Kaupunkiloma

Dubai tammikuussa on shoppailun juhlaa

Ensimmäistä matkaa Arabiemiraatteihin suunnitellessani en olisi osannut arvata, että palaan maahan vielä ainakin kolmannen kerran. Mutta miksipä en? Sujuva lento, varma aurinko ja lämpö. Lento on sama kuin Kanarialle, mutta ah, niin paljon vähemmän kuoppaisempi. Tällä kertaa seurana oli kaksi kaveria, joten kikatus ja shoppailu nousivat omiin sfääreihin.

Dubai on turvallinen lähteä vaikka tyttöjen reissulle, vaikka hämmennystä se voi aiheuttaa. Hotellin aamupalalla huoneen numeroa kysyneiden tarjoilijoide  silmät pyörähtivät ympäri, kun ilmoitimme kaikkien aamupalojen menevän yhden  huoneen laskuun. Puolestaan me hämmennyimme taksijonossa, kun emme tajunneet mennä naisten jonoon.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Tammikuu ei välttämättä aurinkolomakuukausi, sillä tuuli voi puhaltaa kovaa ja sumu voi tuoda muita mutkia matkaan. Meidät kova tuuli sai pysymään pois hotellin altaalta. Respan virkailija suositteli palaamaan aurinkolomalle marras- tai maaliskuussa.

Onneksi Dubaissa onnistuu myös kaupunkiloma. Kaupungissa kannattaa ottaa kohteeksi vaikkapa Al Fahidin perinnekorttelit ja basaarit, muut suurhulluuden kaupungin nähtävyydet ja kauneushoidot. Basaareissa kaikki länkkärit ovat shakiroita ja angelinoja, mutta myyjien toiminta ei ole niin päälle käyvää kuin esimerkiksi Istanbulin Grand basaarissa.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Kaupunkilomalle tammikuu on täydellinen myös siksi, että  se on Dubain kuuluisien shoppailufestivaalien aikaa. Silloinkaan normipalkkainen suomalainen ei eksy sheikkien vaimojen kanssa samoihin luksusliikkeisiin. Me teimme loistavia löytöjä muun muassa Banana Rebublicissa ja Cosilla, joista kannoimme hyvän määrän kashmir-, villa- ja silkkineuleita pilkkahintaan. Ensimmäisenä ei ehkä käy mielessä käydä Dubaissa shoppailemassa talvivaatteita… Taisimme joka päivä piipahdaa hotellimme läheisyydessä sijainneessa Dubai Mallissa. Kaikkien päivien aikana ehdimme koluta vain yhden siiven. Ja tietysti ihmetellä yhtä Dubain maamerkeistä, Burj Khalifaa.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Ruoka yllätti, se oli hyvää kaikkialla. Viimeksi käyskentelimme Marinan ympäristössä ja en muista ruoan olleen kovin kummoista. Nyt maistui erityisesti libanonlaiset pikkupurtavat, pihvit ja kalaruoat.

Hotellimme JW Marriot Marquis on tämänhetkinen maailman korkein hotelli. Suurta ihmismassaa ei kuitenkaan tullut vastaan missään. Korkeuden huomasi lähinnä yläbaarissa ja siinä, ettei parvekkeen ovea ollut tarkoituskaan saada auki, sen verran tuuli vihmoi 63.kerroksessa. Keskeinen sijainti oli hyvä, samoin kuin suuri huone ja palvelun taso. Ainoa miinus edellä mainitusta tuulisesta uima-altaasta.

Hieman jäi kaihertamaan, että aavikolla käynti on edelleen tekemättä. Mutta ehkä sen voisi tehdä muuallakin kuin Arabiemiraateissa. Mutta ehkä neljäs kerta vie hiekkadyyneille?

vatikaani-pietarinkirkko

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant'Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Trasteveren jouluvalot.

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D'Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty "Blue Vase", molemmat löydetty Pompeiista.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

hampuri_Binnenalster

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!

Schönnbrunnin linna mahtuu juuri ja juuri ylhäältä kukkulalta otettuun kuvaan.

Viehättävä Wien

Tämän vuoden perinteinen joululahjamatka suuntautui Wieniin maaliskuun lopussa. Saimme siis rautaisannoksen Itävaltaa, kun olimme juuri pari viikkoa aiemmin viettäneet laskettelulomaa St. Antonissa. Mutta mikäs siinä, Itävallassa lomailu on varsin leppoisaa. Joten tässä matkavinkit Wieniin.

1. Prater ja Riesenrad
Wienin suurimmassa puistossa sijaitsevan huvipuiston vetonaula on Riesenrad, maailmapyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Hitaasti etenevissä kopeissa on ajan patinaa- ja natinaa. Huvipuisto ei ole suuren suuri, mutta kyllä siellä lasten lisäksi aikansa kulumaan myös aikuiset.

Riesenrad.

Riesenrad.

 

2. Le loft
Hieno rooftop-ravintola Sofitel-hotellissa. Koko seinän kokoisista ikkunoista avautuu huikea näköala yli kaupungin. Jos ravintolaan mielii syömään, pöytävaraus on ehdoton. Myös drinksuille mennessä kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

3. Schönnbrunn
Yksi Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Schönnbrunnin linna, josta käsin hallitsijatar Maria Theresia hoiteli tehtäviään. Linnan saleissa ja käytävillä kulkien vierähtää helposti koko päivä. Me emme innostuneet pääsylippujonosta vaan nautiskelimme auringosta linnan huikeassa puistossa. Puistoiluun kuuluu ehdottomasti kiipeäminen ylös kukkulan Gloriette-pylväsrivistölle, puiston jalokivelle. Puistossa voi myös muun muassa seikkailla pensaslabyrintissa, ihmetellä eläimiä eläintarhassa ja kuvitella olevansa etelän mailla Palmutalossa.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

4. Vanhakaupunki
Vanhakaupunki huokuu arvokasta tunnelmaa upeine rakennuksineen ja ennen kaikkea hevoskärryineen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Stephansdom-kirkolle, jonka ympäristössä on paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Habsburgien elinympäristöön pääsee tutustumaan huimassa Hofburgin linnassa, jota rakennettiin kuuden vuosisadan ajan. Hofsburgissa asusteli aikanaan myös Wienin rakastettu keisarinna Sissi. Myös Hofburgia voi ihailla puistosta, Burggartenista, käsin. Wienin viehättävyys on juuri vehreys ja suuret puistot.

Keskikaupunki, Innere Stad, on helppo ottaa haltuun jalkaisin. Jos kävely alkaa rasittaa, voi hypätä hevosrattaiden tai ratikan kyytiin, ja katsella nähtävyyksiä vaikkapa Ringstrassen varrella. Myös metrolla on helppoa kulkea.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

5. Ravintoloita on joka makuun. Maistavaa italialaista tarjoaa Al Borgo, joka on rankattu TripAdvisorissa yhdeksi Wienin parhaimmista ravintoloista. Perinteistä paikallista ruokaa voi syödä Stephandom-aukion kulman takana Reinthaler’s Beisl -ravintolassa Dorotheergassella. Itävallan reissun perinne ruoka on tietenkin wienerschnitzel. Kaupungin kuuluisin schnitzelravintola on Figlmüller Bäckerstrassella, mutta varoituksen sana: ravintola on turistirysä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

6. Wienistä on helppo löytää niin huokeita kuin laadukkaampia hotelleja. Meidän hotellimme Hilton Vienna Plaza oli sijainniltaan optimaalinen Schottenring-kadulla. Kävelyetäisyydellä olivat niin vanhakaupunki, Prater kuin metrokin. Vaikka hotelli sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, eivät äänet haitanneet yöunia.

7. Parhaimmat ostospaikat löytyvät vanhastakaupungista Stephandomilta lähteviltä kaduilta, ostoskeskuksista sekä Mariahilfer strassella. Pienellä käsimatkatavaralaukulla ei kannata matkaan lähteä, jos omaa hyvän shoppailuvainun. Huonommallakin ostosvaistolla voi tehdä tiukkaa saada laukku kiinni, sen verran laaja ostosvalikoima kaupungissa on.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Meillä oli paljon suunnitelmia konsertista, viinituvista ja kahviloissa istuskelusta, mutta aika loppui kesken. Myös sää oli maaliskuun lopussa vielä sen verran kylmä, ettei terasseilla tarjennut vielä kovin paistatella. Pienen tuulahduksen saimme kuitenkin maistaa viimeisen päivän lounaalla Karlskirchen edustalla.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Ylväs Karlskirche.

Ylväs Karlskirche.

Veronan ooppera-areena

Italian roadtrip: Verona, Romeo ja Julia & oopperajuhlat

Kun päätös Italian roadtripistä tehtiin, ensimmäisenä kiljahdin “Verona”. Tietysti siitä itsestään selvästä syystä, Romeosta ja Juliasta. Traaginen tarina meni teininä ihon alle Baz Luhrmannin elokuvan myötä, jossa silloin superkuumat Leonardo DiCaprio ja Claire Danes näyttelivät star-crossed loverseja. Elokuva sai minut lukemaan Romeon ja Julian runomitassa englanniksi. Teininä. I rest my case.
Gardajärveltä kurvasimme siis reilun tunnin matka Veronaan.

Innostus hieman väljähtyi luettuani Lonely Planetin Italy-oppaasta, että vaikka Shakespeare sijoitti tarinan rakastavaisista Veronaan, Julian kotitalo on Veronan kaupungin keksimä rahastuskeino. Pienestä kauneusvirheestä viis, väki tungeksi Capuletin talon kuuluisalla parvekkeella ja sen alla sijaitsevalla patsaalla pyörittelemässä kättään patsaan oikealla rinnalla. Sen pitäisi tuoda pyörittelijälle hedelmällisyyttä.

Julian parveke ja patsas.

Julian parveke ja patsas.

Romeoon ja Juliaan ei voi olla Veronassa törmäämättä, he leimaavat koko vanhaakaupunkia. Joka on todella kaunis. Me jaksoimme +38 asteen helteessä nousta Piazza della Erben Torre dei Lamberti -torniin katselemaan kaupunkia yläilmoista, ja lounastaa tornin varjoisalla sisäpihalla, mutta shoppailu jäi tekemättä, vaikka Via Mazzinin kaupoissa olisi ollut hyvät alennusmyynnit.

Veronan shoppailukadulla Via Mazzinilla riitti kauppoja ja ihmisiä.

Veronan shoppailukadulla Via Mazzinilla riitti kauppoja ja ihmisiä.

Piazza della Erbe ja toriravintolat.

Piazza della Erbe ja toriravintolat.

Torre dei Lamberti -tornista avautui huikeat näkymät Veronan yli kaikkiin ilmansuuntiin.

Torre dei Lamberti -tornista avautui huikeat näkymät Veronan yli kaikkiin ilmansuuntiin.

Pari askelta Via Mazzinilta ja Piazza della Erbeltä ja kaduilla sai kävellä rauhassa.

Pari askelta Via Mazzinilta ja Piazza della Erbeltä ja kaduilla sai kävellä rauhassa.

Kohtalokkaasta rakkaudesta kertoo myös ooppera Tosca, jonka kävimme katsomassa Veronan helmessä, Arena di Veronalla. Oma oopperassa käyminen oli hyvä aloittaa maailmankuuluilla oopperajuhlilla vuonna 200 jkr rakennetulla areenalla. Liput maksoivat 28€ per nenä, joten mistään luksustelusta ei ollut kyse. Näytös ei yllättävä kyllä ollut loppuunmyyty. Kannattaa ehdottomasti tsekata jokin ooppera heinä-elokuussa, vaikka ei mikään kulttuurinystävä olekaan. Kokemus on mieletön. Pelkästään se, kun kynttilät syttyvät illan hämärtyessä ympäri areenaa, saa ihon kananlihalle. Siitäkin huolimatta, että päivän aikana lämpöä varastoineet kiviportaat ja portaan päälle vuokrattu pehmuste hiostivat takamusta.
Katsomoon on asianmukaista mennä etukäteen ja ottaa mukaan pientä piknik-evästä ja viiniä muovipullossa, lasipullojen vienti on kiellettyä.

Jos ei osaa sujuvaa italiaa, kannattaa oopperakappaleen näytökset lukea etukäteen vaikkapa MET-oopperan sivuilta. Siten pysyy paremmin kärryillä lavan tapahtumista. Vaikka ihan hyvin muutaman tunnin oopperan saa vietettyä nautiskellen eväitä, katselemalla upeaa tähtitaivasta ja miettimällä mitä kaikkea areena on parin tuhannen vuoden aikana nähnyt.

 

veronan ooppera-areena

Upea ooppera on Veronan tunnetuin nähtävyys.

veronan oopperajuhlat

Tosca pikku hiljaa alkamassa ja kynttilät syttymässä.

veronan oopperajuhlat tosca

Vaikkei italiaa osaisi, on ooppera elämys mahtavine lavasteineen ja laulajineen.

Piazza del Popolo

Rooma tammikuussa

Kun pohti matkaa Roomaan tammikuussa, mielessä pyöri monenlaisia kysymyksiä. Onko siellä kylmä? Sataako vettä? Onko kaikki ravintolat ja muut paikat kiinni? Onko kaupunki kuitenkin täynnä turisteja? Ei. Ei. Ei. Ei.

Vaikka roomalaisen mielestä tammikuussa sää oli “freezing”, meidän suomalaisten mielestä sää oli täydellinen kaupunkilomalle. Lämpöä reissullamme tammikuun lopussa oli reilut +10 astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Tammikuu on siis paljon parempi ajankohta Rooman lomalle kuin kesä, jolloin kaupungissa paahtuu ja joka paikka on turisteilla täyteen ympätty. Vettä tihuutti yhtenä iltana pienen hetken, mutta ei mitenkään haitallisuuksiin asti.

Yksittäisiä ravintoloita oli talvilomien vuoksi kiinni, mutta yksittäiset ravintolat ovat kiinni myös heinä-elokuussa kesälomien vuoksi. Jotkut nähtävyydet olivat rempassa, kuten Espanjalaiset portaat ja Piazza de Popolon keskusmonumentti, mutta voihan niin olla kesälläkin. Fontana di Trevi oli täydessä  loistossaan juuri päättyneen kunnostuksen jäljiltä. Lantit vain lentelivät altaaseen, kun uskomuksen mukaan heittämällä kolikon oikealla kädellä vasemman olkapään yli onnellinen flippaaja pääsee joskus vielä uudelleen Roomaan.

Espanjalaiset portaat

Espanjalaiset portaat olivat remontissa tammikuussa.

fontana di trevi

Upea Fontana di Trevi -suihkulähde oli puolestaan juuri kunnostettu.

piazza del popolo

Piazza del Popolon pohjoinen portti, joka oli aikanaan portti Roomaan.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Shopppailu onnistui täysin vaivatta ainakin Piazza di Spagnan ja Via del  Corson varrella.

Centro storicon eli vanhankaupungin alueella paras kulkupeli on omat jalat. Välimatkat eivät ole niin pitkiä, etteikö niitä jaksaisi kävellä. Ja jos alkaa väsytää, voi aina istahtaa kahvilaan kupposelle kuumaa tai kylmää. Näkemistä riittää kaikkialla, joten kilometritkin taittuvat huomaamatta. Fiumicinon lentokentältä pääsee kätevästi Roma Terminin rautatieasemalle Leonardo Express -junalla 15 euron hintaan (hinta tammikuussa 2016). Kaikenmaailman taksikauppurit yrittävät tyrkyttää kentällä taksipalveluitaan ja vetoavat, että Leonardo Express on “tosi vaarallinen”. No ei ollut. Enemmän pelottaa Helsingin  lähijunassa.

Itselleni kävi vanhanaikaisesti, ja kolmesta päivästä kaksi meni hotellihuoneessa sängynpohjalla kuumeessa kärvistellen. Viimeisenä päivänä ajatuksena oli raahautua Hop on, hop off -bussiin, joka on jo aikojen alussa todettu flunssaisen matkalaisen oarhaaksi kaveriksi. Olisi edes nähnyt vilauksen kuuluisista nähtävyyksistä. Mutta influenssa painoi niin päälle, ettei asiaa ollut edes bussisightseeingille.

Colosseum taksin ikkunasta.

Edes jotain maisemia taksin ikkunasta.

Koska tämä reissu jäi nyt vähän tyngäksi, pitää ikuiseen kaupunkiin suunnata toisen kerran. Ensi talvena.

Dubai_Marina

Äkkilähtö Dubaihin viikonlopuksi

Silloin tällöin pitää reagoida nopeasti. Kuten eräänä keskiviikkoiltana, kun ulkona oli sysipimeää ja vettä satoi vaakatasossa, ja huomasin, että torstain Dubain koneessa oli tilaa. Torstaiaamuna töihin lähti mukaan passi ja käsimatkatavarat.

Finnairin lennot ajoittuivat sopivasti yöaikaan, joten kohteessa ehti loikoilemaan auringon alla kaksi kokonaista päivää. Toki olisi ollut eduksi osata nukkua yölennolla. Taito, jota en yksinkertaisesti hallitse. Mutta mikäs sen parempi päikkäripaikka kuin pehmeä aurinkopeti uima-altaan reunalla auringon lämmittäessä kaamosoireissa riutunutta kroppa.

Lähtö arabimaahan oli helppo, kun alla oli vuodentakainen matka Abu Dhabiin. Ei tarvinnut enää pohtia kaapuvaatetusta, ja voi lähinnä vain vitsailla alkoholin käytöstä ja pussailuista julkisilla paikoilla. Siis kumpaakaan ei saa tehdä eikä turistin tarvitse kaapuihin pukeutua. Dubain ja Abu Dhabin ero on selkeä: Dubai on selkeästi rennompi ja maallistuneempi (jos niin voi tässä maassa sanoa) kuin Abu Dhabi. Abu Dhabissa kaapumiehiä ja -naisia on liikkeellä huomattavasti enemmän, ja sheikin kuvia on kaikkialla. Dubaissa taas turistien minihameet heiluvat ja katukuvassa on paljon enemmän länsimaista tunnelmaa. Asiaa selvittänee pitkälti se, että Dubain väkiluvusta 80% on ulkomailta tulleita, eurooppalaisia, amerikkalaisia, pakistanilaisia, intialaisia ja niin edelleen. Prameus ja öljyvarat ovat molemmissa kaupungeissa läsnä kaikkialla.

Meidän toimintatavaksi näyttää muodostuneen, että minä varaan lennot ja Matkakumppani hotellin. Tällä kertaa päädyimme noin 30 kilometrin päähän lentokentältä ja keskustasta Dubai Marinaan, The Address Dubai Marina -hotelliin,joka varauksen jälkeen paljastui Trip Advisorissa Dubain neljänneksi suosituimmaksi hotelliksi. Ja täysin ansaitusti! Saavuimme hotellille klo 5.45, ja huoneemme oli juuri saatu valmiiksi. Sisäänkirjautumisen yhteydessä meille tuotiin pyyhkeet,virkistävät shotit ja pienet lahjat. Ihanaa pientä hemmottelua valvotun yön jälkeen.
Sama mahtava palvelu jatkui kaikkialla. Uima-altaalla tuotiin aika-ajoin jäisiä viinirypäleitä virkistämään auringonottajia. Netti toimi täydellisesti kaikkialla hotellin alueella. Kovana vedenkittaajana arvostan myös arabiemiraattilaishotellien tapaa tuoda jokaisella huoneensiivouskäynnillä maksuttomia vesipulloja huoneeseen.

Näkymä The Addressin uima-altaalta.

Näkymä The Addressin uima-altaalta.

Suuri on Arabiemiraateissa kaunista. Kuten piparkakkutalo.

Suuri on Arabiemiraateissa kaunista. Kuten piparkakkutalo.

The Addressista oli suora sisäänkäynti Marina Mall -ostoskeskukseen, jossa oli laajasti liikkeitä Mangosta Tommy Hilfigeriin paikallisilla ketjuilla höystettynä. The Address oli todellakin nimensä veroinen.

Marinan sisävesiosaaa reunustaa Dubain ainoa kävelykatu the Walk, jota aamulla kiersivät lenkkeilijät ja illalla illallispaikkaa etsivät turistit ja paikalliset. Ravintoloita löytyi niin kävelykadun varrelta kuin rannastakin, ja tarjolla oli kaikkea italialaisesta, kreikkalaisesta ja libanonilaisesta arabialaiseen, sushi- ja pihvipaikkoihin. Valikoiman laajuus kuvastaa Dubaita täydellisesti. Mitä tässä kaupungissa ei ole, sitä ei tarvita. Kaikki on niin suurta ja suurellista kuin voi vaan olla.

The walk by night.

The walk by night.

Dubai Marinan rantabulevardi on täynnä ravintoloita, hotelleja, valoja ja ihmisiä.

Dubai Marinan rantabulevardi on täynnä ravintoloita, hotelleja, valoja ja ihmisiä.

Kun Matkakumppanikin on päässyt sisään allaselämän ihanuuteen, vitsailimme, että tällaisesta viikonloppureissusta voisi tulla tapa. Matka on yhtä lyhyt kuin Kanarialle, mutta aurinkoa on varmemmin, ja lentosää tasaisempi. Irakin vuoristo ei yllä Biskajanlahden takuuvarman ryöpytyksen tasolle. Nähtäväksi jää, jääkö vitsi vitsin asteelle.

campo san polo

Italian roadtrip: Venetsia

Venetsiaa on vaikea kuvailla, sillä sanat eivät tee oikeutta kaupungin kauneudelle. Sillä hetkellä, kun astuin ulos Triestestä saapuneesta junasta Venetsian Santa Lucian rautatieasemalla, mykistyin. Olin täysin sanaton, niin kaunis maisema oli, ihan kuin olisi hypännyt keskelle satua. Kuulostaa kliseeltä, tiedän, mutta juuri siksi Venetsia on nähtävä itse. Se on niin uskomaton, että välillä linssissä kiilui tippa.

Turisteista, joita kaupungissa käy vuosittain 20 miljoonaa, huolehditaan niin kuin pääelinkeinosta kuuluu. Mieleessä välkähti Jenkkilän highwayt, sillä virkistystä kaipaaville matkailijoille löytyy apua joka kulman takaa – pikaruokalaa, wc:tä, pankkiautomaattia, ravintolaa ja kauppaa ei tarvitse koskaan kauan etsiä.

Tässä vinkit, mitä Venetsiaan kannattaa ottaa mukaan:

1. Malttia ja kärsivällisyyttä. Turisteja on liikenteessä kaikkialla, päänähtävyyksien lähettyvillä luonnollisesti eniten. Ajoita omat retkesi San Marcon alueelle ja muille nähtävyyksille sen jälkeen, kun risteilymatkustajat ovat lähteneet eli loppuiltapäivään. Silloin myös jonot ovat lyhyemmät. Me kiipesimme Campanillen torniin 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja väljyyden lisäksi saimme nauttia henkeäsalpaavasta auringonlaskusta.

Canal Grandella kondolit kulkevat muun liikenteen seassa. Ruuhka ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.

Canal Grandella gondolit kulkevat muun liikenteen seassa. Ruuhka ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.

venice by night

Campanillen tornissa on ennen sulkemisaikaa väljää, ja maisemat upeat.

2. Rahaa. Lomabudjetin piikki osuu Venetsiaan, sillä kaikki on yleiseen italialaiseen hintatasoon verrattuna kallista. Laskua maksaessa voi kuvitella olevansa Suomessa. San Marcon ulkopuolella hinnat laskevat enemmänkin turistikrääsässä, mutta ei juuri muussa. Parhaimmillaan litran olut maksoi 11 €, mehu 6 € ja pasta 16 €. Venetsian kävijälle pakollinen gondolilla ajelu kustantaa minimissään 80-100 €. Omasta 30 minuutin gondoliajelusta maksoimme 80 euroa.
Liikkumaan pääsee toki myös vesitaksilla ja vesibussi vaporetolla. Vaporeton lippuhinta Grand Canalin läheisyydessä oli 7,50 €/henkilö. Alilaguna-vesibussilla pääsee Marco Polon lentokentältä keskustaan ja toisinpäin. Yhdensuuntainen lippu 15 €/hlö.

campo santo stefano

Campo Santo Stefanon ravintoloissa on hyvää, mutta Suomen hintatasoista ruokaa. Yksin ei todellakaan tarvitse illallista nauttia.

Vesibussi eli vaporetto on näppärä kulkupeli Canal Grandella.

Vesibussi eli vaporetto on näppärä kulkupeli Canal Grandella.

3. Hyvät kengät. Vastaan tuli useampi amerikkalaisprinsessa korkkareissaan ja naama rutussa. Jalkaisin pääset syvemmälle Venetsiaan kuin vesikulkuneuvoilla. Aamupäivällä kannattaa kierrellä Castellon ja Santa Crocen alueilla vaikkapa Lonely Planetin Venice Labyrinth -reitin mukaan, sillä vielä silloin turistimassat eivät ole alueille eksyneet. Iltapäivällä neljän viiden maissa väljyyttä alkaa löytyä San Polon puolelta, jonka kujia pitkin voi käppäillä upealle Ponte dell’Accademian puusillalle poseeraamaan yhdessä Chiesa di Santa Maria delle Saluten kanssa.

Castellon kanaaleiden varrella on aamuisin hiljaista.

Castellon kanaaleiden varrella on aamuisin hiljaista.

Castellon laitamilla voi seurata laguunin vilkasta liikennettä.

Castellon laitamilla voi seurata laguunin vilkasta liikennettä.

Ponte dell' Accademia on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Ponte dell’ Accademia on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

4. Habaa. Matkalaukkuja vedetään mukulakivikaduilla, vielä niin kauan kuin se mahdollisesti kielletään. Voimaa tarvitaan eteenkin, jos hotellissa on useampi kerros, sillä Venetsiassa normaalin pulliaisen hotellissa hissiä ei ole. Meidän hotellimme Centauro oli sijainniltaan täydellisessä paikassa keskellä San Marcoa Campo Maninin sivukujalla. Siitä oli lyhyt matka kaikkialle. Hotellin takana olevalta kanaalilta kuului ajoittain gondolieerin laulua. Huone oli pieni, mutta hyvin ilmastoitu, ja puuikkunansuoja pimensi huoneen totaalisesti. Suosittelen.

5. Utelias mieli. Venetsia voi tuntua sokkelolta, mutta kannattaa rohkeasti kulkea mihin nokka näyttää. Lopulta törmäät aina joko veteen tai yhteen kaupungin sadasta kirkosta ja pystyt paikallistamaan itsesi. Myös tienviitat ympäri kaupungin ohjaavat hyvin Piazza San Marcolle, Rialtolle, Piazzale Romalle tai l’Accademialle.

6. Tarpeeksi iso muistikortti. Voit yrittää vangita kaupungin kauneutta. Luultavasti annat periksi, sillä kauniita kujia, siltoja ja kanavia, kirkkoja ja aukioita tulee joka kulman takaa.

Ekstrana Matkakumppanin vinkki: älä pue pitkiä housuja.

Epäilyttävin reissu ikinä – matka Pariisiin viikko terrori-iskujen jälkeen

Se oli epätodellista, täysin absurdia. Saada ensimmäisenä aamulla tekstiviesti:”Ettehän ole Pariisissa?”. Hortoilla unenpöpperössä television eteen, joka läväytti ruudulle koko karmeuden. Paikat, joissa itsekin oli pyörinyt, olivat veren tahrimia. Omakohtainen kosketuspinta järkyttävien terrori-iskujen tapahtumapaikoille lamaannutti uutisvirran vietäväksi.
Ei, emme olleet Pariisissa 13.marraskuuta. Vaan viikkoa myöhemmin.

Järkytyksen jälkeen seuraava tunne oli suuttumus. Perhana, tällaisen edessä ei saa antautua, todellakaan ei peruta kesällä varattua Pariisin-matkaa, jota odotettiin kovasti myös Pariisin päässä. Äidin pelokas pyyntö reissun väliin jättämisestä tuli kuitenkin voimakkaasti uhon rinnalle, ja sai miettimään tarkemmin.

Omien ajatusten jäsentäminen järkeväksi perusteluksi tuntui mahdottomalta. Onko sinne pakko tunkea nokkansa juuri nyt? Entä jos pian seuraa uusi isku? Meidän Pariisiin päiviimme kuuluu olennaisena osana julkisilla liikkuminen, onko se turvallista vai ovatko ne seuraava maalitaulu? Toisaalta kaupunki on täynnä poliiseja ja sotilaita, ja turvatoimet tiukat, miten mitään voisi enää tapahtua? Mutta edellä mainitusta syystä, kuinka reissussa voisi rentoutua, kun aseistetut partiot ovat kaikkialla? Ihanat illat bistrojen terasseilla ja kaduilla vaeltelu eivät tuntuneet houkuttelevilta. Toisaalta kaupungissa asuu miljoonia ihmisiä, he ovat ja pysyvät siellä, miksi me emme voisi mennä sinne kolmeksi päiväksi? Kumpi on oikeastaan oman turvallisuuden kannalta vaarallisempi paikka, Pariisi vai hullujen kaahareiden täyttämä Kehä yhden aamuruuhka? Terroristien päämäärä on kylvää pelkoa ja epäluuloa, eihän niiden edessä voi alistua, mutta pitääkö minun itse henkilökohtaisesti konkreettisesti olla rintamassa, voisinko väistää, ja tukea vain henkisesti somessa?

Ulkoministeriö ei ottanut kantaa Pariisiin ja Ranskaan matkustamiseen. “Suomessa viranomainen ei voi kieltää kansalaisia matkustamasta ulkomaille. Meidän tehtävämme tässä kohdassa on jakaa tietoa kansalaisten käyttöön. Jokainen tekee matkustuspäätöksen sen perusteella itse”, kuului perustelu. Lentoyhtiö ei antanut rahoja takaisin. Vakuutusyhtiön mielestä tilanne ei ollut force major.

Koska Matkakumppania ei matkaan lähtö epäilyttänyt sekuntiakaan, yritin tehdä lähdöstä itselleni mahdollisimman helpon. Tein elämäni ensimmäistä kertaa matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Aloin seurata Twitterissä tärkeimpiä ranskalaisia kanavia ja viranomaisia. Annoin itselleni luvan päätyä perumaan reissu lentoaseman lähtöportille asti. Mutta jos astun koneeseen, lopetan miettimisen. Jos reissuun lähdetään, siellä ei panikoida.

Lähtöportilla boardingin aikana selasin uutiset vielä kerran kiireesti läpi. Astuin koneeseen, ja toivoin enkeleitä olkapäälle.

Joka tuutissa oli varoitettu tiukoista turvatoimista ympäri Pariisin. Charles de Gaullen lentoasemalla tarkastuksista, poliisista tai sotilaista ei näkynyt jälkeäkään. Ei liioin RER-junassa tai metrossa. Kaduilla ei tarkasteltu passeja. Partioivia sotilaita ja poliiseja näimme kaksi kertaa Châteletin asemalla ja kerran aseman lähellä sijainneen hotellimme liepeillä. En voi sanoa, että näky olisi ollut rauhoittava. Joka kerta metroon tai junaan noustessa mielessä häivähti ajatus “mitä jos?”. Erityisesti maan alla. Onneksi häivähdys laimeni kerta kerran jälkeen.

Kolmeen aiempaan Pariisin visiittiin verrattuna kaupungissa oli selvästi ilmassa varovaisuutta. Vaikka kaikki palvelut toimivat normaalisti, erityisesti perjantaina, tasan viikko iskujen jälkeen, kaduilla, metroissa ja ravintoloissa oli hiljaista. Notre Dame seisoi yksinäisenä pimenevässä illassa. Meillä oli pöytävaraus suosittuun illallisravintolaan Neuillyssa, joka olisi normaalisti perjantai-iltana tupaten täynnä. Nyt pöytiä oli vapaina useita.

Turisteja oli liikkeellä selvästi paikallisia enemmän. Lafayettessa näytti siltä, että ainakaan kiinalaisia eivät iskut olleet järkyttäneet vaan tax free -tiskille jonotettiin hanakasti isojen ostoskassien kanssa.

Lauantaina vilinää oli jo enemmän, mutta silloinkin katukuvasta ja tunnelmasta puuttui jokin. Kaikki ne palapelin palat, joita vastaan brutaalisti hyökättiin, olivat olemassa, mutta ne vetivät ilmaa pienemmin henkäyksin.

Notre Damen ympäristössä oli hiljaista.

Notre Damen ympäristössä oli hiljaista.

Paikalliset ikkunashoppailijat olivat harvassa.

Paikalliset ikkunashoppailijat olivat harvassa.

Lafayetten joulukoristeluissa ei sen sijaan ollut alakuloa havaittavissa.

Lafayetten joulukoristeluissa ei sen sijaan ollut alakuloa havaittavissa.

Paikalliset ystävät suhtautuivat tapahtumiin kukin omasta lähtökohdastaan. Toiset välttivät Pariisiin keskustassa liikkumista, toiset jatkoivat entiseen malliin. Viiden lapsen isä puntaroi aseen hankkimista. Vanhemmat miettivät, kuinka tapahtumat vaikuttavat lapsiin. Kuinka suhtautua turvallisena paikkana pidettyyn kouluun, joka vei lapset ilman vanhempien lupaa pois koulurakennuksesta ja kaupungintalon aukiolle muistotilaisuuteen, kun samaan aikaan kokoontumiset olivat kielletty eivätkä vanhemmat itse saaneet mennä kouluun sisälle turvallisuussyistä? Missä lapset ovat turvassa? Missä kukaan on turvassa? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Oliko järkevää mennä Pariisiin nyt? Oli. Vaikka välillä pelotti ihan tosissaan, oli helpottavaa nähdä ja käydä kaupungissa itse. Eri kanavien kautta ulkomaailmasta saa rajoittuneen kuvan eikä omassa päässä ajatusten ja tapahtumien vatvominen tunnetusti mitään ainakaan paranna. On parempi ottaa härkää sarvista, mennä ja tehdä kuin jumittaa omassa kuplassaan.

Jos matka Pariisiin on varattuna, suosittelisinko reissuun lähtemistä? Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että mene. Pidä terve maalaisjärki mukana, ja seuraa paikallisia viranomaisia. Nyt, jos koskaan Pariisi, Ranska, Eurooppa ja koko maailma tarvitsee solidaarisuutta, rohkeutta ja välittämistä. Pariisi tarvitsee turisteja, että se pääsee normaaliin päivärytmiin.
Me tarvitsemme Pariisia, sen kuplivaa elämäniloa, vuosisatojen historiaa, kauneutta ja romantiikkaa, taidetta, muotia, kulttuuria, urbaania elämää. Elämää, jossa jokainen voi vapaasti olla oma itsensä.

#parisisaboutlife

#parisisaboutlife