Töihin paluu ja muuttorumba ovat onnellisesti takana, joten on vihdoin hetki aikaa heittäytyä kesämuistoihin. Niitä ehti tulla koko pitkän ja pimeän talven tarpeiksi! Kun 21 kesälomapäivän aikana on reissussa 18 päivää ja ehtii nähdä 14 eri paikkaa, niin sanoisin, että loma on suoritettu.
Etelä-Ranskan ja Koillis-Espanjan roadtrip vei suurkaupunkeihin, pieniin kyliin, rannoille ja vuorille. Kuvat saavat puhua puolestaan.
Starttipaikka oli kaunis Nizza, jossa yhtenä iltana ei ehtinyt edes pintaa kunnolla raapaista.
Meidän perus road trip -sää: vesisade. Tälläkin kertaa kuski sai vetää 130 kilometrin tuntivauhdista jarrut pohjaan, kun vesisadeseinämä ilmestyi kuin tyhjästä. Onneksi hätävilkut päällä -matelua ei kestänyt kauaa, eikä meidän katto ollut alhaalla, toisin kuin eräällä toisella autokunnalla tien poskessa.
Pyrähdys Saint Tropezissa. Muhkeita jahteja, värikkäitä taloja, ökyautoja ja melko hinnakaita juomia.
Illaksi pyrittiin nopeasti Montpelliereen katsomaan futiksen MM-kisoja ja Ranskan peliä. Tunti ajeltiin ympäri kaupunkia hotellia etsien, kun GPS ei oikein toiminut. Ehdittiin todistamaan Ranskan tippumista kisoista ja vaisuja futisfaneja. Aivan mahtava, eläväinen ja nuorekas kaupunki! Hotelli Grand Hotel du Midi Place de la Comédien kulmalla oli loistava. Lähellä oli paljon kaikkea, muun muassa hauskoja kahviloita. Kaupunkilomalla olen oppinut olemaan sisällyttämättä aamiaista hotellin hintaan, sillä on paljon mukavampaa mennä ulos syömään ja seuraamaan paikallisten aamutoimia. Montpelliereen pitää ehdottomasti mennä joskus ajan kanssa uudelleen.
Matka kohti etelää ja Espanjaa jatkui Frontignanin ja Sèten kautta Port Leucaten rannalle. Mikä mieletön paikka! Aivan kuin olisi jossain Karibialla! Kirkas, välkkyvä meri ja pehmeä valkoinen hiekkaranta, loungeravintoloita eikä väkeä nimeksikään. Miksi en ole pitänyt Ranskan Rivieraa lainkaan potentiaalisena paikkana rantalomalle? Nyt pidän.
Lopulta navigaattori näytti päätepistettä, Serinyan kylää. Siellä meitä odotti 1800-luvun kivitalo, Mas Pelegri ja sen brittiläinen isäntäperhe. Loistava tukikohta Katalonian seikkailuille. Serinyasta on mainittava ihana ravintola, toinen kylän kahdesta, El Sindicat ja sen sympaattinen espanjalaisrouva, jolle kielimuuri ei ollut este latoa pöytään toinen toistaan maittavampia ruokia.
Etukäteen ajattelin, että Serinya on keskellä ei mitään. Pötyä! Lähellä on niin paljon makeita paikkoja, että niiden läpikäymiseksi loppui aika kesken. Noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä oli Banyoles, jossa kävimme lounaalla pariin otteeseen. 11 euron lounas Vora Estany -ravintolassa kattoi kolme ruokalajia ja luonnollisesti viinit. Ruokalista oli katalaaniksi, mutta siitä pystyi kohtalaisen hyvin päättelemään mistä raaka-aineista on kyse. Mitä nyt luulin tilaavani katalonialaisia spesialiteetteja, mielessäni tapakset, mutta sainkin ison lautasellisen papuja. Vora Estanylla on terassi Banyoles-järvelle, jossa muun muassa käytiin Barcelonan olympialaisten soutukisat.
Tunnin päästä Serinyasta löytyi todellinen aarre, Cadaques. Uskomaton, kuvankaunis paikka! Kristallinkirkkaista vesistä, valkoisista taloista ja auringosta Salvador Dali ammensi inspiraatiota, ja läheltä löytyy herran talo ja museo. Karting-radan kautta ajoimme vielä hauskaan, floridahenkiseen kanavakaupunkiin Empuriabravaan, jossa lomailijat liikkuivat veneillä.
Välillä flunssaisen matkalaisen piti ottaa lepoa takapenkillä. Onneksi eväät olivat kunnossa.
Serinyan nurkan takana löytyi Besalu, joka on kuulu upeasta 1100-luvun sillastaan Fluvia-joen yli. Tuli testattua myös Michelin recommended -ravintola Pont Vell, jossa tarjoiltiin lounaaksi erittäin maittavaa ankkaa.
Näkemisen arvoisia paikkoja olivat myös Castellfollit de la Roca -kylä korkean kallioseinämän laidalla sekä oikeasti keskellä ei mitään sijaitseva Beget. Beget nukkuu Pyreneiden keskellä omaa prinsessan untaan. Edes kännykät eivät siellä pirise, koska kenttää ei ole. Begetiin vievä tie oli niin kapea, että en tiedä mitä olisi tapahtunut, jos muutaman kilometrin korkeudessa vastaan olisi tullut auto. No, ei tullut. Maisemat olivat mykistävät.
Vaikka viikon aikana ehti nähdä monta hienoa paikkaa, monta jäi näkemättä. Kotimatkalle oli kuitenkin lähdettävä. Luulen, että Mas Pelegrin muut vieraat huokaisivat helpotuksesta, kun 22 suomalaisen porukka pakkasi autot ja kaasutti pihatietä mutkan taakse.
Meillä oli ennen paluulentoa luvassa stoppi Marseillessa. Ranskan toiseksi suurin kaupunki saa värinsä maahanmuuttajista, ja kaupunkia pidetään jopa vaarallisena. Itse en ehtinyt vaaroja huomata, kun olin niin hurmaantunut kaupungista. Taas yksi paikka, johon on ehdottomasti joskus palattava!
Matkan vihoviimeinen etappi oli Cannes, noin 30 minuutin päässä Nizzan lentokentältä. Kovin syvälle kaupunkiin ei ollut aikaa sukeltaa, joten päätimme hakeutua rantaravintolaan lounaalle. Mikäs siinä sohvalla rannalla makoillessa, niin tekivät myös rikkaat ruotsalaiset ja ranskalaiset. Erona se, että ruotsalaiset olivat paikalla perheineen, ranskalaiset harmaantunut herrasmies-parikymppinen vaimo -kaksikkona. Paras mahdollinen ensivaikutelma Cannesista ei jäänyt, kiitos ruokamyrkytyksen. Ilmeisesti kaikella on hintansa…
Road tripin ja joka suuntaan spurttailun jälkeen olikin kiva pyörähtää kotona vaihtamassa vaatteet laukkuun ja lähteä löhöämään aurinkolomalle Taorminaan, Sisiliaan.
Matka aina mielessä 
2 comments