Islanti

Maaginen ja mykistävä Islanti

Islanti, tuo  saagojen ja ihmeellisen luonnon saari, ei koskaan ole ollut aurinkonarkkarin pakko päästä -listalla kovinkaan korkealla. Ilmeisesti ei muidenkaan, sillä matkakumppani reissulle löytyi vasta kolmannella kyselykierroksella. Joulukuisen viikonlopun saarella viettäneenä suosittelen kaikkia lisäämään Islannin listoilleen. Uskomaton paikka!

Maaginen tunne kulkee läpi kehon, kun bussimatka lentokentältä kohti Reykjavikia alkaa. Neljän aikaan iltapäivällä tuntuu, että mystinen pimeys on nielaissut koko saaren. Paikalliset yrittävät karkottaa pimeyttä massiivisilla jouluvaloröykkiöillä, jotka yltävät amerikkalaiselle jouluvaloiloittelun tasolle. Reykjavik sijaitsee samoilla leveyksillä Oulun kanssa, mutta ei kai Oulussa ollut näin pimeää?!

Hotellin ikkunasta alkoi näkyä valoa aamupäivällä kello 11:n aikaan.

Hotellin ikkunasta alkoi näkyä valoa aamupäivällä kello 11:n aikaan.

Lauantaiaamuna vedämme navat täyteen skyriä, pekonia ja croissantteja loistavan Hilton Nordica -hotellimme aamiaisella, ja lähdemme tallustelemaan parinkymmenen minuutin matkan keskustaan. Kuljemme yhdellä n. 110 000 asukkaan kaupungin pääteistä. Liikenne on rauhallista kuin Sotkamon kylänraitilla eikä vastaan tule yhtään ihmisistä. Vasta keskustassa liikuskelee muutamia turisteja, mutta paikalliset loistavat poissaolollaan. Reissupäivien mittaan havainnolle syntyy teoria. Paikalliset taitavat meluta ravintoloissa illat pitkät, ja pääsevät jalkeille vasta iltapäivän puolella.

Matkalla keskustaan. Laugavegurin värikkäitä taloja sai ihastella kaikessa rauhassa.

Matkalla keskustaan. Laugavegurin värikkäitä taloja sai ihastella kaikessa rauhassa.

Reykjavikin keskusta on yllättävän kompakti. Suurin osa kaupoista ja ravintoloista sijaitsee Laugavegur-kadun ympäristössä. Emme onnistu eksymään, vaikka poikkeamme tuon tuosta pienille kaduille. Kaupat on nopeasti koluttu, ja kummityttöjen tuliaiset näppärästi paketissa.

Laugavegurin halkoma keskusta on näppärän pieni.

Laugavegurin halkoma keskusta on näppärän pieni.

Kaupunkikierroksella saamme tuntumaa saaren nopeasti vaihtuvaan ilmastoon. Ensin näyttää siltä, että taivas repeää ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta seuraavassa sekunnissa taivaalta tupruttaa jättimäisiä märkiä rättejä. “We call them wet dog flakes”, selventää lounaspaikan tarjoilija. Maailman paras hot dog -kitska Baejarins Beztu Pylsur jää kelin vuoksi väliin, ja suuntaamme Carusoon, joka on saamiemme suosittelujen arvoinen. Mahtavaksi ravintolaksi osoittautuu myös sushipaikka Sakebarinn, jonka merenherkut vievät kielen.

Reykjavikin tämän hetken must see -paikka on uusi musiikkitalo Harpa. Marssimme sisään, mutta joulumyyjäiset ja untuvatakkien kahina pakottaa nopeasti ulos. Mutta hieno ja moderni rakennus on visiitin arvoinen.

Harpa

Harpassa järjestetään monenlaisia (kulttuuri)tapahtumia.

Kaupungin parhaat näköalat avautuvat ylväänä seisovasta Hallgrímskirkjasta. Kirkko näyttää edestä feikiltä fasadilta, jota viikinki suuri kirves kainalossaan vahtii. Ylös ei tarvitse edes kiivetä, sinne vie kätevästi hissi. Ylhäältä kaupunki levittäytyy eteen kaikkiin ilmansuuntiin, ja värikkäät talot piristävät valkeanharmaata maisemaa.

Kirkko, viikinki ja kirves.

Kirkko, viikinki ja kirves.

Hallgrímskirkja

Koska jätimme väliin tulomatkalla lentokentän kupeessa sijaitsevan Blue Lagoon -kuumien lähteiden kylpylän, menemme testaamaan hotellimme span. Vaikka sisäaltaissa olisi tarjolla hartiahierontaa, hipsimme ulkona olevaan porealtaaseen. 40-asteinen vesi ja hiljalleen leijailevat lumihiutaleet saavat pysähtymään hetkeen.

Matkan kohokohta tulee viimein sunnuntaiaamuna. Golden Circle -kiertoajelu ja lupaus luonnon ihmeistä lennättävät perhosia maantietonörtin mahassa. Ensimmäinen stoppi on vanha villakutomo, jossa voi shoppailla villatuotteita. Samalla tapetaan aikaa, ja odotetaan päivän valkeamista.

Lähdöstämme Reykjavikin keskustasta on noin puoli tuntia, ja olemme jo keskellä ei mitään. Kumpuileva maasto. Violetti päivän sarastus. Puhdas valkea lumi. Rauhallisuus ja autius. Karu kauneus. Tuijotan ulos bussin ikkunasta, ja pyyhkäisen silmäkulmaa.

Päivä alkaa sarastaa yhdellä pääteistä.

Päivä alkaa sarastaa yhdellä pääteistä.

Ajamme kohti Islannin suurinta järveä, sekä Pohjois-Amerikan että Euraasian mannerlaatalla sijaitsevaa Þingvallavatnia. Retkioppaamme mukaan järvi saa täytteensä pääosin maasta pulppuavista lähteistä ja laavan alla juoksevasta vedestä. Kun vesi lopulta saavuttaa järven pinnan, on se 400 vuotta vanhaa. Kaarramme järven näköalapaikalle, josta avautuu henkeäsalpaava näkymä yli järven.

Järvi

Þingvallavatn karu kauneus saa aikaan syviä huokauksia.

Valokuvaussession jälkeen matka jatkuu kohti koillista ja Gullfossin vesiputousta. Teiden varrella seisoo mustina laumoina islanninhevosia. Miksi ne seisovat vieri vieressä turpa samaan suuntaan? Oppaamme kertoo olevan myös ratsastusopas, ja vievän turisteja reilun viikon pituisille vaelluksille erämaahan. Mukana juoksee yli 80 hevosen lauma. Opas kertoo, että suurin turistien kohtaama haaste ratsastusvaelluksilla on totaalinen hiljaisuus.

Gullfossin vesiputouksella käy selväksi, että olemme lähellä Langjökullin jäätikköä. Pakkasta on vain viisi astetta, mutta tuuli on hyytävä! Pikaiset poseeraukset kameralle, ja nopeasti kahvilaan kuumalle kaakaolle.

Gullfossin vesiputouksella puhaltaa jäätävästi Langjökullin jäätikköltä.

Gullfossin vesiputouksella puhaltaa jäätävästi Langjökullin jäätikköltä.

Jos Gullfossissa on kylmä, Haukadalurin laaksossa maasta nousee kuuma höyry. Ilmassa leijailee tuhti rikin haju. Maakuopissa vesi kiehuu. Ja täällä se on, Islannin kuuluisin geysir, Strokkur. Strokkur sylkee kuumaa vettä 5-7 minuutin välein parhaimmillaan 35 metrin korkeuteen. Nyt mennään jo juoksujalkaa, en halua missata ainoatakaan purkausta.

 Haukadalurin laaksossa kiehuu.

Haukadalurin laaksossa kiehuu.

Kun geysirin kuopassa alkaa kuplia, olen kuin kissa pistoksissa. Jännittää enkä pysy paikoillani. Ehdin havaita kuopan kokoisen kuplan ennen kuin vesi lentää ilmaan. Ääni on kuin valtameren kuohuva aalto. Sitä seuraa ympyrässä seisovien matkailijoiden kollektiivinen “wwwooowww”!

Geysirin voimannäyte.

Geysirin voimannäyte.

Tinkaan ja anon, että jäädään odottamaan toista, alle 10 minuutin päästä tulevaa suihkua. Emme ehdi seisoa montaakaan hetkeä, kun Strokkurin kuopassa alkaa tapahtua. Pientä aaltoa, kuplintaa, kupla ja woooshhhhhh! Olen täysin haltioitunut. Aivan myyty. Voisin seistä Strokkurin kuopan laidalla tunteja.

Mutta lähdettävä on. Laugarvatnissa meitä odottaa Fontana Spa, kuuman lähteen päälle rakennettu pieni kylpylä. Ennen altaisiin pulahtamista syömme ruisleipää, jota on paistettu maan sisässä 24 tuntia. Leipä näyttää täytekakulta, ja maistuu makealta. Mutta ei ole hullumpaa.

Leivän paistamista islantilaiseen tyyliin.

Leivän paistamista islantilaiseen tyyliin.

Kylpylässä on useita ulkoilma-altaita, joista yksi on täytetty kuuman lähteen kehoa hellivällä, mineraalipitoisella vedellä, joka on laimennettu noin 40-asteiseksi. Kolmesta saunasta kahdessa ei ole kiuasta, vaan lämpö pulppuaa maan sisästä. Savua on niin, ettei eteensä näe, ja rikin haju täyttää sieraimet. Kokemus on huvittava. Suurin osa islantilaisista lämmittelee kuumissa lähteissä, joten vain noin 10 prosentilla islantilaisista on kotonaan suomalainen sauna.

Pulikointia Fontana Spassa.

Pulikointia Fontana Spassa.

Päivän nähtävyyksistä ja kylpemisestä raukeina raahaudumme takaisin bussiin. Matka takaisin Reykjavikiin tuntuu kestävän pienen ikuisuuden. Onneksi oppaamme on rautainen ammattilainen. Hän hauskuuttaa kertomalla 13 islantilaisesta, huonosti käyttäytyvästä tontusta, jul ladseistä, joilla on nimiä kuten ikkunasta kurkkija ja oven läimäyttäjä. Opimme myös, että maan suurin elinkeino on alumiinin jalostaminen. Sen perässä tulevat kalastus ja matkailu, jonka odotetaan ensi vuonna kiilaavan kakkospaikalle. Oppaamme kertoo, että kuumin tunnettu lähde on 200-asteinen, ja että yli 80 prosenttia islantilaisista kodeista lämpiää maalämmöllä.

Viikonloppu on aivan liian lyhyt aika Islannissa. Näkemättä jäivät tulivuoret ja jäätiköt, tekemättä vaellukset ja valassafarit. Haluan takaisin toteamaan miten kaunis ja moni-ilmeinen planeettamme onkaan!