Italian autoilureissulle haettiin vauhtia Slovenian puolelta Ljubljanasta. Koko kesän kaupunki oli kylpenyt auringossa ja helteessä, mutta suomalaisten saapuessa paikalle vettä satoi kuin sieltä Esterin paikasta ja asteita +18. Ei siis päässyt kulttuurishokki yllättämään.
Jo Finnairin lennon laskeutuessa Ljubljanan pikkuruiselle kentälle sydämessä läikähti: vuoret! Kainuun vaaramaisemassa kasvanut hurahtaa aina kumpuileviin maisemiin. Muutenkin ympäristö vaikutti hyvin kotimaiselta, samanlaista metsää, harvaa asutusta, rauhallista liikennettä ja hyvin englantia puhuvaa kansaa.
Ljubljanan keskusta yllätti söpöllä pienuudellaan. Jopa kaupungin turistikartta on piirretty 5, 10 ja 15 minuutin kävelymatkan rinkuloihin. Kun hotellimme Grand hotel Union Busineksen respasta ohjeistettiin kääntymään oikealle ja kävelemään eteenpäin päästäkseen kaupungin pääaukiolle, ei eteenpäinaskeleita tarvinnut kovin montaa ottaa.
Pääaukion edestä löytyvät kolmoissilta, jokea myötäilevät baari- ja ravintolakadut sekä tietysti ylväänä kaupungin yllä Ljubljanan linna.
Sateinen Ljublajanan keskusaukio ja kolmoissillan takaa pilkottava Ljubljanan linna.
Linna on tietysti yksi pakollisista Ljubljanan nähtävyyksistä. Ylös pääsee funikulaari-köysihissillä, jos n. 15-20 minuutin kävely ylämäkeen ei huvita. Linna oli yksi nykyaikaisimmista, missä olen koskaan käynyt. Kaikki oli viimeisen päälle laitettua, oli ravintolaa, kahvilaa, teatteria ja museota. Ainoastaan tornin näköalapaikalle vievä Koneen hissi puuttui! Sisäänpääsymaksu 7,5€ / aikuinen vaadittiin vain näköalatorniin, ja hintaan sisältyi 15 minuuttia kestänyt, linnan historiasta kertova Virtual Castle -elokuvanäytös.
Linnasta avautuu upea maisema yli Ljubljanan.
Linnan sisäpihaa.
Kaupungista löytyy paljon tekemistä museoiden ja kulttuurin ystäville, mutta koska emme ole puhtaasti kumpiakaan, tsekkasimme kaupungin ostosmahdollisuudet. Matkamuistoja, torielämää ja kauppahallin tarjontaa löytyy joen linnan puoleiselta alueelta. Pääaukion puolelta löytyy sen sijaan putiikkeja ja ketjujen liikkeitä sekä muun muassa luksusmerkkien tavaratalo Gallerija Emporium. Heinäkuun lopulla alennusmyynneissä oli tarjolla muun muassa Michael Korsia, Hugo Bossia, DKNY:a ja kumppaneita pilkkahintaan 70% alennuksella.
Ruokakulttuurin (ja 50 prosentin osuudella olutkulttuurin) ystäviä puolestamme olemme. Ljubljanasta sai ruoan kylkeen myös tunnelmallisia maisemia. Rankkasade vesitti muutamia ruokailusuunnitelmia, mutta onneksi pääsimme nauttimaan illallista joen rannan ravintolaan. Toki rannan ravintolat ovat enemmän tai vähemmän turistirysiä, mutta ainakaan Paninoteka +:n sapuskoissa ei ollut mitään moitittavaa. Suositella voi myös Mestni trg-ravintolakadulla sijaitsevaa Güjzina-ravintolaa, joka tarjosi pastaa ja kalkkunaa slovenialaisella tvistillä. Slovenialainen punaviini ei säväyttänyt, mutta paikallinen olut vei pisteet kotiin.
Sade tyhjensi joen varren terassit.
Güjzinan slovenialainen lounas: perunaa ja kinkulla vuorattua kalkkunafileetä.
Ljubljanan sääennuste ei antanut odottaa kaunista kesäsäätä, joten kahden yön visiitti typistyi yhdeksi yöksi. Lähdimme etsimään kirkasta taivasta etelään, bussilla Koperin kautta Italian koilliskulmaan Muggiaan, Triesten kainaloon.
Sloveniasta jäi hyvä maku. Kaikki oli matkailijan näkökulmasta siistiä, helppoa ja edullista. Rautatieaseman naistenhuonekin toimi.
Matka aina mielessä 