Alppimatkan alkeet

Loppuvuoden matkojen ja yleisen härdellin myötä ajatus talvilomasta pääsi livahtamaan taka-alalle. Mielessä oli pitempään jo kytenyt aurinkoloman sijaan hiihtoloma Alpeilla, ensimmäinen sellainen. Tikkuakaan ei toki oltu ristiin laitettu. Tammikuun alkupuolella havahduimme, että jotain pitäisi alkaa tehdä.

Vähän isompi matkaseurue oli nopeasti kasattu. Lentotilanne näytti hyvältä: Helsinki-München-lentoja oli tarjolla yllin kyllin ja parin sadan euron pintaan. Kohteeksi valikoitui Itävalta ja Saalbach, vaikka Italiakin kävi harkintalistalla. Hotelleja Saalbach-Hinterglemmin alueella näytti olevan kivasti. Enää lomien varmistus pomoilta, check.

Tiedossa oli, ettei lentojen, hotellien, autonvuokrien, suksivuokrien ja laskettulippujen jälkeen matka ole mikään supersaver-reissu. Varausvaiheessa karmea totuus paljastui. Hinnat olivat pompanneet yhdessä yössä yli 50 prosenttia! Halpoja lentoja ei enää ollut, kaikki kriteerit täyttävät hotellit olivat loppuunmyytyjä! Lumitilannekin oli jäänyt kokemattoman alppimatkaajan intoilun vuoksi huomioimatta: laaksossa lunta vain 25 senttiä, ylhällä 50 senttiä!

Rule number one alppimatkaa varatessa, ole ajoissa liikkeellä!

Ei muuta kuin läppärit, älypuhelimet ja tabletit kuumiksi. Mitkä laskettupaikat ovat parin tunnin päästä Münchenistä? Vaihdetaanko kohdetta? Paljonko Söldenissä on lunta, entä Flachaussa, mites Obergurgl? Mistä löytyy hinta-laatu-suhteeltaan paras hotelli, joka täyttäisi koko porukan kriteerit?  Mihin varaussivustoon kenelläkin oli alennuskuponki? Onko kukaan muistanut vertailla vuokra-autoja?

Kohdevertailuexcelin venyttyä pitkän skrollailun vaativaksi raamatuksi ja Whatsapp-viestien sinkoiltua tarpeeksi pitkään oli parempi istua joukolla alas, ja  vain päättää. Kohde Saalbach, hotelli Zur Dorfschmiede ja autoksi tilava farmari. Aamen!

Seuraavaksi voikin alkaa katsastamaan vaatekaappia laskukamojen osalta. Itseltä löytyy asiaankuuluvaa varustusta tasan laskettelulasit ja jokaisen alppituristin karvahattu. Onneksi urheilukaupoissa on vielä alennusmyynnit vielä käynnissä. Taitaa alppimatkan hinta vielä pompsahtaa…

Kamat kasassa, kohta mennään!

Matkamessut takana, pää täynnä haaveita

Matkamessut – joka tammikuinen viikonloppu, joka heittää bensaa lomaunelmoinnin liekkeihin.

Tänä vuonna tilanne oli erilainen, sillä vielä tässä vaiheessa vuotta kaikki kesälomasuunnitelmat ovat auki. Menin siis messuille avoimin mielin hakemaan inspiraatiota. Mukaan tarttui paljon suunnitelmia, haaveita ja unelmia, tässä niistä muutamia.

Japani

Japani on jostain syystä valloittanut ajatukseni. Japani-innostukselleni ei ole mitään järkevää selitystä, muuta kuin se, että olen päättänyt, että Japaniin on päästävä. Kampaajan tuolissa lukemani juttu entisestä mainostyöläisestä, nykyisestä Japaniin hurahtaneesta kirjailijasta Mia Kankimäestä ja hänen kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin vain vankisti päätöstä. Japani on nähtävä ensitilassa. Joten matkamessuilta mukaan tarttui jos jonkilaista esitettä ja liparetta. Toki sormet ja varpaat ovat ristissä, jotta Japan Airlinesin tiskillä täyttämäni arvontalipuke toisi tulosta. Silloin ei tarvitsisi pähkäillä olisiko kohde Tokio, Nagoya vai Osaka.

Unkari – Budabest

Matka Budabestiin on varattu pääsiäiseksi. Olen jo saanut kaupunkilomalle paljon vinkkejä juuri kaupungissa käyneiltä kollegoilta, mutta matkamessut toivat lisää ideoita – niin paljon, että pidennetty viikonloppu tuntuu jo etukäteen liian lyhyeltä! Selvää ainakin on, että Budabestissä mennään lekottelemaan Széchenyi Spahan, noustaan Budan kukkoloille ja ihmetellään Andrássy útin puistokadun arkkitehtuuria.

Kreikka – Milos

Never ending love! Jos pitäisi valita yksi maa maailmasta, mihin matkustaa loppuikänsä, se olisi ehdottomasti Kreikka. Rannat, meri, aurinko, tunnelma, ruoka, aitous, sopivat välimatkat, historia. Miksi Kreikkaa ei rakastaisi? Matkamessut tarjosivat kiinnostavan kohteen nimeltä Milos. Milos on Kykladien saariryhmän läntisin saari, jonne pääsee lentämällä Ateenasta tai laivalla  esimerkiksi Santorinilta tai Ateenasta. Milokselle turistit eivät ole vielä sankoin joukoin ehtineet, rantoja löytyy yli 70 ja maisemat ovat kuulema epätodelliset, kuin Marsista. Miloksen voisi täydellisesti yhdistää kauan suunnitelmissa olleeseen Kreikan saarihyppelyyn.

Messuilla Kreikan ikävää helpotti Filoksen kreikkalainen taverna herkkuineen.

Argentiina

Kaukomatka Etelä-Amerikkaan on myös tekemättä. Argentiinan ständillä huomion kiinnitti opas, jonka alakulmassa lukee Ruta 40, 5 000 kilometriä pitkä tie maan halki. Olisihan siinä istumista, mutta eihän sitä tarvitsisi nasta laudassa huristaa vaan ajan kanssa. Tai ottaa vain tietty pätkä tiestä matkaohjelmaan. Niin, että pystyisi näkemään ja kokemaan mahtavia paikkoja lumihuippuisista vuorista surffiaaltoihin ja viiniviljelmiin.

Ranska

Yksi potentiaalinen kesäloman viettopaikka on ehdottomasti Ranskan Riviera. Viime kesän roadtripillä Port Leucate ja lähistön rannat ja pienet kaupungit tekivät vaikutuksen. Port Leucatessa olo oli kuin Floridassa, mutta ihmispaljoutta ei missään. Jos vuokraisi talon noilta huudeilta pariksi viikoksi, voisi hyvin ajella lähiseudun isommissa kaupungeissa ja Espanjan puolella, jos siltä tuntuisi.

 

Matkamessut olivat jälleen täynnä kiinnostavia kohteita. Miten niihin kaikkiin ehtii? Voisin aivan helposti alkaa täysipäiväiseksi matkailijaksi. Jos voittaisin lotosta, ostaisin pienen asunnon Suomen sukuloinnin ja asioiden hoidon tukikohdaksi Helsingin keskustasta (vai Pakkalasta, lähempänä lentokenttää?) ja muina aikoina osoite: maailma.

Tukholman risteily – kruununjalokiviä ja 10-metrisiä aaltoja

Hästäk fakta. En ole koskaan käynyt Tukholmassa. Miksi? Kun pohjoisesta lähdettiin reissuun, mentiin kerralla Välimerelle, eikä jääty näille nurkille kökkimään. Laivalla olen käynyt kerran Tallinnassa katsomassa Jared Letoa, kerran luokkaretkellä Ahvenanmaalla 1990-luvulla ja kerran edellisen työnantajan järjestämällä opintomatkalla risteilyllä Dubrovnikista Barcelonaan. Risteily ei ole itselleni ollut se kiinnostavin matkakonsepti, lentämällä pääsee nopeammin ja pidemmälle. Olin ajatellun pitää tukholmattomuuteni omana pienenä hauskana detaljina, mutta joulupukki päätti toisin: kirjekuoresta paljastui Silja Linen risteilylahjakortti Silja Symphonylle.

 

Siitä alkoi kaikkien aikojen googlettelu. Mikä on Tukholman paras lounaspaikka, missä parhaat shoppailut, mitä kaupungissa on pakko nähdä. Aikaa kuusi tuntia.Kaverit Facebookissa listasivat muun muassa seuraavia: Abba-museo, Galleriet-kauppakeskus, pyttipannu Sergelin torin kupeessa, Drottninggatania pitkin vanhaankaupunkiin, kaffe ja kookosleivos, kuninkaanlinnan museoista aarrekammio ja jalokivet, Fotografiska, Stureplan ja Ladureesta macaroneja, Östermalmin kauppahalli, Sturegalleria, shoppailuun Massimo Dutti, Ostoskeskus Mood. Hyvä apu oli myös sivusto Whatsupsthlm.se.

Näin se lopulta meni.

Päivä 1

Klo 16.10.

Sisääntsekkaus ja ensimmäisten tuttujen bongaus.

“Teidän romanttinen risteily meni just. Tuodaan lapset teille ja lähdetään itse baariin!”

Klo 16.50.

Laivaan, hytti kymppikannella ihan perässä. Ei tämä mikään Celebrity ole, mutta ikkuna kuitenkin, josta voi ihailla Uspenskin katedralia ja Finskin maailmanpyörää.

Klo 17.20.

Myrskyä uhmaten juuri satamasta irtautuneen laivan kannelle katsomassa vilkkuvia merimerkkejä ja Kustaanmiekkaa pipo päässä ja kaulukset korvissa.

Klo 17.45.

Lakut, läkerolit ja Ruotsin tuliaisshampanja hankittu Taxfreestä.

Klo 17.50.

Alkudrinkit Old Port – baarissa. Pöytään änkeää diskuteeraava ruotsalaisperhe. Baarimikko toteaa tyynesti, että tänään voi hieman heiluttaa.

Klo 18.30.

Dinner @ El Capitano. Jokirapukeitto, karitsa ja juustot hyvän punaviinin kera maistuvat. Laiva keikkuu, mutta onneksi matkapahoinvointilääkkeet purevat. Viereisessä pöydässä pikkutyttö kysyy äidiltään kummalla on enemmän rahaa tilillä ja kinuaa vaatekaupasta uutta mekkoa.

Klo 20.45.

Trubaduuri aloittelee Old Portissa. Hooked on a feeling lähtee nahkajakkuisesta 5-kymppisestä rouvasta kovemmin kuin soittajasta itsestään. Kavaljeerin lasissa tuoksuu savuinen viski. 2-vuotias poika pitää kiinni ämyreistä. Tulevaisuuden Club One Gold -kortin omistaja? Rouva tarjoaa Pringlesejä.

“Tulee nopeammin jano”.

Trubaduuri Old Portissa.

Klo 21.10.

Rempseä keski-ikäinen turkulaispariskunta kertoo tarinoita risteilyiltään. Ydinviesti on, että venäläiset ja kiinalaiset ovat buffetin jonossa röyhkeitä, ja että myrskyistä selviää juomalla kunnon persekännit.

Klo 22.10.

Matka keulabaariin tyssää laivan massiiviseen keinuntaan. Ei auta muu kun hakeutua seiniä pitkin hyttiin ja vaaka-asentoon.

Teknisesti jo päivä 2

Klo 2.37.

Olo on kuin pesukoneessa. Vaatekaapissa koliseville hengareille tulee lennokas lähtö.

Klo 7.50.

Paatti puksuttaa rauhallisemmin. Lapset kilkattavat naapurissa ja kuulutukset sotkeutuvat moottorien jylinään. Olen tainnut nukahtaa.

Klo 8.30.

“Huomenta. Voidaanko lentää kotiin?”
“Heh, no ei. Voidaanko silti yrittää väsystä huolimatta olla iloisia eikä vihaisia?”
” Voidaan.”

Klo 8.52.

Verhot ylös. Ikkunasta näkyy aurinko ja kaunista saaristoa. Fiilis on heti parempi.

“Mennänkö jo kannelle katsomaan maisemia?”

Aurinko ja fiilis nousevat Tukholman saaristossa.

Klo 8.59.

Whatsapp viesti isältä.

“Olitteko te laivassa myrskyävällä merellä? Aallot ovat olleet paikoin 10-metrisiä.”

Ylen uutinen vahvistaa saman. Kertoo myös, että Tallinnan laivat ovat joutuneet vaikeuksiin. Ovat joutuneet luovimaan myrskyssä, sulkemaan hissit, hidastamaan vauhtiaan ja astioita on lennellyt. Meidän hytissä lenteli näemmä vain matkalaukku.

Klo 9.29.

Aamutoimet sujuvat paljon helpommin, kun ei tarvitse pitää molemmin käsin kiinni seinistä.

Klo 9.31.

Kuulutus – ollaan perillä. Katson peilikuvaa,  silmänympärykset mustat kuin pandalla.  Sanon itselleni: tästä tulee hyvä päivä!

Klo 9.40.

Henkilökohtainen hyttipoikani kiikuttaa aamiaiseksi sämpylää, appelsiinimehua, jogurttia ja mysliä. Kyllä kelpaa!

Klo 10.05.

Ulos laivasta ja metrolla Gärdenistä T-Centraleniin.

Klo 10.30.

Sergelintori, ytimessä ollaan. Kamera valmiusasentoon. Turistikierros hyytävässä tuulessa voi alkaa.

Klo 10.40.

Treffataan Linköpingistä meitä tapaamaan tullut ystävä ja suunnataan kohti vanhaakaupunkia.

Klo 10.43.

Pakollinen ulkomaanostos, jääkaappimagneetti.

Klo 11.00.

Kungliga slottet. Prinsessa Madeleine perheineen asuu täällä parhaillaan Ruotsin-visiitillään. Seurueen miehet ovat harvinaisen silmä tarkkana.
Menemme kuninkaanlinnan museoihin. Aarrekammiossa alkaa juuri opastettu kierros. Saamme opastuksen avulla paljon enemmän irti miekoista, seinävaatteista ja kruunuista jalokivineen kuin itse katselemalla.
Tutustumme myös Tre Kronor -museoon, jossa esitellään 1600-luvulla maan tasalle palanutta kuninkaanlinnaa vuosisatojen varrelta.

Ei näkynyt Maddea perheineen kuninkaanlinnassa.

Klo 11.50.

Kiiruhdamme kohti lounaspaikkaamme ja pohdimme Ruotsin historiaa, joka osoittautuu todella mielenkiintoiseksi. Jalat kulkevat yllättävän suoraan, ei keikuta pahasti.

Klo 12.00.

Lounas ihanien pienten kujien ja värikkäiden talojen vanhassakaupungissa. Lounasburger katoaa nopeasti puualustaltaan hipster-henkisessä Kornhamnstorg No53 -ravintolassa.

Klo 13.40.

Venähtäneen lounaan jälkeen aikataulu näyttää siltä, että vuorossa on ostokset.

Klo 14.00.

Mood Stockholm on täynnä kivoja pieniä liikkeitä ja ravintoloita.

Klo 14.30.

Vallitsee konsensus eteenpäin menemisestä. Seuraava etappi on viereinen NK. Keskittyminen herpaantuu, ei jaksa enää katsella.

Klo 14.55.

Vielä Zara.

Klo 15.40.

Tämä on tältä erää nähty. Heipat ruotsalaisystävälle ja metro satamaan. Väsy painaa jo.

Klo 16.20.

Takaisin laivalla. Edellisen päivän oksennuspussit on kerätty pois portaiden kaiteista. Laivalle lennätetty toinen kapteeni on laitettu paluulennolle.

Klo 17.00.

Laivan saunassa jaetaan kokemuksia myrskystä. Kuka köytti poikansa remeleillä kiinni sänkyyn, ken tuli ryminällä alas kerrossängystä. Hyvät löylyt ja porealtaaat sulattavat ihanasti kylmän päivän jälkeen.

Klo 18.40.

Fine dining -illallinen Bon Vivant -ravintolassa kera laajennetun seurueen. Opin kuusivuotiaalta Fridalta, että Arielilla on sekä pyrstö että jalat.

Bon Vivant -ravintolan menu oli täynnä herkkuja.

Klo 20.30.

Vatsa on revetä loistavista ruoista. Mennään kosmetiikkaosaston kautta humppabaariin.

Klo 20.55.

Kosmetiikkaosastolle, tai mihin tahansa liikkeeseen, kannattaa aina mennä muutaman viinilasin jälkeen. Hakemani perusputsarin lisäksi kassakuitissa on kirjattuna Lancômen Visionaire ja Helena Rubinsteinin Magic Concealer, tuotteet joita olen himoinnut mutten raskinut ostaa.

Klo 21.30.

Nukkumatti tulee! No mutta kello on Suomessa jo 22.30! Humppabaari jää näkemättä.

Päivä 3

Klo 9.30.

“Huomenta hyvät matkustajat!”

Uni maistuu vaikka pari tuntia piti yöllä hereillä myrskyä tarkkailla. Vielä voi loikoilla hytissä, joka vastaa jotakuinkin kolmen tähden Pariisin hotellia. Merinäkö ala on aika kiva.

Klo 9.39.

Viestien näpyttelyä huolestuneille.

“Ollaan kunnossa, myrsky oli melkoinen.”

Klo 10.40.

Ulos laivasta. Loskainen ja liukas maa jalkojen alla on harvoin tuntunut näin hurmaavalta. Nokka kohti brunssia.

Kun merimatkasta selvittiin hengissä, voi kääntää heti katseensa alppimatkaan. Ja kas, hyvä ystäväni on kännykkähiljaisuuteni aikana luonut Whatsapp-ryhmän Likat lomailee. En tiedä mistä on kyse, mutta kuulostaa mahtavalta!

Nälkäisen kotiinpalaajan pelastaja

Mikään ei ole säännöllisesti viisi kertaa päivässä ruokailevalle karmeampaa kuin tyhjä jääkaappi. Hyvin syödyn loman jälkeen se on aivan yhtä karmeaa. Varsinkin pidemmän loman jälkeen kotiin pitää saada nopeasti ruokaa. Vaikka kone  laskeutuisikin Helsinki-Vantaalle ennen iltaa, on aina yhtä väkinäistä lähteä heti ensimmäisenä kauppaan. Mutta onneksi Helsinki-Vantaan lentokentän Alepa on olemassa. Ja vielä parempaa, enää ei tarvitse lähteä kauppaan jonottamaan vaan ruoat voi tilata noutovalmiiksi Alepan kylmättyyn kuutioon.

Foodie.fi:n tilauspalveluun oli näppärä luoda tunnukset Abu Dhabin hotellin altaalla. Kevyenoloinen sivusto latasi esiin ilahduttavan laajan valikoiman, mistä oli kätevä yhdellä kosketuksella lisätä tavaroita ostoskoriin toisen käden hapuillessa viilentävää juomaa aurinkovarjon alta. Hieman jännitin, saanko ilman pankkitunnuksia vietyä tilauksen loppuun asti, mutta ilokseni ostokset maksettiin luottokortilla.

Tilausvahvistus tuli salamana sähköpostiin. Siitä olikin kätevä huomata, että olin syöttänyt profiiliini puhelinnumeron ilman maakoodia +358. Tilausvahvistuksessa nimittäin kerrottiin, että koodi, jolla Alepan kylmäkuution ovi aukeaa ja tilatut sapuskat saa ulos, lähetetään tekstiviestillä. Tilausvahvistuksesta löytyi asiakaspalvelun yhteystiedot, ja sain nopeasti vastauksen, ettei tekstaria ei lähetetä ulkomaille. Koodi lähetetään kotimaan tekstiviestin lisäksi sähköpostiin sen jälkeen, kun tuotteiden keräily on kaupassa tehty.

Käytännössä homma ei aivan toiminut kaavan mukaan. Mennessäni hakemaan ruokakassia kävi ilmi, että tavaroiden keräilyn tehnyt Alepan työntekijä ei ollut vienyt tilausta loppuun asti, ja siksi koodia ei kuulunut missään muodossa. Ilmeisesti hämminki ei ollut ensimmäinen, sillä näppärä nuori mies Alepan kassalta sai nopeasti oikean luukun auki, ja ruokakassi lähti mukanamme kotiin.

Ruoat oli juuri halutut eikä mitään ollut vaihdettu, vaikka olin siihen tilausvaiheessa antanut luvan. Luottokortilta oli veloitettu sentilleen oikea summa. Ruokien parasta ennen -päiväykset olivat pitkiä ja kaikkien ruokien kunto vihanneksia myöten oli moitteeton.

Pientä noutamiseen liittyvää säätöä lukuunottamatta ruokatilauksen tekeminen Foodie.fi:n kautta oli helppoa ja vaivatonta. Kauppakassi-palvelu tulee varmasti osaksi matkustusrutiinejamme.