mielessä oli Macchu Picchu. Päädyimme kompromissiin, Air Francen lentoihin Karibialle St. Martinin saarelle. Saari on satoja vuosia kuulunut puoliksi Ranskalle ja puoliksi Alankomaille. Me majailimme Ranskan eli St. Martinin puolella. Ranskan puoli oli selvästi rauhallisempi, kun taas Alankomaiden eli Sint Marteenin puolella oli enemmän menoa ja turistit selvästi nuorempia.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

St. Martinilla asetuimme saaren koillisosaan, Orient Beachilla sijaitsevaan Esmeralda resortiin. Itäpuoli osoittautui kostealla kesäkuumalla loistavaksi valinnaksi vilvoittavan tuulensa vuoksi. Länsipuolella aallot olivat pienemmät ja mahdollistivat esimerkiksi suppailun, mutta kuumuuden lisäksi länsipuolella oleilua tukaloittivat myös hyttyset. St. Martin kuuluu ns.pahimpaan zikavirusalueeseen, joten hyttysmyrkyt olivat tehokäytössä. Mutta kuten todettua, meidän rannalla ja omalla terassilla tuuli piti huolen, ettei inisijöitä juuri näkynyt. Sen verran puremia kuitenkin otettiin vastaan, että mystisestä ihottumasta päätellen diagnosoin itselleni zikaviruksen. Virallisesti diagnosoituja zikavirustartuntoja noin 100 000 asukkaan saarella on ollut 40, taksikuskien tietotoimiston mukaan. Joten varsinaisesta epidemiasta ei saarella ole toistaiseksi ollut kysymys.

Orient beach - paratiisi

Orient beach – paratiisi.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Orient beach on Ranskan puolen suosituin ja suurin ranta. Pari kilometriä pitkällä rannalla on parhat fasiliteetit harrastaa vesiurheilua, vuokrata aurinkotuoleja, bongailla ihmisiä ja lounastaa rantaravintoloissa. Rantoja saarella riittää, niitä on yli 30. Yksi niistä on St. Marteenin Maho Beach. Et ole käynyt saarella, ellet ole bongaillut laskevia ja nousevia lentokoneita Maho Beachilla. Paikka on absurdi, kun koneet ovat laskeutuvat viiden metrin päästä rannalla olevista auringonpalvojista.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Retkeä paratiisimaiselle Pinel islandille ei kannata jättää St. Martinin reissulla väliin. Viiden minuutin venematkan jälkeen parkkeerasimme vasemmanpuoleiselle, St. Martinin vanhimman Karibuni-rantaravintolan rannalle, joskin lounastimme Yellow Beachin puolella. Lounastimme siis bambumajoissa liskojen kanssa. Liskot olivat erittäin tottuneita ihmisiin, mutta toisin kuin aika monella kanssalomalaisella, itsellä ei sentään käynyt mielessä ruokkia niitä kädestä pitäen.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Lounasseura saapuu.

Lounasseura saapuu.

Pinel Islandia on hyvä tutkailla snorklaten. Me kiersimme saaren kallioreunaa pitkin, ja vastaan tuli jos jonkinlaista värikästä pikku kalaa. Jo tässä vaiheessa olin meren asukeista aivan innoissani, ja selitin jokaista pikku fisua ilmeiseen kyllästymiseen asti snorklauskumppanilleni. Snorklausta tulikin harrastettua useampaan otteeseen, kun sukeltaminen ei itseltä luonnistunut. Matkakumppani sen sijaan suoritti PADI-kurssin kevyesti, joten hänen sukeltaessa minä snorklasin. Yhteistyö toimi loistavasti sukeltajan osoitellessa syvemmällä bongaamiaan herkkupaloja snorklaajalle. Kaikennäköisiä värikkäitä kaloja löytyi Pinel Islandin lisäksi Creole Rockilta ja Turtle Reefiltä Grand Casen edustalta sekä St.Barthelemyn saaren Turtle Baylta. Mieleenpainuvampia näkyjä olivat kuitenkin kahden viimeksi mainitun kilpikonnat. Kuinka kevyesti ja leppoisennäköisesti ne kuin lensivät vedessä, ja kävivät välillä haukkamassa happea pinnalla. Uskomattoman kaunista!

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Ranskan puolen pääkaupunki Marigot kuuluu niin ikään saaren pakollisiin nähtävyyksiin. Kiipeä Fort Louisin linnakkeelle katselemaan maisemia, lounasta Marina Port La Royale -satamassa ja shoppaile pikku putiikeissa. Mutta tee tämä kaikki pilvisenä päivänä, sillä muuten paistut elävältä parhaiden tuulten suojassa olevassa pikku kaupugissa.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Kulkupelinämme saarella toimi pääaiassa vuokramönkijä (skootterit olivat loppu!). Huristimme sillä muun muassa päivän saarikierroksen, jolla pistäydyimme myös Alankomaiden puolen pääkaupungissa Philipsburgissa. Philipsburgin ja Marigotin ero on valtava. Siinä missä karibialaisuus henkii läpi Marigotissa, Philipsburg ympäristöineen on jenkkikamaa: ravintoloita, baareja, shoppailua boardwalkilla tai Vorstraaseella. Mainoskylttien viidakossa amerikkalaiset ja nuoremmat eurooppalaisturistit viihtyvätkin rauhallista Ranskan puolta paremmin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla herkuttelun kehtona pidetään Grand Casen ravintolakeskittymää saaren luoteisosassa. Nimensä veroinen se olikin – ravintoloita, niin tasokkaita kuin paikallisia grillipaikkoja, löytyi joka lähtöön. Yksi unohtumattomimmista dinnereistä nautittiin rannalla, Calmos Cafessa. Ja oikeasti rannalla, sillä vesiraja nousi ajoittain pöydänjalkojen tasolle.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Enimmäkseen kuitenkin söimme illallista Orient Beachin Le Village d’Orient-aukion ravintoloissa. Ne olivat kävelymatkan päässä, ja tarjoilivat muun muassa hurmaavia ranskalaisherkkuja: sammakonreisiä (herkku?), ankanmaksaa ja shampanjaa. Palan painikkeeksi tarjottiin tietysti rommia, jokaisen ravintolan itsensä maustamana.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Kun kerran Karibialle lähtee, kannattaa tutustua myös muihin saariin. Me ehdimme tehdä ikimuistoisen laivamatkan parin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle St.Barthelemyn saarelle, joka on aikanaan kuulunut Ruotsille. Kyllä, Ruotsille. Muistona kolmen kruunun ajoista olivat ruotsinkieliset tienviitat.

St. Barths on julkkisten suosiossa, ja miksipä ei olisi: saarelle pääsee vain laivalla St. Martinilta tai maksimissaan 19 hengen pienkoneella. Lentokenttä on kahden vuoren välissä, ja noin 600 metrin kiitorata päättyy mereen, muutamia pieniä yksityiskohtia mainitakseni. Eli saarella saa olla aika lailla rauhassa. Me kävelimme pääkaupunki Gustavian keskustassa, kävimme minibussilla saaren kiertoajelulla ja snorklailimme turkoosissa meressä, tietysti kilpikonnia bongaten.

Ruotsalaiset!

Ruotsalaiset!

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan...

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan…

Tarkoituksena oli käydä päiväreissu Anguillan saarelle, mutta aika loppui kesken, sillä halusimme viettää viimeiset päivät auringossa loikoiluun ennen paluuta syksyiseen Suomeen.

Häämatka oli loistava sinetti hääkokonaisuudelle. Kun matkalle lähdettiin 40 tuntia vihkimisen jälkeen, sai pitkittää omassa vaaleanpunaisessa kuplassa olemista muutamalla viikolla. Karibia ja St. Martin olivat juuri oikea matkakohde ainutkertaiselle ja ikimuistoiselle häämatkalle.

hampuri_Binnenalster

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!