Kaupunkiloma

santa ponsan auringonlasku

Varoitus: Matka Mallorcalle voi aiheuttaa riippuvuutta

Tiedätkö tunteen, kun olet astumassa uuteen, ja tunnet, että tästä tulee jotain niin hyvää? Se tunne iski heti, kun kone laskeutui Palma de Mallorcan kentälle.

Olen lapsesta asti rakastanut Kreikkaa, mutta huomaankin pitäväni Espanjasta kerta kerralta enemmän. Vähän jopa järkytyin, kun tajusin, että tämä reissu oli jo kymmenes Espanjaan. Mutta kun pitää auringosta, hyvästä ruoasta, monipuolisista maisemista ja aktiviteeteista, ystävällisistä ihmisistä ja loman helppoudesta, Espanja on vaivaton valinta. Tässä siis vinkit Mallorcalle.

Shoppailu

Saaren pääkaupunki Palma vetää shoppailun saralla vertoja mille tahansa suurelle kaupungille. Sieltä löytyvät niin tutut vaateketjut, espanjalaiset vaateliikkeet kuin huippubrändien putiikit. Yhden päivän ja yhden illan Palma-kokemuksella hyviä shoppailupaikkoja ovat ainakin Jaime II-katu, Jaime III-katu ja Plaza Mayorin ympäristö.

Jos säästäminen unohtui ennen reissua, kannattaa hypätä junaan tai ottaa alle vuokra-auto, ja hurauttaa Palman ulkopuolella Alcudiaan johtavan moottoritien varrella sijaitsevaan Mallorca Fashion outletiin, joka tunnetaan myös nimellä Festival Park. Hintataso on normikauppoja halvempi, ja uskoisin, että heinäkuun alennusmyyntien aikaan sieltä tekee huikeita löytöjä. Myös toukokuun hinnoilla mukaan lähti yhtä jos toista.

Ulkomailla shoppaillessa olen monesti huomannut, että siinä missä tutut kaupat tuottavat useimmiten pettymyksen, tuntemattomien merkkien liikkeistä löytyy aarteita. Niin tälläkin kertaa. Ihana uusi mekko tarttui mukaan Fashion outletiin Med Windsistä (-70% alennuksessa 45e)ja merihenkistä rentoa, mutta siistiä vaatetta Algo Bonitosta.

Kerran Las Palmasissa espanjalaiseen aloe veraan hurahtaneena etsin joka kerta Espanjassa käsiini purkin kyseistä voidetta. Ei ole mitään niin ihanaa auringonoton jälkeen kuin jääkaappikylmä aloe vera. Yleensähän sitä ei Suomessa tarvitse, mutta pimeinä talvi-iltoina kylppärin kaapista käteen osuvana puteli muistuttaa kesästä.

Fashion Outletin pikapyrähdyksen saalis.

Fashion Outletin pikapyrähdyksen saalis.

Nähtävyydet

Mallorca on niin suuri ja monipuolinen, että viikossa ehtii vain raapaista pintaa. Palman maamerkki on luonnollisesti jyhkeänä kaupunkia valvova katedraali Le Seu ja sen ympäristön pittoreski vanhakaupunki suloisine kujineen, kauppoineen ja kahviloineen. Katse kannattaa nostaa ylös ja ihailla kauniita taloja ja vehreää puustoa vaikkapa La Ramblalla.

Palmassa on tarjolla paljon silmänruokaa.

Palmassa on tarjolla paljon silmänruokaa.

Ellei satu jo itärannikolla majailemaan, Alcudia kannattaa ottaa päiväretkikohteeksi. Vanhakaupunki on täynnä pieniä putiikkeja, tunnelmallisia kujia, kahviloita ja ravintoloita, joilla on ihanat terassit ja sisäpihat. Alcudiasta alkaa myös saaren pisin ranta, joka levittäytyy aina Can Picafortiin asti.

Alcudian kaunis vanhakaupunki on sopivan pieni, mutta sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita ja kauppoja.

Alcudian kaunis vanhakaupunki on sopivan pieni, mutta sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita ja kauppoja.

Jos saarelta pitäisi nimetä yksi must see -nähtävyys, se olisi kuuluisa Valldemossan taiteilija kylä. Vain siksi, että se on niin kaunis.

Valdemossan kujilla.

Valdemossan kujilla.

Ravintolat

Ah, espanjalainen ruoka! Melkein vetää vertoja kreikkalaiselle. Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun paikallisista herkuista jenkkimättöön, italialaiseen, sushiin ja intialaiseen. Suurinta herkkua ovat tapakset, paella ja Mallorcan perinteinen lammas. Saarella kun ollaan, niin kala on hyvää. Palmassa erinomaisia ruokapaikkoja löytyy vanhastakaupungista katuja samoilemalla. Erinomainen tapaspaikka D’Lirios  löytyi Placa Mayorin vierestä Placa d’en Collilta.

Ihana, pieni Placa d'en Coll.

Ihana, pieni Placa d’en Coll.

Santa Ponsassa hurmaannuimme El Balcon de la Marian tarjoamasta silmiä hivelevästä maisemasta, maittavista tapaksista, pihveistä ja pastasta. Suosituksen voi antaa myös Empatheian paellalle, Meson del Reyn lampaankareelle ja Meson del Maren lohelle.

Maittavia herkkuja: lammasta, pihviä, lounas-tapastelua ja paellaa.

Maittavia herkkuja: lammasta, pihviä, lounas-tapastelua ja paellaa.

Liikkuminen

Mallorcalla on todella helppo liikkua, teetpä sen sitten julkisilla kulkuneuvoilla tai vuokra-autolla. Oman kokemuksen mukaan bussit kulkivat espanjalaiseen mentaliteettiin nähden yllättävän säntillisesti, eikä hinta päätä huimannut: pikavuoro numero 102 Santa Ponsasta Palmaan maksoi 3,40 ja kesti parhaimmillaan 20 minuuttia. Aamuisin Palman-bussit olivat sen verran täynnä Santa Ponsaan saapuessa, että bussia, johon olisi mahtunut, sai tovin odotella. Siksipä ehdotin parille venäläisturistille yhteistä taksikyytiä katedraalille. 20 minuuttia ja 22 euroa, ja Palmassa oltiin. Palmassa kulkee myös metro, ja kaupungista pääsee Sölleriin vanhanajan ratikalla, joka meillä jäi harmittavasti kokematta.

Vuokra-autolla on niin ikään vaivatonta liikkua, sillä saartaa halkoo kaksi päätietä. Moottoritietä Alcudiaan sai painella 120 kilometrin tuntivauhdilla, eikä ruuhkia näkynyt. Opaskyltit olivat selkeät ja pysäköinti helppoa. Hyvin moottoritielläkin kulkeneen Fiat Pandan yhden päivän vuokra maksoi Aurinkomatkojen yhteistyökumppanin kautta vakuutuksen kera 57 euroa ja bensaa tankattiin kympillä.

Harrastukset

Toimettomana Mallorcalla ei tarvitse olla, ellei niin halua. Saari on kuuluisa loistavista pyöräilymahdollisuuksista, ja kaikentasoisia pyöräilijöitä polkee kaikkialla. Vuorilla kelpaa patikoida ja kirkkaissa vesissä sukeltaa ja snorklata. Me keskityimme lenkkeilyyn rantaviivan tuntumassa sekä Crossnatureen, Aurinkomatkojen oman kehon painolla tehtävään treenikonseptiin. Energinen Lotta-ohjaaja veti loistavat treenit, joiden jälkeen sai hyvällä omalla tunnolla pötkötellä auringossa ja syödä herkkuja.

Lentokenttäbussissa Aurinkomatkojen opas Virpi varoitti, että Mallorcalla on tapa saada kävijät koukkuun. Siitä todisteena olivat monenmaalaiset kanssaturistit, jotka lähes poikkeuksetta olivat saarella ties kuinka monetta kertaa.  Mallorca kyllä hurmasi, ja piti huolen, että yksi monista matkahaaveistani, Baleaarien saarihyppely, on yhä vakaammin to do -listalla.

 

 

Advertisements

Dubai tammikuussa on shoppailun juhlaa

Ensimmäistä matkaa Arabiemiraatteihin suunnitellessani en olisi osannut arvata, että palaan maahan vielä ainakin kolmannen kerran. Mutta miksipä en? Sujuva lento, varma aurinko ja lämpö. Lento on sama kuin Kanarialle, mutta ah, niin paljon vähemmän kuoppaisempi. Tällä kertaa seurana oli kaksi kaveria, joten kikatus ja shoppailu nousivat omiin sfääreihin.

Dubai on turvallinen lähteä vaikka tyttöjen reissulle, vaikka hämmennystä se voi aiheuttaa. Hotellin aamupalalla huoneen numeroa kysyneiden tarjoilijoide  silmät pyörähtivät ympäri, kun ilmoitimme kaikkien aamupalojen menevän yhden  huoneen laskuun. Puolestaan me hämmennyimme taksijonossa, kun emme tajunneet mennä naisten jonoon.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Tammikuu ei välttämättä aurinkolomakuukausi, sillä tuuli voi puhaltaa kovaa ja sumu voi tuoda muita mutkia matkaan. Meidät kova tuuli sai pysymään pois hotellin altaalta. Respan virkailija suositteli palaamaan aurinkolomalle marras- tai maaliskuussa.

Onneksi Dubaissa onnistuu myös kaupunkiloma. Kaupungissa kannattaa ottaa kohteeksi vaikkapa Al Fahidin perinnekorttelit ja basaarit, muut suurhulluuden kaupungin nähtävyydet ja kauneushoidot. Basaareissa kaikki länkkärit ovat shakiroita ja angelinoja, mutta myyjien toiminta ei ole niin päälle käyvää kuin esimerkiksi Istanbulin Grand basaarissa.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Kaupunkilomalle tammikuu on täydellinen myös siksi, että  se on Dubain kuuluisien shoppailufestivaalien aikaa. Silloinkaan normipalkkainen suomalainen ei eksy sheikkien vaimojen kanssa samoihin luksusliikkeisiin. Me teimme loistavia löytöjä muun muassa Banana Rebublicissa ja Cosilla, joista kannoimme hyvän määrän kashmir-, villa- ja silkkineuleita pilkkahintaan. Ensimmäisenä ei ehkä käy mielessä käydä Dubaissa shoppailemassa talvivaatteita… Taisimme joka päivä piipahdaa hotellimme läheisyydessä sijainneessa Dubai Mallissa. Kaikkien päivien aikana ehdimme koluta vain yhden siiven. Ja tietysti ihmetellä yhtä Dubain maamerkeistä, Burj Khalifaa.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Ruoka yllätti, se oli hyvää kaikkialla. Viimeksi käyskentelimme Marinan ympäristössä ja en muista ruoan olleen kovin kummoista. Nyt maistui erityisesti libanonlaiset pikkupurtavat, pihvit ja kalaruoat.

Hotellimme JW Marriot Marquis on tämänhetkinen maailman korkein hotelli. Suurta ihmismassaa ei kuitenkaan tullut vastaan missään. Korkeuden huomasi lähinnä yläbaarissa ja siinä, ettei parvekkeen ovea ollut tarkoituskaan saada auki, sen verran tuuli vihmoi 63.kerroksessa. Keskeinen sijainti oli hyvä, samoin kuin suuri huone ja palvelun taso. Ainoa miinus edellä mainitusta tuulisesta uima-altaasta.

Hieman jäi kaihertamaan, että aavikolla käynti on edelleen tekemättä. Mutta ehkä sen voisi tehdä muuallakin kuin Arabiemiraateissa. Mutta ehkä neljäs kerta vie hiekkadyyneille?

vatikaani-pietarinkirkko

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant'Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Trasteveren jouluvalot.

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D'Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty "Blue Vase", molemmat löydetty Pompeiista.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

hampuri_Binnenalster

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!

Schönnbrunnin linna mahtuu juuri ja juuri ylhäältä kukkulalta otettuun kuvaan.

Viehättävä Wien

Tämän vuoden perinteinen joululahjamatka suuntautui Wieniin maaliskuun lopussa. Saimme siis rautaisannoksen Itävaltaa, kun olimme juuri pari viikkoa aiemmin viettäneet laskettelulomaa St. Antonissa. Mutta mikäs siinä, Itävallassa lomailu on varsin leppoisaa. Joten tässä matkavinkit Wieniin.

1. Prater ja Riesenrad
Wienin suurimmassa puistossa sijaitsevan huvipuiston vetonaula on Riesenrad, maailmapyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Hitaasti etenevissä kopeissa on ajan patinaa- ja natinaa. Huvipuisto ei ole suuren suuri, mutta kyllä siellä lasten lisäksi aikansa kulumaan myös aikuiset.

Riesenrad.

Riesenrad.

 

2. Le loft
Hieno rooftop-ravintola Sofitel-hotellissa. Koko seinän kokoisista ikkunoista avautuu huikea näköala yli kaupungin. Jos ravintolaan mielii syömään, pöytävaraus on ehdoton. Myös drinksuille mennessä kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

3. Schönnbrunn
Yksi Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Schönnbrunnin linna, josta käsin hallitsijatar Maria Theresia hoiteli tehtäviään. Linnan saleissa ja käytävillä kulkien vierähtää helposti koko päivä. Me emme innostuneet pääsylippujonosta vaan nautiskelimme auringosta linnan huikeassa puistossa. Puistoiluun kuuluu ehdottomasti kiipeäminen ylös kukkulan Gloriette-pylväsrivistölle, puiston jalokivelle. Puistossa voi myös muun muassa seikkailla pensaslabyrintissa, ihmetellä eläimiä eläintarhassa ja kuvitella olevansa etelän mailla Palmutalossa.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

4. Vanhakaupunki
Vanhakaupunki huokuu arvokasta tunnelmaa upeine rakennuksineen ja ennen kaikkea hevoskärryineen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Stephansdom-kirkolle, jonka ympäristössä on paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Habsburgien elinympäristöön pääsee tutustumaan huimassa Hofburgin linnassa, jota rakennettiin kuuden vuosisadan ajan. Hofsburgissa asusteli aikanaan myös Wienin rakastettu keisarinna Sissi. Myös Hofburgia voi ihailla puistosta, Burggartenista, käsin. Wienin viehättävyys on juuri vehreys ja suuret puistot.

Keskikaupunki, Innere Stad, on helppo ottaa haltuun jalkaisin. Jos kävely alkaa rasittaa, voi hypätä hevosrattaiden tai ratikan kyytiin, ja katsella nähtävyyksiä vaikkapa Ringstrassen varrella. Myös metrolla on helppoa kulkea.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

5. Ravintoloita on joka makuun. Maistavaa italialaista tarjoaa Al Borgo, joka on rankattu TripAdvisorissa yhdeksi Wienin parhaimmista ravintoloista. Perinteistä paikallista ruokaa voi syödä Stephandom-aukion kulman takana Reinthaler’s Beisl -ravintolassa Dorotheergassella. Itävallan reissun perinne ruoka on tietenkin wienerschnitzel. Kaupungin kuuluisin schnitzelravintola on Figlmüller Bäckerstrassella, mutta varoituksen sana: ravintola on turistirysä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

6. Wienistä on helppo löytää niin huokeita kuin laadukkaampia hotelleja. Meidän hotellimme Hilton Vienna Plaza oli sijainniltaan optimaalinen Schottenring-kadulla. Kävelyetäisyydellä olivat niin vanhakaupunki, Prater kuin metrokin. Vaikka hotelli sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, eivät äänet haitanneet yöunia.

7. Parhaimmat ostospaikat löytyvät vanhastakaupungista Stephandomilta lähteviltä kaduilta, ostoskeskuksista sekä Mariahilfer strassella. Pienellä käsimatkatavaralaukulla ei kannata matkaan lähteä, jos omaa hyvän shoppailuvainun. Huonommallakin ostosvaistolla voi tehdä tiukkaa saada laukku kiinni, sen verran laaja ostosvalikoima kaupungissa on.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Meillä oli paljon suunnitelmia konsertista, viinituvista ja kahviloissa istuskelusta, mutta aika loppui kesken. Myös sää oli maaliskuun lopussa vielä sen verran kylmä, ettei terasseilla tarjennut vielä kovin paistatella. Pienen tuulahduksen saimme kuitenkin maistaa viimeisen päivän lounaalla Karlskirchen edustalla.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Ylväs Karlskirche.

Ylväs Karlskirche.

Veronan ooppera-areena

Italian roadtrip: Verona, Romeo ja Julia & oopperajuhlat

Kun päätös Italian roadtripistä tehtiin, ensimmäisenä kiljahdin “Verona”. Tietysti siitä itsestään selvästä syystä, Romeosta ja Juliasta. Traaginen tarina meni teininä ihon alle Baz Luhrmannin elokuvan myötä, jossa silloin superkuumat Leonardo DiCaprio ja Claire Danes näyttelivät star-crossed loverseja. Elokuva sai minut lukemaan Romeon ja Julian runomitassa englanniksi. Teininä. I rest my case.
Gardajärveltä kurvasimme siis reilun tunnin matka Veronaan.

Innostus hieman väljähtyi luettuani Lonely Planetin Italy-oppaasta, että vaikka Shakespeare sijoitti tarinan rakastavaisista Veronaan, Julian kotitalo on Veronan kaupungin keksimä rahastuskeino. Pienestä kauneusvirheestä viis, väki tungeksi Capuletin talon kuuluisalla parvekkeella ja sen alla sijaitsevalla patsaalla pyörittelemässä kättään patsaan oikealla rinnalla. Sen pitäisi tuoda pyörittelijälle hedelmällisyyttä.

Julian parveke ja patsas.

Julian parveke ja patsas.

Romeoon ja Juliaan ei voi olla Veronassa törmäämättä, he leimaavat koko vanhaakaupunkia. Joka on todella kaunis. Me jaksoimme +38 asteen helteessä nousta Piazza della Erben Torre dei Lamberti -torniin katselemaan kaupunkia yläilmoista, ja lounastaa tornin varjoisalla sisäpihalla, mutta shoppailu jäi tekemättä, vaikka Via Mazzinin kaupoissa olisi ollut hyvät alennusmyynnit.

Veronan shoppailukadulla Via Mazzinilla riitti kauppoja ja ihmisiä.

Veronan shoppailukadulla Via Mazzinilla riitti kauppoja ja ihmisiä.

Piazza della Erbe ja toriravintolat.

Piazza della Erbe ja toriravintolat.

Torre dei Lamberti -tornista avautui huikeat näkymät Veronan yli kaikkiin ilmansuuntiin.

Torre dei Lamberti -tornista avautui huikeat näkymät Veronan yli kaikkiin ilmansuuntiin.

Pari askelta Via Mazzinilta ja Piazza della Erbeltä ja kaduilla sai kävellä rauhassa.

Pari askelta Via Mazzinilta ja Piazza della Erbeltä ja kaduilla sai kävellä rauhassa.

Kohtalokkaasta rakkaudesta kertoo myös ooppera Tosca, jonka kävimme katsomassa Veronan helmessä, Arena di Veronalla. Oma oopperassa käyminen oli hyvä aloittaa maailmankuuluilla oopperajuhlilla vuonna 200 jkr rakennetulla areenalla. Liput maksoivat 28€ per nenä, joten mistään luksustelusta ei ollut kyse. Näytös ei yllättävä kyllä ollut loppuunmyyty. Kannattaa ehdottomasti tsekata jokin ooppera heinä-elokuussa, vaikka ei mikään kulttuurinystävä olekaan. Kokemus on mieletön. Pelkästään se, kun kynttilät syttyvät illan hämärtyessä ympäri areenaa, saa ihon kananlihalle. Siitäkin huolimatta, että päivän aikana lämpöä varastoineet kiviportaat ja portaan päälle vuokrattu pehmuste hiostivat takamusta.
Katsomoon on asianmukaista mennä etukäteen ja ottaa mukaan pientä piknik-evästä ja viiniä muovipullossa, lasipullojen vienti on kiellettyä.

Jos ei osaa sujuvaa italiaa, kannattaa oopperakappaleen näytökset lukea etukäteen vaikkapa MET-oopperan sivuilta. Siten pysyy paremmin kärryillä lavan tapahtumista. Vaikka ihan hyvin muutaman tunnin oopperan saa vietettyä nautiskellen eväitä, katselemalla upeaa tähtitaivasta ja miettimällä mitä kaikkea areena on parin tuhannen vuoden aikana nähnyt.

 

veronan ooppera-areena

Upea ooppera on Veronan tunnetuin nähtävyys.

veronan oopperajuhlat

Tosca pikku hiljaa alkamassa ja kynttilät syttymässä.

veronan oopperajuhlat tosca

Vaikkei italiaa osaisi, on ooppera elämys mahtavine lavasteineen ja laulajineen.

Piazza del Popolo

Rooma tammikuussa

Kun pohti matkaa Roomaan tammikuussa, mielessä pyöri monenlaisia kysymyksiä. Onko siellä kylmä? Sataako vettä? Onko kaikki ravintolat ja muut paikat kiinni? Onko kaupunki kuitenkin täynnä turisteja? Ei. Ei. Ei. Ei.

Vaikka roomalaisen mielestä tammikuussa sää oli “freezing”, meidän suomalaisten mielestä sää oli täydellinen kaupunkilomalle. Lämpöä reissullamme tammikuun lopussa oli reilut +10 astetta ja aurinko lämmitti mukavasti. Tammikuu on siis paljon parempi ajankohta Rooman lomalle kuin kesä, jolloin kaupungissa paahtuu ja joka paikka on turisteilla täyteen ympätty. Vettä tihuutti yhtenä iltana pienen hetken, mutta ei mitenkään haitallisuuksiin asti.

Yksittäisiä ravintoloita oli talvilomien vuoksi kiinni, mutta yksittäiset ravintolat ovat kiinni myös heinä-elokuussa kesälomien vuoksi. Jotkut nähtävyydet olivat rempassa, kuten Espanjalaiset portaat ja Piazza de Popolon keskusmonumentti, mutta voihan niin olla kesälläkin. Fontana di Trevi oli täydessä  loistossaan juuri päättyneen kunnostuksen jäljiltä. Lantit vain lentelivät altaaseen, kun uskomuksen mukaan heittämällä kolikon oikealla kädellä vasemman olkapään yli onnellinen flippaaja pääsee joskus vielä uudelleen Roomaan.

Espanjalaiset portaat

Espanjalaiset portaat olivat remontissa tammikuussa.

fontana di trevi

Upea Fontana di Trevi -suihkulähde oli puolestaan juuri kunnostettu.

piazza del popolo

Piazza del Popolon pohjoinen portti, joka oli aikanaan portti Roomaan.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Pienen miehen futistreenit Piazza del Popololla.

Shopppailu onnistui täysin vaivatta ainakin Piazza di Spagnan ja Via del  Corson varrella.

Centro storicon eli vanhankaupungin alueella paras kulkupeli on omat jalat. Välimatkat eivät ole niin pitkiä, etteikö niitä jaksaisi kävellä. Ja jos alkaa väsytää, voi aina istahtaa kahvilaan kupposelle kuumaa tai kylmää. Näkemistä riittää kaikkialla, joten kilometritkin taittuvat huomaamatta. Fiumicinon lentokentältä pääsee kätevästi Roma Terminin rautatieasemalle Leonardo Express -junalla 15 euron hintaan (hinta tammikuussa 2016). Kaikenmaailman taksikauppurit yrittävät tyrkyttää kentällä taksipalveluitaan ja vetoavat, että Leonardo Express on “tosi vaarallinen”. No ei ollut. Enemmän pelottaa Helsingin  lähijunassa.

Itselleni kävi vanhanaikaisesti, ja kolmesta päivästä kaksi meni hotellihuoneessa sängynpohjalla kuumeessa kärvistellen. Viimeisenä päivänä ajatuksena oli raahautua Hop on, hop off -bussiin, joka on jo aikojen alussa todettu flunssaisen matkalaisen oarhaaksi kaveriksi. Olisi edes nähnyt vilauksen kuuluisista nähtävyyksistä. Mutta influenssa painoi niin päälle, ettei asiaa ollut edes bussisightseeingille.

Colosseum taksin ikkunasta.

Edes jotain maisemia taksin ikkunasta.

Koska tämä reissu jäi nyt vähän tyngäksi, pitää ikuiseen kaupunkiin suunnata toisen kerran. Ensi talvena.

Dubai_Marina

Äkkilähtö Dubaihin viikonlopuksi

Silloin tällöin pitää reagoida nopeasti. Kuten eräänä keskiviikkoiltana, kun ulkona oli sysipimeää ja vettä satoi vaakatasossa, ja huomasin, että torstain Dubain koneessa oli tilaa. Torstaiaamuna töihin lähti mukaan passi ja käsimatkatavarat.

Finnairin lennot ajoittuivat sopivasti yöaikaan, joten kohteessa ehti loikoilemaan auringon alla kaksi kokonaista päivää. Toki olisi ollut eduksi osata nukkua yölennolla. Taito, jota en yksinkertaisesti hallitse. Mutta mikäs sen parempi päikkäripaikka kuin pehmeä aurinkopeti uima-altaan reunalla auringon lämmittäessä kaamosoireissa riutunutta kroppa.

Lähtö arabimaahan oli helppo, kun alla oli vuodentakainen matka Abu Dhabiin. Ei tarvinnut enää pohtia kaapuvaatetusta, ja voi lähinnä vain vitsailla alkoholin käytöstä ja pussailuista julkisilla paikoilla. Siis kumpaakaan ei saa tehdä eikä turistin tarvitse kaapuihin pukeutua. Dubain ja Abu Dhabin ero on selkeä: Dubai on selkeästi rennompi ja maallistuneempi (jos niin voi tässä maassa sanoa) kuin Abu Dhabi. Abu Dhabissa kaapumiehiä ja -naisia on liikkeellä huomattavasti enemmän, ja sheikin kuvia on kaikkialla. Dubaissa taas turistien minihameet heiluvat ja katukuvassa on paljon enemmän länsimaista tunnelmaa. Asiaa selvittänee pitkälti se, että Dubain väkiluvusta 80% on ulkomailta tulleita, eurooppalaisia, amerikkalaisia, pakistanilaisia, intialaisia ja niin edelleen. Prameus ja öljyvarat ovat molemmissa kaupungeissa läsnä kaikkialla.

Meidän toimintatavaksi näyttää muodostuneen, että minä varaan lennot ja Matkakumppani hotellin. Tällä kertaa päädyimme noin 30 kilometrin päähän lentokentältä ja keskustasta Dubai Marinaan, The Address Dubai Marina -hotelliin,joka varauksen jälkeen paljastui Trip Advisorissa Dubain neljänneksi suosituimmaksi hotelliksi. Ja täysin ansaitusti! Saavuimme hotellille klo 5.45, ja huoneemme oli juuri saatu valmiiksi. Sisäänkirjautumisen yhteydessä meille tuotiin pyyhkeet,virkistävät shotit ja pienet lahjat. Ihanaa pientä hemmottelua valvotun yön jälkeen.
Sama mahtava palvelu jatkui kaikkialla. Uima-altaalla tuotiin aika-ajoin jäisiä viinirypäleitä virkistämään auringonottajia. Netti toimi täydellisesti kaikkialla hotellin alueella. Kovana vedenkittaajana arvostan myös arabiemiraattilaishotellien tapaa tuoda jokaisella huoneensiivouskäynnillä maksuttomia vesipulloja huoneeseen.

Näkymä The Addressin uima-altaalta.

Näkymä The Addressin uima-altaalta.

Suuri on Arabiemiraateissa kaunista. Kuten piparkakkutalo.

Suuri on Arabiemiraateissa kaunista. Kuten piparkakkutalo.

The Addressista oli suora sisäänkäynti Marina Mall -ostoskeskukseen, jossa oli laajasti liikkeitä Mangosta Tommy Hilfigeriin paikallisilla ketjuilla höystettynä. The Address oli todellakin nimensä veroinen.

Marinan sisävesiosaaa reunustaa Dubain ainoa kävelykatu the Walk, jota aamulla kiersivät lenkkeilijät ja illalla illallispaikkaa etsivät turistit ja paikalliset. Ravintoloita löytyi niin kävelykadun varrelta kuin rannastakin, ja tarjolla oli kaikkea italialaisesta, kreikkalaisesta ja libanonilaisesta arabialaiseen, sushi- ja pihvipaikkoihin. Valikoiman laajuus kuvastaa Dubaita täydellisesti. Mitä tässä kaupungissa ei ole, sitä ei tarvita. Kaikki on niin suurta ja suurellista kuin voi vaan olla.

The walk by night.

The walk by night.

Dubai Marinan rantabulevardi on täynnä ravintoloita, hotelleja, valoja ja ihmisiä.

Dubai Marinan rantabulevardi on täynnä ravintoloita, hotelleja, valoja ja ihmisiä.

Kun Matkakumppanikin on päässyt sisään allaselämän ihanuuteen, vitsailimme, että tällaisesta viikonloppureissusta voisi tulla tapa. Matka on yhtä lyhyt kuin Kanarialle, mutta aurinkoa on varmemmin, ja lentosää tasaisempi. Irakin vuoristo ei yllä Biskajanlahden takuuvarman ryöpytyksen tasolle. Nähtäväksi jää, jääkö vitsi vitsin asteelle.

campo san polo

Italian roadtrip: Venetsia

Venetsiaa on vaikea kuvailla, sillä sanat eivät tee oikeutta kaupungin kauneudelle. Sillä hetkellä, kun astuin ulos Triestestä saapuneesta junasta Venetsian Santa Lucian rautatieasemalla, mykistyin. Olin täysin sanaton, niin kaunis maisema oli, ihan kuin olisi hypännyt keskelle satua. Kuulostaa kliseeltä, tiedän, mutta juuri siksi Venetsia on nähtävä itse. Se on niin uskomaton, että välillä linssissä kiilui tippa.

Turisteista, joita kaupungissa käy vuosittain 20 miljoonaa, huolehditaan niin kuin pääelinkeinosta kuuluu. Mieleessä välkähti Jenkkilän highwayt, sillä virkistystä kaipaaville matkailijoille löytyy apua joka kulman takaa – pikaruokalaa, wc:tä, pankkiautomaattia, ravintolaa ja kauppaa ei tarvitse koskaan kauan etsiä.

Tässä vinkit, mitä Venetsiaan kannattaa ottaa mukaan:

1. Malttia ja kärsivällisyyttä. Turisteja on liikenteessä kaikkialla, päänähtävyyksien lähettyvillä luonnollisesti eniten. Ajoita omat retkesi San Marcon alueelle ja muille nähtävyyksille sen jälkeen, kun risteilymatkustajat ovat lähteneet eli loppuiltapäivään. Silloin myös jonot ovat lyhyemmät. Me kiipesimme Campanillen torniin 10 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja väljyyden lisäksi saimme nauttia henkeäsalpaavasta auringonlaskusta.

Canal Grandella kondolit kulkevat muun liikenteen seassa. Ruuhka ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.

Canal Grandella gondolit kulkevat muun liikenteen seassa. Ruuhka ei ole mitenkään poikkeuksellinen näky.

venice by night

Campanillen tornissa on ennen sulkemisaikaa väljää, ja maisemat upeat.

2. Rahaa. Lomabudjetin piikki osuu Venetsiaan, sillä kaikki on yleiseen italialaiseen hintatasoon verrattuna kallista. Laskua maksaessa voi kuvitella olevansa Suomessa. San Marcon ulkopuolella hinnat laskevat enemmänkin turistikrääsässä, mutta ei juuri muussa. Parhaimmillaan litran olut maksoi 11 €, mehu 6 € ja pasta 16 €. Venetsian kävijälle pakollinen gondolilla ajelu kustantaa minimissään 80-100 €. Omasta 30 minuutin gondoliajelusta maksoimme 80 euroa.
Liikkumaan pääsee toki myös vesitaksilla ja vesibussi vaporetolla. Vaporeton lippuhinta Grand Canalin läheisyydessä oli 7,50 €/henkilö. Alilaguna-vesibussilla pääsee Marco Polon lentokentältä keskustaan ja toisinpäin. Yhdensuuntainen lippu 15 €/hlö.

campo santo stefano

Campo Santo Stefanon ravintoloissa on hyvää, mutta Suomen hintatasoista ruokaa. Yksin ei todellakaan tarvitse illallista nauttia.

Vesibussi eli vaporetto on näppärä kulkupeli Canal Grandella.

Vesibussi eli vaporetto on näppärä kulkupeli Canal Grandella.

3. Hyvät kengät. Vastaan tuli useampi amerikkalaisprinsessa korkkareissaan ja naama rutussa. Jalkaisin pääset syvemmälle Venetsiaan kuin vesikulkuneuvoilla. Aamupäivällä kannattaa kierrellä Castellon ja Santa Crocen alueilla vaikkapa Lonely Planetin Venice Labyrinth -reitin mukaan, sillä vielä silloin turistimassat eivät ole alueille eksyneet. Iltapäivällä neljän viiden maissa väljyyttä alkaa löytyä San Polon puolelta, jonka kujia pitkin voi käppäillä upealle Ponte dell’Accademian puusillalle poseeraamaan yhdessä Chiesa di Santa Maria delle Saluten kanssa.

Castellon kanaaleiden varrella on aamuisin hiljaista.

Castellon kanaaleiden varrella on aamuisin hiljaista.

Castellon laitamilla voi seurata laguunin vilkasta liikennettä.

Castellon laitamilla voi seurata laguunin vilkasta liikennettä.

Ponte dell' Accademia on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

Ponte dell’ Accademia on yksi Venetsian kuuluisimmista nähtävyyksistä.

4. Habaa. Matkalaukkuja vedetään mukulakivikaduilla, vielä niin kauan kuin se mahdollisesti kielletään. Voimaa tarvitaan eteenkin, jos hotellissa on useampi kerros, sillä Venetsiassa normaalin pulliaisen hotellissa hissiä ei ole. Meidän hotellimme Centauro oli sijainniltaan täydellisessä paikassa keskellä San Marcoa Campo Maninin sivukujalla. Siitä oli lyhyt matka kaikkialle. Hotellin takana olevalta kanaalilta kuului ajoittain gondolieerin laulua. Huone oli pieni, mutta hyvin ilmastoitu, ja puuikkunansuoja pimensi huoneen totaalisesti. Suosittelen.

5. Utelias mieli. Venetsia voi tuntua sokkelolta, mutta kannattaa rohkeasti kulkea mihin nokka näyttää. Lopulta törmäät aina joko veteen tai yhteen kaupungin sadasta kirkosta ja pystyt paikallistamaan itsesi. Myös tienviitat ympäri kaupungin ohjaavat hyvin Piazza San Marcolle, Rialtolle, Piazzale Romalle tai l’Accademialle.

6. Tarpeeksi iso muistikortti. Voit yrittää vangita kaupungin kauneutta. Luultavasti annat periksi, sillä kauniita kujia, siltoja ja kanavia, kirkkoja ja aukioita tulee joka kulman takaa.

Ekstrana Matkakumppanin vinkki: älä pue pitkiä housuja.