Norja

Saitsaria ja ravustusta Oslossa

Kuluneen syksyn reissut eivät suuntautuneet sinne, minne aina kaipaan. Aurinkoon. Lokakuussa piipahdimme viikonlopun verran Oslossa, missä oletusarvo oli jatkuva vesisade. Ihan väärässä en ollut. Muutoin Oslo yllätti iloisesti.

Kun vaaramaisemassa järvien keskellä kasvanut pääsee Pohjanmaan ja pääkaupunkiseudun aakeiden laakeiden jälkeen korkeuserojen keskelle, olo on kotoisa. Mutkittelevat ja mäkiset tiet tuovat mieleen kainuulaiset maantiet, kurveja ja mäkiä on tosin eri mittakaavassa. Tiedän ihastuvani paikkaan ennen kuin olemme edes perillä ystäväpariskunnan luona.

Lentokentältä matka käy helposti määränpäähän Oslon länsilaidalle junalla. Junaan noustessa huomaa, että tässä öljyvarojen maassa kaikki toimii – ja maksaa. Asuinkustannuksiltaan Euroopan kallein maa ei ole budjettimatkailijoita varten.

Lauantain nähtävyyskierroksella ehdimme nähdä Oslon tärkeimmät paikat, kuten Frognerin puistossa keskustasta luoteeseen sijaitsevan Vigelandsparkenin. Puistossa, on 212 Gustav Vigelandin pronssi- ja graniittipatsasta, jotka kuvaavat ihmisiä … hmm… eri tunnetiloissa. Tunnetuin veistos on Angry boy, jonka kyljessä yksi jos toinen turisteista kuvauttaa itsensä.

Vigelandsparken

Gustav Vigelandin moni-ilmeisiä veistoksia.

Frognerin puistossa viihtyvät myös paikalliset, jotka tulevat puistoon piknikille, urheilemaan ja ulkoilemaan koko perheen voimin. Lasten kanssa hauskuutta riittää suuressa leikkipuistossa, jossa on pieniä kiipeilyseiniä, keinuja ja liukumäkiä.

Koska päivä on sumuinen, ja Holmenkollen on usvan peitossa, suuntaamme keskustasta kaakkoon, ylös Ekebergille.

Ekeberg

Aurinko tuli esiin Ekebergillä.

Täältä avautuu keskustan yli näkymä, josta bongaamme muun muassa kuninkaanlinnan ja oopperatalon sekä ihailemme näköalaa Oslonvuonolle. Rinteessä on myös funkkistyylinen ravintola Ekebergrestauranten, jota pidetään yhtenä Oslon viehättävimmistä ravintoloista.

Aker, Aker, Aker. Akereita Norjassa riittää. Yksi Oslon suosituimmista hengailupaikoista on rantaa myötäilevä Aker Brygge –kävelykatu. Yli vuosisadan ajan samalla paikalla toimi telakka, Akers Mekaniske Verksted.

Aker Brygge

Aker Bryggellä nähdään ja tullaan nähdyksi.

Istahdamme seuraamaan kävelykadun elämää yhteen tyylikkäistä kahviloista. Kaikilla Aker Bryggen terasseilla on lämpölamput, joiden alla oslolaiset nauttivat virvokkeita talvella viltteihin kääriytyneenä.

Aker Bryggen kävelykadun kahvilassa sen viimeistään huomaa. Kun maksaa kahvilassa teekupposesta ja crème brûléestä 20 euroa, käy selväksi, että Norja on kallis maa. Aker Bryggen ympäristössä ja keskustan suurissa ostoskeskuksissa voisi kuluttaa kruunun tai pari, mutta me tyydymme kiertelemään House of Oslo –tavaratalon sisustusliikkeitä inspiraatiota ja sisustusvinkkejä hakien.

Hyvästä ruoasta pitävä sijoittaa Oslossa roponsa loistaviin kalaruokiin. Runsaiden kala-apajien äärellä asuvat norjalaiset syövät paljon mereneläviä, ja illanistujaisten normaali alkuruoka on paahtoleivät ravuilla höystettynä, siis eräänlaiset toast skagenit. Taivaallista sushia kannattaa mennä syömään keskustan Nippon Artiin!

Tunnelmallisen ravintolan perässä kannattaa lähteä Oslon laitamille. Fornebussa, entisen lentokentän alueella, meren äärellä nököttää vaaleansininen ravintola, joka kelpaa myös paikallisille julkkiksille.

Sjoflyhavna Kro

Sjoflyhavna Kro ei ole siltä mitä ulospäin näyttää.

Sjoflyhavna Kron ruokalistalta löytyy peruspitsaa ja hampurilaisia, mutta sisään astuessa voi kuvitella saapuneensa pienen kalastajakylän ruokapaikkaan. Kotoisan ravintolan lämmöstä on sateen vihmoessa mukava seurata purjelautailijoiden taiteilua merellä tuulta ja merta vastaan.

Huono sää ei tosiaan tätä kansaa haittaa. Miksipä jäädä sisälle, kun luonto on kaunis jopa harmaana lokakuun päivänä. Sadetta uhmaten lähdemme testaamaan isäntäperheemme 3-vuotiaan lempipuuhaa, ravustusta. Kyykimme pienessä, kivisessä poukamassa etsien simpukkaa ravunsyötiksi. Lopulta löytyy yksi. Sisältää löytyy aimo möhkäle lihaa, ei välkähtelevää helmeä… Möykky laitetaan onkivapaa tuuraavan kepin nokassa olevan siiman koukkuun, ja viuh, siellä syötti makaa matalassa vedessä.

Ravustusta

Etsintäryhmä löysi mehevän simpukan. Rapusaalista sillä ei tällä kertaa irronnut.

Oslolaistunut isäntämme kertoo, kuinka tässä vaiheessa normaalisti pienet jalat vilistävät merenpohjassa kohti syöttiä. Ensimmäisellä nykäisyllä ketään ei ole simpukassamme kiinni. “No, se on tämä kova tuuli ja aallot.” Odotamme. Toisella nykäisyllä lihakimpale repsottaa pahaenteisesti. Rapuja ei näy. Kolmannella nykäisyllä simpukka on täysin resuinen. Luovutamme, heitämme simpukan aaltoihin, ja suuntaamme sisälle lämpimään. Ensi kerralla sitten.

Advertisements