Saksa

hampuri_Binnenalster

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!

Advertisements

Berliini reilussa vuorokaudessa

Työmatka vei minut helmikuun alussa kaupunkiin, jonne matkustamista olin jo kauan haaveillut – Berliiniin. Matkan ohjelma sopi ensikertalaiselle mainiosti, sillä töiden nimissä kiersimme Berliinin tärkeimmät nähtävyydet.

Finnairin lento Berliini-Helsinki oli näppärän lyhyt, vain puolisentoista tuntia. Tegelin kentältä matka hotelliimme Mitten alueella sijainneeseen The Dudeen kesti puoli tuntia. Ajomatkan aikana näin jo vilauksen Brandenburgin portista sekä Alexanderplatzin tv-tornista. Pikaisella vilauksella Berliini muistutti Montrealia: leveitä puiden reunustamia bulevardeja ja äärimmäisen kauniita ja puistattavan rumia rakennuksia.

The Dude oli rouhean hauska, 1800-luvun rakennuksessa sijaitseva pieni hotelli kätevän kävelymatkan päässä Alexanderplatzilta. Sen puulattiat, huoneiden värikäs sisustus hetekamaisine sänkyineen ja ystävällinen palvelu valloittivat sydämet.

Ensimmäisenä iltana piti tietysti päästä saksalaiseen ravintolaan, joten päädyimme iltakävelyn päätteeksi Märkisches Ufer -kadulla joen rannassa sijainneeseen Marinehaus-ravintolaan. Kalastustyyliin sisutetussa ravintolassa listalta valittiin räucherwurstia, reippaalla valkosipulilla ryyditettyä juustosalaattia, suolakurkkuja, valkosipuliperunoita ja kalbsschnitzeliä. Ilokseni huomasin myös, että täysin käyttämättömäksi jääneellä A-Saksalla selvisi ravintolakeskustelussa hyvin. Setin jälkeen oli jokseenkin painava olo, mutta onneksi hotellille päästyä kello oli jo paljon, ja höyhensaaret kutsuivat.

marinehaus

Tuhti illallinen Marinehaus-ravintolassa.

Aamulla meitä tervehti harvinainen näky, aurinko! Päivä alkoi kahdeksalta Alexanderplatzilta. Näky aukion ympärillä oli kotoa tuttu, rakennustyömaata kaikkialla. Tuttua fiilistä rikkoi suomalaiselle ja berliiniläiselle elämänkatsomukselle tyypillinen ero: kun tilapäistä viemäriputkea tarvitaan, se nostetaan taideteosmaisesti ilmaan ja maalataan pinkiksi.

alexanderplatz

Alexanderplatzin tv-torni, Pyhän Marian kirkko ja pinkki viemäriputki.

Seuraavaksi kiidimme kaupungin kuuluisimmalle museoalueelle, Museumsinseliin eli museosaarelle, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Aamuauringon valaistessa Altes Museumia, keskittymän vanhinta museota, saarella oli hiljaista. Ylväiden museoiden pylväissä näkyivät kaupungin historian vähemmän ylväät hetket, toisen maailmansodan luotien jäljet.

altes museum

Altes Museum Museumsinselillä.

Kaupungin synkkä historia pysäytti päivän aikana monta kertaa. Museuminselillä, myynnissä olevana kaasumaskina sekatavarakaupassa, Berliinin muurilla, Juutalaisten muistomerkin vilahtaessa ohi. Kuinka julma ihminen voi olla. Eikä ihmiskunta näytä oppivan virheistään.

Berliinin toinen ääripää oli nähtävissä kyseisessä sekopäisessä sekatavarakaupassa, Mauerparkin liepeillä Oderberger Strassella sijainneessa VEB orange -liikkeessä. Kauppa oli kuin aikahyppy 70-luvulle kirjavine astioineen, karvalakkeineen, hiusneuloineen ja polaroid-kameroineen. Kaikki niin yliampuvan kummallista, että kaupassa saatiin koko reissun parhaimmat naurut.veborange veborange_kitchen

 

Mauerparkin liepeillä kadut ja talot muistuttivat paljon Pariisia.

Mauerparkin liepeillä kadut ja talot muistuttivat paljon Pariisia.

Mauerparkin jälkeen käänsimme automme kohti ehkä sitä Berliinin kuuluisinta nähtävyyttä, East side gallerya eli taitelijoiden koristelemaa osaa jäljelle jätetystä Berliinin muurista. En oikein tiennyt, mitä olin odottanut, mutta luulin muurin olleen massiivisempi, korkeampi. Muurilla kävi kova kuhina, kun turistit kuvasivat itseään taideteosten edessä. Itseni muuri mykisti. Jos muuri osaisi puhua, se kertoisi varmasti tuhansia tarinoita murheellisista ihmiskohtaloista, jotka tavoittelivat henkensä kaupalla parempaa elämää toisella puolen.

East side galleryn taideteoksia.

East side galleryn graffitteja.

Iltapäivän puolella nälän alettua kurnia vatsoissa kurvasimme paikallisten jonon jatkoksi Kreuzbergin Mehringdammin Curry 36 -kioskille. Tomaattikastikkeeseen upotetut ja currylla maustetut wurstit, majoneesilla kuorrutetut ranskalaiset, muhkeat hodarit ja lämmittävä glüchwein saivat veren jälleen kiertämään harvinaisen kylmässä Berliinin päivässä.

Street foodia berliiniläisittäin.

Street foodia berliiniläisittäin.

wurtstit_ja_hodarit

Työpäivän päätteeksi ehdimme vielä shoppailemaan. Shoppailu oli hyvä ajanviete Berliinissä jo siksi, että kaupunki on yllättävän halpa. Ehdimme tehdä kierroksen Mitten alueen putiikeissa Münzstrassella, jossa liikkeet olivat high endimpää, handmade in Germany -meininkiä. Alexanderplatzilla kaupat olivat enemmän mainstremea, muun muassa Stokkan tyylinen Galeria Kaufhof, Esprit, edullisempia kenkäkauppoja ja halpiskauppa Primark.

Ennen päivän viimeistä etappia, Charlottenburgin fiinimpää kaupunginosaa, lähdimme samoilemaan takaisin Kreuzbergin kaduille inspiroivaa illallispaikkaa etsien. Monien askelten jälkeen päädyimme Oranienstrasselle aivan loistavaan vietnamilaiseen ravintolaan nimeltään Kim-Qui. Vedimme kevätkääryleet, Pho-keitot ja tofu-nuudeli-annokset hyvällä ruokahalulla, ja voi pojat, että oli hyvää! Ja kaiken kukkuraksi kahden hengen koko satsi oluella ja virvoitusjuomalla kyyditettynä vain 30 euroa.

Berliini oli siinä määrin hassu, värikäs, rouhea, urbaani, historiallinen, ruma ja kaunis, että olen aika varma, että kaupunki kutsuu vielä uudelleen.

Berliner.

Berliner.