Itävalta

Schönnbrunnin linna mahtuu juuri ja juuri ylhäältä kukkulalta otettuun kuvaan.

Viehättävä Wien

Tämän vuoden perinteinen joululahjamatka suuntautui Wieniin maaliskuun lopussa. Saimme siis rautaisannoksen Itävaltaa, kun olimme juuri pari viikkoa aiemmin viettäneet laskettelulomaa St. Antonissa. Mutta mikäs siinä, Itävallassa lomailu on varsin leppoisaa. Joten tässä matkavinkit Wieniin.

1. Prater ja Riesenrad
Wienin suurimmassa puistossa sijaitsevan huvipuiston vetonaula on Riesenrad, maailmapyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Hitaasti etenevissä kopeissa on ajan patinaa- ja natinaa. Huvipuisto ei ole suuren suuri, mutta kyllä siellä lasten lisäksi aikansa kulumaan myös aikuiset.

Riesenrad.

Riesenrad.

 

2. Le loft
Hieno rooftop-ravintola Sofitel-hotellissa. Koko seinän kokoisista ikkunoista avautuu huikea näköala yli kaupungin. Jos ravintolaan mielii syömään, pöytävaraus on ehdoton. Myös drinksuille mennessä kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

3. Schönnbrunn
Yksi Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Schönnbrunnin linna, josta käsin hallitsijatar Maria Theresia hoiteli tehtäviään. Linnan saleissa ja käytävillä kulkien vierähtää helposti koko päivä. Me emme innostuneet pääsylippujonosta vaan nautiskelimme auringosta linnan huikeassa puistossa. Puistoiluun kuuluu ehdottomasti kiipeäminen ylös kukkulan Gloriette-pylväsrivistölle, puiston jalokivelle. Puistossa voi myös muun muassa seikkailla pensaslabyrintissa, ihmetellä eläimiä eläintarhassa ja kuvitella olevansa etelän mailla Palmutalossa.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

4. Vanhakaupunki
Vanhakaupunki huokuu arvokasta tunnelmaa upeine rakennuksineen ja ennen kaikkea hevoskärryineen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Stephansdom-kirkolle, jonka ympäristössä on paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Habsburgien elinympäristöön pääsee tutustumaan huimassa Hofburgin linnassa, jota rakennettiin kuuden vuosisadan ajan. Hofsburgissa asusteli aikanaan myös Wienin rakastettu keisarinna Sissi. Myös Hofburgia voi ihailla puistosta, Burggartenista, käsin. Wienin viehättävyys on juuri vehreys ja suuret puistot.

Keskikaupunki, Innere Stad, on helppo ottaa haltuun jalkaisin. Jos kävely alkaa rasittaa, voi hypätä hevosrattaiden tai ratikan kyytiin, ja katsella nähtävyyksiä vaikkapa Ringstrassen varrella. Myös metrolla on helppoa kulkea.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

5. Ravintoloita on joka makuun. Maistavaa italialaista tarjoaa Al Borgo, joka on rankattu TripAdvisorissa yhdeksi Wienin parhaimmista ravintoloista. Perinteistä paikallista ruokaa voi syödä Stephandom-aukion kulman takana Reinthaler’s Beisl -ravintolassa Dorotheergassella. Itävallan reissun perinne ruoka on tietenkin wienerschnitzel. Kaupungin kuuluisin schnitzelravintola on Figlmüller Bäckerstrassella, mutta varoituksen sana: ravintola on turistirysä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

6. Wienistä on helppo löytää niin huokeita kuin laadukkaampia hotelleja. Meidän hotellimme Hilton Vienna Plaza oli sijainniltaan optimaalinen Schottenring-kadulla. Kävelyetäisyydellä olivat niin vanhakaupunki, Prater kuin metrokin. Vaikka hotelli sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, eivät äänet haitanneet yöunia.

7. Parhaimmat ostospaikat löytyvät vanhastakaupungista Stephandomilta lähteviltä kaduilta, ostoskeskuksista sekä Mariahilfer strassella. Pienellä käsimatkatavaralaukulla ei kannata matkaan lähteä, jos omaa hyvän shoppailuvainun. Huonommallakin ostosvaistolla voi tehdä tiukkaa saada laukku kiinni, sen verran laaja ostosvalikoima kaupungissa on.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Meillä oli paljon suunnitelmia konsertista, viinituvista ja kahviloissa istuskelusta, mutta aika loppui kesken. Myös sää oli maaliskuun lopussa vielä sen verran kylmä, ettei terasseilla tarjennut vielä kovin paistatella. Pienen tuulahduksen saimme kuitenkin maistaa viimeisen päivän lounaalla Karlskirchen edustalla.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Ylväs Karlskirche.

Ylväs Karlskirche.

St. Anton

Hiihtoloma St. Antonissa

Hiihtoloma oli tänäkin vuonna hiihtoloma, tarkemmin sanottuna lasketteluloma. Tällä kertaa Helsinki-München-lennon jälkeen vuokra-auton keula kääntyi kohti Itävallan St.Antonia. Perillä odotti valkoiset alppimaisemat ja kiva, siisti ja toimiva kylä. 

St. Antonin rinteet olivat sopivat minunlaiselle keskitason laskijalle. Seurueemme kokeneemmat laskijat johdattivat heti ensimmäisenä päivänä punaisiin rinteisiin, mikä vähän jännitti, mutta osoittautui tulevien päivien kannalta hyväksi vedoksi. Muuten olisin jäänyt yksinäni hinkkaamaan sinisiä rinteitä ja hauskuus olisi jäänyt laimeammaksi. Rendlin puolella siniset olivat enemmänkin punaisia, muuten värimerkinnät pitivät hyvin kutinsa. Yksi musta siirtymäreittikin tuli laskettua. Vaikka se olikin lyhyt ja nopeutti etenemistä, kyllä se edelleenkin oli musta.

Suosikkirinteeksi muodostui St.Christophin puolen punainen rinne numero 13 ja sininen 17 sekä Vallugan huipulta alas tuleva punainen 14. Muurahaisrinteeksi nimeämämme rinne 4, solassa kulkeva kapeahko siirtymä, oli pakollinen paha päivän päätteksi. Paha lähinnä siksi, että rinteen kunto oli suuresta laskijamäärästä tosi huono.

Rinne 17 tultiin ensimmäisen kerran alas täydessä valkeudessa. Silloin arvelimme, että täällä voisi olla hienot näkymät, jos jotain näkisi. Ja niinhän siellä oli.

Rinne 17 tultiin ensimmäisen kerran alas täydessä valkeudessa. Silloin arvelimme, että täällä voisi olla hienot näkymät, jos jotain näkisi. Ja niinhän siellä oli.

Muurahaisrinne numero 4.

Muurahaisrinne numero 4.

St. Antonin maisemat ei olleet ehkä ihan niin makeat kuin Saalbachissa vaikka korkeimmalla kohdalla Vallugassa (2811m) huikeat näkymät olivatkin.

Korkeimmalla kohdalla Vallugassa.

Korkeimmalla kohdalla Vallugassa.

Sää helli meitä vaihtelevasti, yhtään kokonaan aurinkoista päivää ei ollut. Toisena päivänä oli sumua ja lunta tuli niin, että laskimme keskellä valkeutta. Eteen näki noin viisi metriä. Onneksi rinteet olivat merkitty erinomaisesti. Samaa ei voi sanoa Sveitsin puolella sijaitsevasta St. Moritzista, jonne pakenimme pilviä kolmantena päivänä. Huonoista opasteista huolimatta St.Moritzin keikka oli loistava veto. Aurinko alkoi paistaa, kun pääsimme kahden tunnin ajon jälkeen Celerinan hissille. Mäessä riitti lunta, ja rinteissä oli tiistai-iltapäivänä hyvin tilaa. Vaativuutta myös riitti, punaista ja mustaa rinnettä oli St.Antonia enemmän. Sen sijaan tuuli puski vuorilta sen verran kovasti, että korkeimmat hissit olivat suljettuja emmekä päässeet huipulle noin 3000 metriin.

Maisemat St.Moritzissa hakkasivat St. Antonin mennen tullen. Kun St.Anton sijaitsee tiukasti teräväkärkisten huippujen keskellä, St.Moritzissa avautui näkymät järville ja alempana myös kaupunkiin.

Maisemat St.Moritzissa hakkasivat St. Antonin mennen tullen. Kun St.Anton sijaitsee tiukasti teräväkärkisten huippujen keskellä, St.Moritzissa avautui näkymät järville ja alempana myös kaupunkiin.

Yhden päivän laskettelukeikka Sveitsin puolella oli sopiva myös kukkarolle, sillä hinnat olivat Sveitsin tyyliin suolaiset. Hampurilaisateria 26 euroa, iltapäivän hissilippu 64 euroa.

Mutta takaisin St.Antoniin. Hiihtokeskuksessa ei tarvitse nähdä nälkää, sillä erinomaisia ravintoloita löytyy lukuisia. Rinneravintoloista mieluisin oli rinteen kahdeksan alla St. Christophissa Arlberg Thaja, jonka aurinkoterassi on yleensä suojassa tuulelta ja ruoka erinomaista. Myös Ulmer Hütten terassilla oli mukava paistatella päivää hyvällä säällä.

Arlberg Thajan terassille paistaa aurinko, silloin kun se paistaa.

Arlberg Thajan terassille paistaa aurinko, silloin kun se paistaa.

Odotuin rinnelounas, käsespätzle.

Odotuin rinnelounas, käsespätzle.

Ulmer hütten terassilla on aurinkoisina päivinä tungosta.

Ulmer hütten terassilla on aurinkoisina päivinä tungosta.

Itse kylässä hyväksi havaittiin Anthony’s italialainen ravintola, Maximillian amerikkalaistyylinen ravintola, Hotel Sonnbichlin paikalliset herkut (ja erinomainen palvelu), vaihtelua ruokavalioon tarjoava aasialainen Skiing Buddha ja hotelli Fahrnerin uskomaton fondue (ja todella asiantunteva henkilökunta). Ainoa floppi oli pääkadun varrella sijaitseva italialainen Dolce Vita, jonka reilun sadan ruokalajin menu jo kertoi ettei kaikki ruoka voi olla hyvää. Kuinka ollakaan, ruoka oli tuskin keskinkertaista ja ylihinnoiteltua, palvelu vielä huonompaa.

Hotel Fahrnerin fondue.

Hotel Fahrnerin fondue.

Hotellimme Nassereinerhof oli itävaltalaista perustasoa. Plussaa hyvästä sijainnista kylän itälaidalla lähellä Nassereinbahnia, modernista sauna- ja uima-allasosastosta ja kellaribaarin bändistä, jonka solisti teki päivätyönsä hotellin respassa.

Hotelli Nassereinerhofin kellarissa rokkaa Vagrants-bändi.

Hotelli Nassereinerhofin kellarissa rokkaa Vagrants-bändi.

Jos (ja kun), ensi vuonnakin talviloma suuntautuu aurinkoisten rantakohteiden sijaan hangille, voisi olla järkevää ostaa omat lasketteluvarusteet. Tällä kertaa kuuden päivän vuokraus premium-tason suksille kypärän kera haukkasi budjetista 260 euroa. Siihen päälle kuuden päivän hissilippu 250 euroa, joten ennen kuin pääsee rinteeseen, on pulittanut jo yli 500 euroa. Halpaa kuin saippua.

Mutta joillekin asioille, kuten uusille kokemuksille ja nähdyille paikoille, ei voi laittaa hintalappua. Jospa sitten ensi vuonna kolmas kerta sanoisi toden, ja sattuisi aurinkoista säätä koko lasketteluloman ajaksi.

Saalbach-Hinterglemm_slopes

Hiihtoloma Saahlbachissa – lunta, vaihtelevaa säätä ja tutisevia jalkoja

Elämäni ensimmäinen alppimatka on tehty, ja Saalbach-Hinterglemm osoittautui hyväksi paikaksi Alppien ensikertalaiselle. Hotellimme Zur Dorfschmiede sijaitsi loistavasti Hinterglemmin läpi vievän kadun, Dorfstrassen, varrella, ja hotellista pääsi näppärästi hisseille kahteen eri suuntaan.

Hotellimme Zur Dorfschmiede ja sen suosittu after ski -baari, aamupäivällä vielä tyhjillään.

Hotellimme Zur Dorfschmiede ja sen suosittu after ski -baari, aamupäivällä vielä tyhjillään.

dorfstrasse

Hinterglemmin läpi kulkeva Dorfstrasse länteen päin.

Laskupäiviä viikon aikana kertyi neljä, vaikka meillä oli 5/7 -päivää liput. Yhtenä päivänä nousimme kabiinilla vain syömään lounasta rinteeseen, sillä lunta tuli niin, ettei eteen nähnyt. 5/7 -päivän lippu maksoi 221€. Siihen päälle suksi-, mono- ja kypärävuokra 200€. Mieleen jäi kummittelemaan, että olisiko järkevää ostaa omat kamat, jos laskettelureissuista tulee tapa. Toisaalta vuokravälineet ovat ainakin taatusti hyvässä kunnossa eikä kamoja tarvitse roudata mukana.

Sää oli siis varsin vaihteleva, niin auringon kuin sateen suhteen. Meidän lomaviikon aikana ehti niin sataa silkkaa vettä ja sakeaa lunta kuin porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Luonnollisesti parhaat kelit alkoivat, kun oli aika lähteä kotiin.

Vaikka koivet olivatkin neljän laskupäivän jälkeen muusia, olisin mielelläni laskenut vielä yhden päivän. Kun edellisestä laskettelureissusta oli ehtinyt kulua pari vuotta, tuntuivat siniset rinteet ensimmäisenä ja toisenakin laskupäivänä ajoittain jopa pelottavilta. Kun kilometrejä karttui, jännitys hälveni, ja pystyi alkaa keskittyä tekniikkaan.

Saalbachin puolen rinteet olivat mukavampia ensimmäisille päiville. Rinteet olivat nautinnollisen pitkiä, leveitä ja loivia eikä mutkan takana odottanut enemmänkin punainen kuin sininen osuus, kuten Hinterglemmin puolella pari kertaa kävi. Tosin profiililtaan helpommat rinteet keräsivät myös hiihtokoululaisia, joihin oli hyvä jättää hieman enemmän hajurakoa. Siniset rinteet menivät myös nopeammin huonoon kuntoon, kun laskijoita oli enemmän. Opiksi tuli myös se, että ei välttämättä kannata jättää sitä niin ihanaa, pitkää rinnettä päivän viimeiseksi laskuksi jo siitä syystä, että rinne on irtolumen peittämää kumpareikkoa, mutta myös siksi, että reisissä ei välttämättä ole enää riittävästi ruista. Kaikista mutkamäistä selvittiin kuitenkin sukset jalassa alas ja raajoja rikkomatta.

Saalbach_Shattberg_ost_slopes

Yhtenä päivänä sää oli mieletön! Shattberg Ostin rinteet 4a ja 2 muodostuivat suosikeikseni. Limbergin tuolihissiltä pääsi laskettelukeskuksen pisimmälle siniselle rinteelle 2b:lle.

Saalbach_Shattberg_ost_slopes_skilift

Alppimatkalle kannattaa ehdottomasti varata hotelli, jossa on sauna. Vaikka rinteessä kyykkiessä tulee hiki, after skissä hiki muuttuu aina viluksi (ellei tanssi tosi lujaa). Sauna on luksusta myös kipeille lihaksille. Zur Dorfschmieden saunaosastolla ei ollut tungosta, vaan saimme saunat ja uima-altaan lähes joka päivä privaattikäyttöön.

Kanssalaskijoilla oli hyvä meininki kaikkialla kansallisuuteen katsomatta. Hulluttelu oli täysin sallittua, jopa asiaankuuluvaa. Olipa se sitten itse kenenkin luonteen mukaisesti sarvet kypärässä, Itävallan liput kynsissä tai karhupuku päällä. Paikalliset ovat nähneet kaiken.

itävalta_kynnet

Hillittyä irroittelua, Itävalta-kynnet.

Jos lomaviikolle sattuu sadepäivä tai muuten vain jalat tarvitsevat huilia, kannattaa suunnata reilun tunnin ajomatkan päähän Salzburgiin, joka tunnetaan muun muassa Mozartin kotikaupunkina. Päivä kaupungissa kuluu kuin siivillä vanhassakaupungissa hengaillessa. Kannattaa ehdottomasti mennä funikulaarilla ylös Salzburgin linnaan, ja tutustua linnan historiaan kiertokävelyllä. Vanhassakaupungissa on myös pakollisia nähtävyyksiä, kuten upea tuomiokirkko ja Mozartin kotitalo sekä paljon kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Huikopalaa (ja kolpakoittani olutta) kannattaa lähteä nauttimaan vanhankaupungin ulkopuolelle Müllniin, vanhaan luostarissa toimivaan ravintola Augustiner Braustueberliin. Olut oli siitä nauttivien mukaan erinomaista ja ruokaa sai lastata tarjottimelle eri kojuista omien mieltymysten mukaan.

Augustiner Braustueberlista takaisin tullessa kannattaa ottaa suunnaksi Modernin taiteen museo, jonne vie kaupungin yläpuolella kulkeva, hiean epäilyttävän oloinen kävelypolku. Polku ei opasteilla koreile, mutta sen varrelta avautuu kuvaukselliset näkymät kaupungin yli.

Salzburgin_linna

Salzburgin linnaa ei koskaan menetetty taistelussa. Se antautui kerran ilman taistelua, Napoleonille.

Salzburg

Taloja Salzburgin vanhassakaupungissa.

Augustiner Braustueberl_hall

Lounasta Augustiner Braustueberl -ravintolassa.

Augustiner_Braustueberl_Salzburg

Mozartin_koti

Mozartin kotitalolla kävi kuhina.

Salzburg_kävelytie

Hieman epäilyttävältä kävelytieltä mäenrinteestä avautui upeat näkymät Salzburgin yli.

Ruoka oli tietysti olennainen osa lomaa. Perinteiset ruoat, kuten schnitzelit, wurstit, fonduet ja käse spätzle, paikallinen macaroni&cheese, olivat parasta antia. Toki kaikenlaisia aterioita take away -pitsasta kiinalaiseen oli saatavilla pienestäkin kylästä.

fondue

Fondue maistui Saalbachin puolella Viva-ravintolassa, niin juusto- kuin lihaversiona. Jos pudotti ruokaa juustoon, seurasi perinteen mukainen rangaistus: naisilla suudelma vieruskaverille (onneksi sattui oma reissumies viereen), ja miehillä kierros juomaa kaikille.

Kevyt uuniperuna lounaaksi.

Kevyt uuniperuna lounaaksi.

käse spätzle

Juustomakaronilaatikko, käse spätzle, höystettynä kuivatulla sipulilla ja harvinaisen suurella salaatilla.

Paluumatkalla kohti Münchenin lentokenttää aikaa oli sen verran reippaasti, että hakeuduimme pois moottoritieltä lounaspaikkaa etsien. Bongasimme aivan Muüchenin lentokentän kupeesta sympaattisen pienen Erdingin kaupungin. Oluestaan kuulusta kaupungista löysimme tunnelmallisen vanhan hotellin ja ravintolan Erdinger Weissbräun. Hotellin ravintolan edessä ruokapaikkaa aprikoidessamme paikallinen mies huikkasi, että täällä on paras kokki, ja kaupungin paras ruoka. Eikä mies narrannut! Erinomainen pit stop, jos kaipaa ennen lentoa muuta kuin lentokenttäruokaa.

Erdingin kylä oli loistava välipysäkki matkalla Münchenin lentokentälle.

Erdingin kylä oli loistava välipysäkki matkalla Münchenin lentokentälle.

erding_ravintola erding_tori

Kokonaisuudessaan alppimatkasta jäi hyvin positiivinen maku, vaikka ilmojen herra ei ollutkaan puolellamme. Olisi kiva jossain vaiheessa nähdä eroavatko esimerkiksi Italian tai Sveitsin alpit Itävallan alpeista, ja miten Espanjan vuoristo eroaa Keski-Euroopan kollegastaan. Eli jossain vaiheessa nähdään taas, mahtavat vuoret!

Alppimatkan alkeet

Loppuvuoden matkojen ja yleisen härdellin myötä ajatus talvilomasta pääsi livahtamaan taka-alalle. Mielessä oli pitempään jo kytenyt aurinkoloman sijaan hiihtoloma Alpeilla, ensimmäinen sellainen. Tikkuakaan ei toki oltu ristiin laitettu. Tammikuun alkupuolella havahduimme, että jotain pitäisi alkaa tehdä.

Vähän isompi matkaseurue oli nopeasti kasattu. Lentotilanne näytti hyvältä: Helsinki-München-lentoja oli tarjolla yllin kyllin ja parin sadan euron pintaan. Kohteeksi valikoitui Itävalta ja Saalbach, vaikka Italiakin kävi harkintalistalla. Hotelleja Saalbach-Hinterglemmin alueella näytti olevan kivasti. Enää lomien varmistus pomoilta, check.

Tiedossa oli, ettei lentojen, hotellien, autonvuokrien, suksivuokrien ja laskettulippujen jälkeen matka ole mikään supersaver-reissu. Varausvaiheessa karmea totuus paljastui. Hinnat olivat pompanneet yhdessä yössä yli 50 prosenttia! Halpoja lentoja ei enää ollut, kaikki kriteerit täyttävät hotellit olivat loppuunmyytyjä! Lumitilannekin oli jäänyt kokemattoman alppimatkaajan intoilun vuoksi huomioimatta: laaksossa lunta vain 25 senttiä, ylhällä 50 senttiä!

Rule number one alppimatkaa varatessa, ole ajoissa liikkeellä!

Ei muuta kuin läppärit, älypuhelimet ja tabletit kuumiksi. Mitkä laskettupaikat ovat parin tunnin päästä Münchenistä? Vaihdetaanko kohdetta? Paljonko Söldenissä on lunta, entä Flachaussa, mites Obergurgl? Mistä löytyy hinta-laatu-suhteeltaan paras hotelli, joka täyttäisi koko porukan kriteerit?  Mihin varaussivustoon kenelläkin oli alennuskuponki? Onko kukaan muistanut vertailla vuokra-autoja?

Kohdevertailuexcelin venyttyä pitkän skrollailun vaativaksi raamatuksi ja Whatsapp-viestien sinkoiltua tarpeeksi pitkään oli parempi istua joukolla alas, ja  vain päättää. Kohde Saalbach, hotelli Zur Dorfschmiede ja autoksi tilava farmari. Aamen!

Seuraavaksi voikin alkaa katsastamaan vaatekaappia laskukamojen osalta. Itseltä löytyy asiaankuuluvaa varustusta tasan laskettelulasit ja jokaisen alppituristin karvahattu. Onneksi urheilukaupoissa on vielä alennusmyynnit vielä käynnissä. Taitaa alppimatkan hinta vielä pompsahtaa…

kamat alppimatkalle

Kamat kasassa, kohta mennään!