Italia

vatikaani-pietarinkirkko

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant'Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Trasteveren jouluvalot.

Advertisements

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D'Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty "Blue Vase", molemmat löydetty Pompeiista.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

Pompeiji

Italian roadtrip: Sorrento, Pompeiji ja Vesuvius

Viimeinen kohteemme Sorrento oli Venetsian ohella ainoa suunnitelma, joka pysyi alusta loppuun kuvioissa mukana. Ajomatka Adrianmeren rannikolta Loreto Aprutinosta kesti lopulta viisi tuntia. Reittejä oli Google Mapsin ja Garminin ohjeilla useita suunnasta jos toisesta. Lopulta päädyimme kiertämään vuoret ja ajamaan länsirannikolle Italian kapeimmalta kohdalta. Matka Isernian kylän kautta rannikolta rannikolle kesti noin 1,5 tuntia.
Matka rannikolta rannikolle vei vuorten välistä.

Matka rannikolta rannikolle vei vuorten välistä.

Jonossa ei seisty missään autostradalla vaan vasta Sorrentoon vievällä mutkaisella, meren rantaa myötäilevällä tiellä, joka on ainoa Sorrentoon vievä tie. Kannattaa välttää aamu- ja iltapäiväruuhkassa. Jonottaminen oli kuitenkin kaiken vaivan arvoista. Perillä avautui uskomaton näkymä Vesuviukselle ja Napolinlahdelle.
Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta Napolinlahdelle.

Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta Napolinlahdelle.

Ylipäätään oman auton käyttö Sorrentossa ei ole järkevää, sillä keskustan ulkopuolella sijaitsevilla hotelleilla on yleensä shuttle bus -palvelu keskustaan, ja päiväretkikohteisiin kannattaa lähteä järjestetyille retkille. Voi olla turistimaista, mutta esimerkiksi Vesuviukselle retkibussit ajavat niin ylös kuin mahdollista, kun taas henkilöautot jätetään parkkiin parisataa metriä alemmas vuoren rinteeseen. Ja vaikka olimmekin lukeneet etukäteen kirjan Pompeijista, toi ammattitaitoinen paikallisopas paljon lisää syvyyttä Pompeijin kiertokävelyyn. Siihen nähden vajaan 50 euron hinta per nenä oli kohtuullinen.

Sorrento ei ole varsinaisesti aktiivilomakohde, mutta paljon tekemistä ympäristöstä löytyy. Amalfin upea jylhä rannikko, saaret Capri ja Ischia, Napoli, Vesuvius, Herkuleum ja Pompeiji sekä tietysti Sorrento itsessään pitävät huolen, ettei pääse sammaloitumaan paikoilleen. Siihen nähden meidän kolme kokonaista päivää Sorrentossa oli -yllätys, yllätys- liian vähän.

Kapuaminen Vesuviuksen huipulle kävi helposti. Ylhäältä reilusta 1200 metristä avautui hienot maisemat kaikkialle Napolinlahdelle. Euroopan mantereen ainoa aktiivinen tulivuori oli selkeästi koko Euroopan suurinta kollegaansa Etnaa pienempi.

Vesuviukselta voi ihailla eteen avautuvaa Napolia.

Vesuviukselta voi ihailla eteen avautuvaa Napolia.

Vesuvius on pitänyt hiljaiseloa vuoden 1944 pienen purkauksen jälkeen, mutta sen voima kyllä muistetaan. Sen todistaa vuoren juurella Pompeiji. Koko sen tarina on uskomaton. Kuinka 2000 vuotta sitten ollut sivilisaatio eli kylpylöissään, huviloissaan ja markkinoillaan kuin nykypäivänä, ja kuinka yhdessä päivässä kaikki hautautui 1700 vuodeksi maan alle. Ja kuinka hyvin osia Pompeijista on säilynyt meille 2010-luvun eläjille ihmeteltäväksi.
Ehdottomasti pakollinen nähtävyys.

Pompeijin kaduilla oli tienviitat.

Pompeijin kaduilla oli tienviitat.

Kävelijät pystyivät ylittämään kadut kivien päällä kävellen, jos vesi oli vallannut kadut.

Jalankulkijat pystyivät ylittämään kadut kivien päällä kävellen, jos vesi oli vallannut kadut.

Ylempään kansaosaan kuuluneen perheen talo puutarhoineen ja kylpylöineen.

Ylempään kansaosaan kuuluneen perheen talo puutarhoineen ja kylpylöineen.

Tuhkan alta on löydetty huikea määrä muun muassa ruukkuja. Myös purkauksen alle jääneiden ihmisten hahmoja on pystytty todentamaan.

Tuhkan alta on löydetty huikea määrä muun muassa ruukkuja. Myös purkauksen alle jääneiden ihmisten hahmoja on pystytty todentamaan.

Pompeijin katuvalot.

Pompeijin katuvalot, kivet, jotka kuu valaisi.

Sorrento on lomakeskus, joten palvelut ovat hyvät. Ravintoloita on joka lähtöön ja joka kulmassa. Omalla kokemuksella voin suositella Il Buffaloa ja La Lanternaa. Molemmissa ruoka oli erittäin hyvää, ensin mainitussa myös palvelu. Samoin ostosmahdollisuudet ovat loistavat, kaikkea sitruunamatkamuistoista italialaiseen designiin löytyy. Turisteja on kaikkialla, joten mukana kannattaa olla joustava lomamieli.

Sorrenton illassa väkeä riittää kaduilla.

Sorrenton illassa väkeä riittää kaduilla.

Lähes kolme viikkoa meni huiman nopeasti Italiaa ristiin rastiin kulkiessa. Vastaan tuli monia paikkoja, jonne haluaisi uudelleen. Ja niin paljon paikkoja jäi vielä näkemättä. Onneksi Italiaan pääsee aina uudestaan.

Ikimuistoisen Italian roadtripin päätteeksi luontoäiti järjesti upean salamailotulituksen, ja hyvästeli meidät sateenkaarella.

Ikimuistoisen Italian roadtripin päätteeksi luontoäiti järjesti upean salamailotulituksen, ja hyvästeli meidät sateenkaarella.

Loreto Aprutino ja kukkulan päällä sijaitseva castello Chiola.

Italian roadtrip: Loreto Aprutino

Pesaron visiitin jälkeen Abruzzon maakunnassa lähellä itärannikon satamakaupunki Pescaraa sijaitseva Loreto Aprutino valikoitui kohteeksemme googlettamalla. Haussa oli linnahotelli, joita Italiassa on kiitettävän paljon. Castello Chiola -hotelli oli juuri sitä, mitä etsimme: pienen kukkulakylän helmi. Hotellilta avautui mahtavat maisemat maaseudulle, joita ylimmän kerroksen huoneesta ihaillessa saattoi kuvitella itsensä oikeaksi prinsessaksi muutamia satoja vuosia sitten. Eikä hotellin hinta (yksi yö elokuun lomakauden aikaan n.120 €) juuri poikennut muista reissun neljän tähden hotelleista. Hotelli on suosittu hääpaikka, joten hyvällä tuurilla pääsee kurkkimaan italialaisten häiden menoa.

loreto_aprutino_castello_chiola

Huikea linnahotelli Castello Chiola.

Huikea linnahotelli Castello Chiola.

Loreto Aprutinon kylässä itsessään ei ollut paljon nähtävää. Niin vanhankaupungin kuin kyläkeskustan kadut olivat nopeasti kierretty. Tunnelmaa pienestä paikasta löytyi senkin edestä pienen katuravintolan herkullisista (ja halvoista) pitsoista yöllisen ukkosmyrskyn salamojen tanssiin. Jos akkujen latailu uima-altaalla on liian hidastempoista lomaohjelmaa, Loreto Aprutinosta pääsee kätevästi Pescaraan ja lähikyliin, kuten Penneen (jolla ei ole mitään tekemistä pennepastan kanssa). Kylän pääelinkeinoihin, oliiviöljyyn ja viineihin, kannattaa ehdottomasti tutustua lähemmin.

 

Loreto Aprutinon kirkko by night.

Loreto Aprutinon kirkko by night.

Maisemia Pennessä.

Maisemia Pennessä.

Pennen kujia.

Pennen kujia.

Italian roadtrip: Pesaro

Veronan kuumuuden jälkeen matka jatkui kohti etelää ja Pesaron rantaa. Pesaro sijaitsee Riminin alueen eteläosassa ja on yksi turistien suosimista rantakohteista. Se todellakin on rantalomailijan paratiisi: rantaa aurinkotuoleineen ja hiekkarantoihin jatkuu ja jatkuu silmän kantamattomiin.

Olin jo rantaelämän tarpeessa jatkuvan kulkemisen ja hikoilun jälkeen, joten pari yötä rannan läheisyydessä tuli juuri oikeaan saumaan. Meille kävi vielä tuuri, sillä varaamamme hotelli Savoy oli ylibuukattu, joten meidät siirrettiin saman ketjun viiden tähden hotelliin Vittoriaan rantakadun varrelle. Tosi harmi. Vaikkei hotelli ehkä Suomen mitta-asteikolla viittä tähteä ollutkaan, iso huone korkeine ikkunoineen ja uima-allas kelpasivat oikein mainiosti.

Pesaron kerrotaan olevan Riminin rantakohteista se italialaisin, ja oman kokemuksen mukaan kaupungissa oli enemmän italialaisia kuin ulkomaalaisia. Suomea ei kuulunut missään, vaikka Pesaro on muun muassa Aurinkomatkojen valikoimissa.

Pesaron ranta on täynnä rantaklubeja.

Pesaron ranta on täynnä rantaklubeja.

Italian reissulla ruoka ei vielä ollut päässyt hurmaamaan, mutta Pesarossa niin pastat, pihvit kuin alueen spesialiteetit kalaruoat olivat herkullisia. Käyskentelimme enimmäkseen rantakadun ja Viale Triesten ympäristössä, josta löytyi lukuisia ravintoloita ja kahviloita.

Kevyt lounas, leivitettyjä mereneläviä.

Kevyt lounas, leivitettyjä mereneläviä.

Myös ranta-alueen kioskeista sai hyvää ja monipuolista lounasta eikä rantapäivää tarvinnut keskeyttää lounaalla käyntiin. Mikä oli ilahduttavaa, rannalla oli paljon vähemmän kaupustelijoita kuin vaikkapa Kreikassa. Aurinkovarjosta ja kahdesta tuolista sai pulittaa aika paljon, 20 euroa. Yhdestä päivästä sen maksaa, mutta tuolla taksalla rannalla paistattelulle tulee viikon matkalla hintaa.

Parhaillaan meneillä olleilla kaupungin kesäjuhlilla mainostettiin Pesaro olevan aurinkovarma kohde, ja jos viikon loman aikana sataa kolmena päivänä, luvataan uudet kolme päivää ilmaiseksi. Mene ja tiedä. Sadepäivät voivat olla tervetulleita helteen keskellä. Ja niinä päivinä voisi tutustua lähes 100 000 asukkaan kaupunkiin paremmin.

Meillä kaupunkiekskursio jäi väliin, ja suuntasimme innolla kohti loman toiseksi viimeistä kohdetta, pientä Loreto Aprutinon kukkulakylää noin 200 kilometriä etelämpänä lähellä Pescaran kaupunkia.

Veronan ooppera-areena

Italian roadtrip: Verona, Romeo ja Julia & oopperajuhlat

Kun päätös Italian roadtripistä tehtiin, ensimmäisenä kiljahdin “Verona”. Tietysti siitä itsestään selvästä syystä, Romeosta ja Juliasta. Traaginen tarina meni teininä ihon alle Baz Luhrmannin elokuvan myötä, jossa silloin superkuumat Leonardo DiCaprio ja Claire Danes näyttelivät star-crossed loverseja. Elokuva sai minut lukemaan Romeon ja Julian runomitassa englanniksi. Teininä. I rest my case.
Gardajärveltä kurvasimme siis reilun tunnin matka Veronaan.

Innostus hieman väljähtyi luettuani Lonely Planetin Italy-oppaasta, että vaikka Shakespeare sijoitti tarinan rakastavaisista Veronaan, Julian kotitalo on Veronan kaupungin keksimä rahastuskeino. Pienestä kauneusvirheestä viis, väki tungeksi Capuletin talon kuuluisalla parvekkeella ja sen alla sijaitsevalla patsaalla pyörittelemässä kättään patsaan oikealla rinnalla. Sen pitäisi tuoda pyörittelijälle hedelmällisyyttä.

Julian parveke ja patsas.

Julian parveke ja patsas.

Romeoon ja Juliaan ei voi olla Veronassa törmäämättä, he leimaavat koko vanhaakaupunkia. Joka on todella kaunis. Me jaksoimme +38 asteen helteessä nousta Piazza della Erben Torre dei Lamberti -torniin katselemaan kaupunkia yläilmoista, ja lounastaa tornin varjoisalla sisäpihalla, mutta shoppailu jäi tekemättä, vaikka Via Mazzinin kaupoissa olisi ollut hyvät alennusmyynnit.

Veronan shoppailukadulla Via Mazzinilla riitti kauppoja ja ihmisiä.

Veronan shoppailukadulla Via Mazzinilla riitti kauppoja ja ihmisiä.

Piazza della Erbe ja toriravintolat.

Piazza della Erbe ja toriravintolat.

Torre dei Lamberti -tornista avautui huikeat näkymät Veronan yli kaikkiin ilmansuuntiin.

Torre dei Lamberti -tornista avautui huikeat näkymät Veronan yli kaikkiin ilmansuuntiin.

Pari askelta Via Mazzinilta ja Piazza della Erbeltä ja kaduilla sai kävellä rauhassa.

Pari askelta Via Mazzinilta ja Piazza della Erbeltä ja kaduilla sai kävellä rauhassa.

Kohtalokkaasta rakkaudesta kertoo myös ooppera Tosca, jonka kävimme katsomassa Veronan helmessä, Arena di Veronalla. Oma oopperassa käyminen oli hyvä aloittaa maailmankuuluilla oopperajuhlilla vuonna 200 jkr rakennetulla areenalla. Liput maksoivat 28€ per nenä, joten mistään luksustelusta ei ollut kyse. Näytös ei yllättävä kyllä ollut loppuunmyyty. Kannattaa ehdottomasti tsekata jokin ooppera heinä-elokuussa, vaikka ei mikään kulttuurinystävä olekaan. Kokemus on mieletön. Pelkästään se, kun kynttilät syttyvät illan hämärtyessä ympäri areenaa, saa ihon kananlihalle. Siitäkin huolimatta, että päivän aikana lämpöä varastoineet kiviportaat ja portaan päälle vuokrattu pehmuste hiostivat takamusta.
Katsomoon on asianmukaista mennä etukäteen ja ottaa mukaan pientä piknik-evästä ja viiniä muovipullossa, lasipullojen vienti on kiellettyä.

Jos ei osaa sujuvaa italiaa, kannattaa oopperakappaleen näytökset lukea etukäteen vaikkapa MET-oopperan sivuilta. Siten pysyy paremmin kärryillä lavan tapahtumista. Vaikka ihan hyvin muutaman tunnin oopperan saa vietettyä nautiskellen eväitä, katselemalla upeaa tähtitaivasta ja miettimällä mitä kaikkea areena on parin tuhannen vuoden aikana nähnyt.

 

veronan ooppera-areena

Upea ooppera on Veronan tunnetuin nähtävyys.

veronan oopperajuhlat

Tosca pikku hiljaa alkamassa ja kynttilät syttymässä.

veronan oopperajuhlat tosca

Vaikkei italiaa osaisi, on ooppera elämys mahtavine lavasteineen ja laulajineen.

Riva del Garda

Italian roadtrip: Gardajärvi

Venetsiasta matka jatkui pariksi päiväksi Gardajärvelle tukikohtanamme Riva del Garda. Nyt ymmärrän, miksi useat tuoreet avioparit ovat Italian suurimmalle järvelle suunnanneet. Vau, mikä järven, vuorten ja vehreän kasvillisuuden kauneus!
Heti, kun Veronan jälkeen kaarsimme järven ympäri kulkevalle tielle, ei voinut muuta kuin ihailla pieniä kyliä, jokaisen mutkan takaa yhä jylhempinä avautuvia vuorenrinteitä ja purjehtijoiden ja purjelautailijoiden pilkuttamaa, kimmeltävää järveä.
Maisema lounasravintolasta matkalla Rive del Gardaan.

Maisema lounasravintolasta matkalla Rive del Gardaan.

Gardajärvi on todellinen aktiivilomailijan unelmakohde. Harrastukset eivät ihan heti lopu: pyöräilyä, vaellusta, purjehdusta, surffausta, purjelautailua, joogaa… Ja jos ei urheilu sanan varsinaisessa merkityksessä innosta, voi kaloreita kuluttaa vaikkapa vesihiihtäen tai polkuveneellä polkien. Jälkimmäistä kannattaa kokeilla noin 15 minuutin ajomatkan päässä Riva del Gardasta vuorilla sijaitsevalla suloisella Lago di Ledrolla.

Lago di Ledron vesi on uskomattoman kirkasta

Lago di Ledron vesi on uskomattoman kirkasta

Gardajärven kiertävää tietä on helppo kulkea kylästä toiseen. Kannattaa tosin pitää mielessä, että aamupäivällä ja alkuillasta liikkeellä ovat kaikki muutkin, ja jono voi venyä pitkäksi eteenkin suurimpien kohteiden kohdalla. Siksi kannattaakin ajoittaa ajelut lounasaikaan. Riva del Gardalta teimme lounaspistokeikan muun muassa Limone sul Gardaan.

Limone sul Gardan rantabulevardilla on loistavia lounaspaikkoja.

Limone sul Gardan rantabulevardilla on loistavia lounaspaikkoja.

Riva del Garda itsessään jäi vähemmälle tutkimiselle, sillä pääasissa loikoilimme hotellimme Albergo al Mason uima-altaalla lomaflunssaa parannellen. Mikäs siinä lepuutellessa keskellä mahtavia vuoria ja hotellin omia viiniviljelmiä.

Päivän paistattelua uima-altaalla vuorten ja viiniviljelmien keskellä.

Päivän paistattelua uima-altaalla vuorten ja viiniviljelmien keskellä.

Piazza del Popolo

Rooma tammikuussa

Kun pohti matkaa Roomaan tammikuussa, mielessä pyöri monenlaisia kysymyksiä. Onko siellä kylmä? Sataako vettä? Onko kaikki ravintolat ja muut paikat kiinni? Onko kaupunki kuitenkin täynnä turisteja? Ei. Ei. Ei. Ei.

Vaikka roomalaisen mielestä tammikuussa sää oli “freezing”, meidän suomalaisten mielestä sää oli täydellinen kaupunkilomalle. Lämpöä reissullamme tammikuun lopussa oli reilut +10 astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Tammikuu on siis paljon parempi ajankohta Rooman lomalle kuin kesä, jolloin kaupungissa paahtuu ja joka paikka on turisteilla täyteen ympätty. Vettä tihuutti yhtenä iltana pienen hetken, mutta ei mitenkään haitallisuuksiin asti.

Yksittäisiä ravintoloita oli talvilomien vuoksi kiinni, mutta yksittäiset ravintolat ovat kiinni myös heinä-elokuussa kesälomien vuoksi. Jotkut nähtävyydet olivat rempassa, kuten Espanjalaiset portaat ja Piazza de Popolon keskusmonumentti, mutta voihan niin olla kesälläkin. Fontana di Trevi oli täydessä  loistossaan juuri päättyneen kunnostuksen jäljiltä. Lantit vain lentelivät altaaseen, kun uskomuksen mukaan heittämällä kolikon oikealla kädellä vasemman olkapään yli onnellinen flippaaja pääsee joskus vielä uudelleen Roomaan.

Espanjalaiset portaat

Espanjalaiset portaat olivat remontissa tammikuussa.

fontana di trevi

Upea Fontana di Trevi -suihkulähde oli puolestaan juuri kunnostettu.

piazza del popolo

Piazza del Popolon pohjoinen portti, joka oli aikanaan portti Roomaan.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Shopppailu onnistui täysin vaivatta ainakin Piazza di Spagnan ja Via del  Corson varrella.

Centro storicon eli vanhankaupungin alueella paras kulkupeli on omat jalat. Välimatkat eivät ole niin pitkiä, etteikö niitä jaksaisi kävellä. Ja jos alkaa väsytää, voi aina istahtaa kahvilaan kupposelle kuumaa tai kylmää. Näkemistä riittää kaikkialla, joten kilometritkin taittuvat huomaamatta. Fiumicinon lentokentältä pääsee kätevästi Roma Terminin rautatieasemalle Leonardo Express -junalla 15 euron hintaan (hinta tammikuussa 2016). Kaikenmaailman taksikauppurit yrittävät tyrkyttää kentällä taksipalveluitaan ja vetoavat, että Leonardo Express on “tosi vaarallinen”. No ei ollut. Enemmän pelottaa Helsingin  lähijunassa.

Itselleni kävi vanhanaikaisesti, ja kolmesta päivästä kaksi meni hotellihuoneessa sängynpohjalla kuumeessa kärvistellen. Viimeisenä päivänä ajatuksena oli raahautua Hop on, hop off -bussiin, joka on jo aikojen alussa todettu flunssaisen matkalaisen oarhaaksi kaveriksi. Olisi edes nähnyt vilauksen kuuluisista nähtävyyksistä. Mutta influenssa painoi niin päälle, ettei asiaa ollut edes bussisightseeingille.

Colosseum taksin ikkunasta.

Edes jotain maisemia taksin ikkunasta.

Koska tämä reissu jäi nyt vähän tyngäksi, pitää ikuiseen kaupunkiin suunnata toisen kerran. Ensi talvena.

campo san polo

Italian roadtrip: Venetsia

Venetsiaa on vaikea kuvailla, sillä sanat eivät tee oikeutta kaupungin kauneudelle. Sillä hetkellä, kun astuin ulos Triestestä saapuneesta junasta Venetsian Santa Lucian rautatieasemalla, mykistyin. Olin täysin sanaton, niin kaunis maisema oli, ihan kuin olisi hypännyt keskelle satua. Kuulostaa kliseeltä, tiedän, mutta juuri siksi Venetsia on nähtävä itse. Se on niin uskomaton, että välillä linssissä kiilui tippa.

Turisteista, joita kaupungissa käy vuosittain 20 miljoonaa, huolehditaan niin kuin pääelinkeinosta kuuluu. Mieleessä välkähti Jenkkilän highwayt, sillä virkistystä kaipaaville matkailijoille löytyy apua joka kulman takaa – pikaruokalaa, wc:tä, pankkiautomaattia, ravintolaa ja kauppaa ei tarvitse koskaan kauan etsiä.

Tässä vinkit, mitä Venetsiaan kannattaa ottaa mukaan:

1. Malttia ja kärsivällisyyttä. Turisteja on liikenteessä kaikkialla, päänähtävyyksien lähettyvillä luonnollisesti eniten. Ajoita omat retkesi San Marcon alueelle ja muille nähtävyyksille sen jälkeen, kun risteilymatkustajat ovat lähteneet eli loppuiltapäivään. Silloin myös jonot ovat lyhyemmät. Me kiipesimme Campanillen torniin 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja väljyyden lisäksi saimme nauttia henkeäsalpaavasta auringonlaskusta.

Canal Grandella kondolit kulkevat muun liikenteen seassa. Ruuhka ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.

Canal Grandella gondolit kulkevat muun liikenteen seassa. Ruuhka ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.

venice by night

Campanillen tornissa on ennen sulkemisaikaa väljää, ja maisemat upeat.

2. Rahaa. Lomabudjetin piikki osuu Venetsiaan, sillä kaikki on yleiseen italialaiseen hintatasoon verrattuna kallista. Laskua maksaessa voi kuvitella olevansa Suomessa. San Marcon ulkopuolella hinnat laskevat enemmänkin turistikrääsässä, mutta ei juuri muussa. Parhaimmillaan litran olut maksoi 11 €, mehu 6 € ja pasta 16 €. Venetsian kävijälle pakollinen gondolilla ajelu kustantaa minimissään 80-100 €. Omasta 30 minuutin gondoliajelusta maksoimme 80 euroa.
Liikkumaan pääsee toki myös vesitaksilla ja vesibussi vaporetolla. Vaporeton lippuhinta Grand Canalin läheisyydessä oli 7,50 €/henkilö. Alilaguna-vesibussilla pääsee Marco Polon lentokentältä keskustaan ja toisinpäin. Yhdensuuntainen lippu 15 €/hlö.

campo santo stefano

Campo Santo Stefanon ravintoloissa on hyvää, mutta Suomen hintatasoista ruokaa. Yksin ei todellakaan tarvitse illallista nauttia.

Vesibussi eli vaporetto on näppärä kulkupeli Canal Grandella.

Vesibussi eli vaporetto on näppärä kulkupeli Canal Grandella.

3. Hyvät kengät. Vastaan tuli useampi amerikkalaisprinsessa korkkareissaan ja naama rutussa. Jalkaisin pääset syvemmälle Venetsiaan kuin vesikulkuneuvoilla. Aamupäivällä kannattaa kierrellä Castellon ja Santa Crocen alueilla vaikkapa Lonely Planetin Venice Labyrinth -reitin mukaan, sillä vielä silloin turistimassat eivät ole alueille eksyneet. Iltapäivällä neljän viiden maissa väljyyttä alkaa löytyä San Polon puolelta, jonka kujia pitkin voi käppäillä upealle Ponte dell’Accademian puusillalle poseeraamaan yhdessä Chiesa di Santa Maria delle Saluten kanssa.

Castellon kanaaleiden varrella on aamuisin hiljaista.

Castellon kanaaleiden varrella on aamuisin hiljaista.

Castellon laitamilla voi seurata laguunin vilkasta liikennettä.

Castellon laitamilla voi seurata laguunin vilkasta liikennettä.

Ponte dell' Accademia on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Ponte dell’ Accademia on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

4. Habaa. Matkalaukkuja vedetään mukulakivikaduilla, vielä niin kauan kuin se mahdollisesti kielletään. Voimaa tarvitaan eteenkin, jos hotellissa on useampi kerros, sillä Venetsiassa normaalin pulliaisen hotellissa hissiä ei ole. Meidän hotellimme Centauro oli sijainniltaan täydellisessä paikassa keskellä San Marcoa Campo Maninin sivukujalla. Siitä oli lyhyt matka kaikkialle. Hotellin takana olevalta kanaalilta kuului ajoittain gondolieerin laulua. Huone oli pieni, mutta hyvin ilmastoitu, ja puuikkunansuoja pimensi huoneen totaalisesti. Suosittelen.

5. Utelias mieli. Venetsia voi tuntua sokkelolta, mutta kannattaa rohkeasti kulkea mihin nokka näyttää. Lopulta törmäät aina joko veteen tai yhteen kaupungin sadasta kirkosta ja pystyt paikallistamaan itsesi. Myös tienviitat ympäri kaupungin ohjaavat hyvin Piazza San Marcolle, Rialtolle, Piazzale Romalle tai l’Accademialle.

6. Tarpeeksi iso muistikortti. Voit yrittää vangita kaupungin kauneutta. Luultavasti annat periksi, sillä kauniita kujia, siltoja ja kanavia, kirkkoja ja aukioita tulee joka kulman takaa.

Ekstrana Matkakumppanin vinkki: älä pue pitkiä housuja.

Muggia Italia

Italian roadtrip: Muggia ja Trieste

Bussimatka Ljubljanasta Koperin sujui jouhevasti. Bussi ajoi alkumatkan moottoritietä ja puolimatkasta koukkasi pienemmälle, moottoritietä myötäilevälle maantielle. Maisemat olivat mahtavat ja rannikolle saapuessa taivas alkoi kirkastua.

Koperin bussiasemalta otimme taksin Italia puolelle, Triesten kainalossa sijaitsevaan Muggian kylään. Trieste ja vielä lähempänä Slovenian rajaa oleva Muggia ovat Italian koillisimmat kolkat ja ainoat Italian asuinalueet Istrian niemimaalla.

Alun perin meidän oli tarkoitus yöpyä Triestessä, mutta koska Google kertoi, ettei kaupungissa ole rantoja ja säätiedotus lupasi hellettä, vaihdoimme hotelliksi Muggian Porto San Roccossa sijaitsevan Hotel San Roccon. Erinomainen päätös, sillä hotellin uima-allas oli taivaallinen paikka! Hotelli- ja satama-alueella oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa, kun saavuimme sinne torstaina, mutta viikonlopun tultua vilkastui. Aika moni oli liikkeellä omalla autolla – tai veneellä.

Porto San Rocco Muggia

Porto San Roccon loma-asuntoja veneineen, ja näymä uima-altaalta.

uimaallas

Muggia oli mahtava pieni kylä. Sen vanhankaupungin kujilla oli iltaisin menoa, kun koko kylä kokoontui illalliselle Piazza Marconi -kyläaukion tuntumaan. Meidän reissun aikaan Muggiassa sattui olemaan jonkun sortin festivaalit, ja livemusiikkia oli kyläaukiolla joka ilta. Ilman musiikkiakin aukion ravintoloissa illallista syödessä olisi ollut viihdykettä, sen verran säpinää koko kylän olohuoneessa oli.

muggia_pikkusatama muggia_aperitiivit

Sympaattinen Muggian kylä: pikkusatama, aperitiivit piazzalla ja musiikkijuhlat Piazza Guglielmo Marconilla.

Sympaattinen Muggian kylä: pikkusatama, aperitiivit piazzalla ja musiikkijuhlat Piazza Guglielmo Marconilla.

 

Muggiasta pääsee kätevästi Triesteen bussilla, taksilla tai veneellä. Me päädyimme päiväretkellämme bussiin, sillä Dolphin Verde -vene pysyi laiturissa voimakkaan tuulen vuoksi. Bussi maksoi 1,35€ per nenä ja kesti noin 30 minuuttia. Bussilippuja saa yleensä kioskeista ja tupakkakauppiailta, mutta ei bussikuskeilta. Huomioi, että siestan aikaan osa kaupoista ja kioskeista on kiinni.

Triestessä kipusimme ylös vanhalle Castello di San Giuston linnalle. Emme kuitenkaan suorittaneet sen syvempää linnaekskursiota vaan valuimme kaupunkiin kukkulan toisen puolen Via del Castellon kaunista ja jyrkkää mukulakivikatua päätyen kaupungin kuuluisimmalle nähtävyydelle, Piazza Dell’unita D’Italialle. Piazza on Italian suurin aukio, jota reunustaa meri. Ja upeahan se olikin!

Triesten Piazza dell'unita d'Italia on Italian suurin meren rannalla sijaitseva aukio. Ja huikea se onkin.

Triesten kaunis Piazza dell’unita d’Italia on Italian suurin meren rannalla sijaitseva aukio.

Kuljimme Trieste keskustassa tunnin pari siksakkia, mutta jostain syystä emme kaupungista innostuneet. Valuimme Canal Granden laidalla nautitun lounaan jälkeen bussiasemalle odottamaan seuraavaa bussia takaisin Muggiaan.

trieste Canal Grande

Canal Granden reunoilla on kivoja, pieniä ravintoloita.

Trieste on satama-ja teollisuuskaupunki, jonka suoraan sanottu rumuus avautui lopullisesti taksimatkalla Muggiasta Triesten rautatieasemalle. Triesteen ei kannata uhrata montaa päivää, ja joka tapauksessa suosittelen majoituspaikaksi ehdottomasti sympaattista Muggiaa.

Rautatieasemalta hyppäsimme reissumme viimeiseen julkiseen kulkuneuvoon, ja puksutimme Trenitalian kyydissä edullisesti (20€ per nenä) parin tunnin hikisen junamatkan Venetsiaan.