Pariisi Eiffel

Paris state of mind

Sitä Pariisi on, mielentila. Se fiilis, kun töissä kaupungin kuvia etsiessä huomaa pysähtyneensä käsi poskella katselemaan kuvia vehreistä puistoista, kauniista vanhoista rakennuksista ja romanttisista Montmartren kaduista. Kun se tunne iskee, Pariisiin on päästävä!

Matkan varausprosessi oli tällä kertaa hieman erilainen. Kesäloman reissaamisen jälkeen sanoin painavasti, että en halua ajatellakaan koneeseen astumista. Sitä tunnetta kesti yllättävän pitkään, 26 päivää. Tuona aikana jo kertaalleen kieltäydyin totaalisesti lähtemästä mukaan Pariisiin. No, niin, you know… Matkakuume on krooninen tauti, johon auttaa vain matkavahvistus sähköpostissa.

Koko Pariisi-ihastukseni on erikoinen, sillä en olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan pitäväni koko Ranskasta. Ensimmäinen kerta rakkauden (ja turismin) pääkaupungissa vei kuitenkin jalat alta. Liekö sitten oman henkilökohtaisen paikallisoppaani, rennon kahvilakulttuurin, reissuilla tapaamieni ihmisten vai vastapäätä työpistettäni istuvan Ranskan rakastajan ansiota, Pariisi on ehdottomasti mieluisin kaupunkilomakohteeni. Aineeton kaupunkilomasuosikkini (ellei punaviiniä lasketa), sillä en ole kahdella matkalla ehtinyt vielä edes shoppailla! Myös museojonot ovat jääneet väliin. Sen sijaan olen viilettänyt Velib-vuokrapyörällä nähtävyydeltä toiselle, nauttinut pitkistä aamiaisista kulmakuppiloissa ja elänyt hetkessä puistoissa pikniköiden.

Pyöräilyä Pariisissa

Paras tapa ottaa kosketusta Pariisiin on ottaa kartta käteen ja hypätä pyörän selkään.

Yhdet mielenpainuvimmista kohtaamisista ovat tapahtuneet juuri Pariisissa. Ensimmäisellä matkalla bistron terassilla kanadalaismies vaimoineen pyysi saada tarjota drinkit. Siitä lähtikin koko illan keskustelu idästä länteen ja pohjoisesta etelään ja heidän Euroopan-risteilyyn. Toisella kerralla Moulin Rougessa samassa pöydässä istui nuori australialainen pariskunta, joka oli lähes yhtä kovaa formulafania kuin oma seuralaiseni. Heidän kanssaan iltaa jatkettiin Montmartren kuppiloihin. Yönkähmässä teidemme erotessa olisi pitänyt hoksata kysyä edes heidän nimensä.

Jokaisella Pariisin matkalla hauskin tapaaminen sijoittuu kuin satukirjasta olevaan Neuville-sur-Oisen kaupunkiin. Siellä meitä odottavat kolme kiharakutrista, puhetta pulppuavaa tyttöä pienen veljensä ja vanhempiensa kanssa. Niissä tapaamisissa kielimuurilla ei ole väliä. Barbieleikit, värityskirjan värittäminen ja hiusten letitys hoituvat naisten kansainvälisellä salakielellä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s