Ranska

stmartin_grandcase

Hiekkarantoja, kilpikonnia ja ranskalaisia herkkuja – häämatka Karibialla

Kun viime kesän Italian roadtrip päättyi kosintaan, tuli tälle kesälle suunniteltavaksi häämatka. Itselleni häämatkaksi olisi pienen häästressin purkautumisen jälkeen riittänyt lähimatkailu vaikkapa Kroatiaan, mutta tuoreen aviomiehen mielessä oli Macchu Picchu. Päädyimme kompromissiin, Air Francen lentoihin Karibialle St. Martinin saarelle. Saari on satoja vuosia kuulunut puoliksi Ranskalle ja puoliksi Alankomaille. Me majailimme Ranskan eli St. Martinin puolella. Ranskan puoli oli selvästi rauhallisempi, kun taas Alankomaiden eli Sint Marteenin puolella oli enemmän menoa ja turistit selvästi nuorempia.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

St. Martinilla asetuimme saaren koillisosaan, Orient Beachilla sijaitsevaan Esmeralda resortiin. Itäpuoli osoittautui kostealla kesäkuumalla loistavaksi valinnaksi vilvoittavan tuulensa vuoksi. Länsipuolella aallot olivat pienemmät ja mahdollistivat esimerkiksi suppailun, mutta kuumuuden lisäksi länsipuolella oleilua tukaloittivat myös hyttyset. St. Martin kuuluu ns.pahimpaan zikavirusalueeseen, joten hyttysmyrkyt olivat tehokäytössä. Mutta kuten todettua, meidän rannalla ja omalla terassilla tuuli piti huolen, ettei inisijöitä juuri näkynyt. Sen verran puremia kuitenkin otettiin vastaan, että mystisestä ihottumasta päätellen diagnosoin itselleni zikaviruksen. Virallisesti diagnosoituja zikavirustartuntoja noin 100 000 asukkaan saarella on ollut 40, taksikuskien tietotoimiston mukaan. Joten varsinaisesta epidemiasta ei saarella ole toistaiseksi ollut kysymys.

Orient beach - paratiisi

Orient beach – paratiisi.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Orient beach on Ranskan puolen suosituin ja suurin ranta. Pari kilometriä pitkällä rannalla on parhat fasiliteetit harrastaa vesiurheilua, vuokrata aurinkotuoleja, bongailla ihmisiä ja lounastaa rantaravintoloissa. Rantoja saarella riittää, niitä on yli 30. Yksi niistä on St. Marteenin Maho Beach. Et ole käynyt saarella, ellet ole bongaillut laskevia ja nousevia lentokoneita Maho Beachilla. Paikka on absurdi, kun koneet ovat laskeutuvat viiden metrin päästä rannalla olevista auringonpalvojista.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Retkeä paratiisimaiselle Pinel islandille ei kannata jättää St. Martinin reissulla väliin. Viiden minuutin venematkan jälkeen parkkeerasimme vasemmanpuoleiselle, St. Martinin vanhimman Karibuni-rantaravintolan rannalle, joskin lounastimme Yellow Beachin puolella. Lounastimme siis bambumajoissa liskojen kanssa. Liskot olivat erittäin tottuneita ihmisiin, mutta toisin kuin aika monella kanssalomalaisella, itsellä ei sentään käynyt mielessä ruokkia niitä kädestä pitäen.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Lounasseura saapuu.

Lounasseura saapuu.

Pinel Islandia on hyvä tutkailla snorklaten. Me kiersimme saaren kallioreunaa pitkin, ja vastaan tuli jos jonkinlaista värikästä pikku kalaa. Jo tässä vaiheessa olin meren asukeista aivan innoissani, ja selitin jokaista pikku fisua ilmeiseen kyllästymiseen asti snorklauskumppanilleni. Snorklausta tulikin harrastettua useampaan otteeseen, kun sukeltaminen ei itseltä luonnistunut. Matkakumppani sen sijaan suoritti PADI-kurssin kevyesti, joten hänen sukeltaessa minä snorklasin. Yhteistyö toimi loistavasti sukeltajan osoitellessa syvemmällä bongaamiaan herkkupaloja snorklaajalle. Kaikennäköisiä värikkäitä kaloja löytyi Pinel Islandin lisäksi Creole Rockilta ja Turtle Reefiltä Grand Casen edustalta sekä St.Barthelemyn saaren Turtle Baylta. Mieleenpainuvampia näkyjä olivat kuitenkin kahden viimeksi mainitun kilpikonnat. Kuinka kevyesti ja leppoisennäköisesti ne kuin lensivät vedessä, ja kävivät välillä haukkamassa happea pinnalla. Uskomattoman kaunista!

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Ranskan puolen pääkaupunki Marigot kuuluu niin ikään saaren pakollisiin nähtävyyksiin. Kiipeä Fort Louisin linnakkeelle katselemaan maisemia, lounasta Marina Port La Royale -satamassa ja shoppaile pikku putiikeissa. Mutta tee tämä kaikki pilvisenä päivänä, sillä muuten paistut elävältä parhaiden tuulten suojassa olevassa pikku kaupugissa.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Kulkupelinämme saarella toimi pääaiassa vuokramönkijä (skootterit olivat loppu!). Huristimme sillä muun muassa päivän saarikierroksen, jolla pistäydyimme myös Alankomaiden puolen pääkaupungissa Philipsburgissa. Philipsburgin ja Marigotin ero on valtava. Siinä missä karibialaisuus henkii läpi Marigotissa, Philipsburg ympäristöineen on jenkkikamaa: ravintoloita, baareja, shoppailua boardwalkilla tai Vorstraaseella. Mainoskylttien viidakossa amerikkalaiset ja nuoremmat eurooppalaisturistit viihtyvätkin rauhallista Ranskan puolta paremmin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla herkuttelun kehtona pidetään Grand Casen ravintolakeskittymää saaren luoteisosassa. Nimensä veroinen se olikin – ravintoloita, niin tasokkaita kuin paikallisia grillipaikkoja, löytyi joka lähtöön. Yksi unohtumattomimmista dinnereistä nautittiin rannalla, Calmos Cafessa. Ja oikeasti rannalla, sillä vesiraja nousi ajoittain pöydänjalkojen tasolle.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Enimmäkseen kuitenkin söimme illallista Orient Beachin Le Village d’Orient-aukion ravintoloissa. Ne olivat kävelymatkan päässä, ja tarjoilivat muun muassa hurmaavia ranskalaisherkkuja: sammakonreisiä (herkku?), ankanmaksaa ja shampanjaa. Palan painikkeeksi tarjottiin tietysti rommia, jokaisen ravintolan itsensä maustamana.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Kun kerran Karibialle lähtee, kannattaa tutustua myös muihin saariin. Me ehdimme tehdä ikimuistoisen laivamatkan parin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle St.Barthelemyn saarelle, joka on aikanaan kuulunut Ruotsille. Kyllä, Ruotsille. Muistona kolmen kruunun ajoista olivat ruotsinkieliset tienviitat.

St. Barths on julkkisten suosiossa, ja miksipä ei olisi: saarelle pääsee vain laivalla St. Martinilta tai maksimissaan 19 hengen pienkoneella. Lentokenttä on kahden vuoren välissä, ja noin 600 metrin kiitorata päättyy mereen, muutamia pieniä yksityiskohtia mainitakseni. Eli saarella saa olla aika lailla rauhassa. Me kävelimme pääkaupunki Gustavian keskustassa, kävimme minibussilla saaren kiertoajelulla ja snorklailimme turkoosissa meressä, tietysti kilpikonnia bongaten.

Ruotsalaiset!

Ruotsalaiset!

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan...

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan…

Tarkoituksena oli käydä päiväreissu Anguillan saarelle, mutta aika loppui kesken, sillä halusimme viettää viimeiset päivät auringossa loikoiluun ennen paluuta syksyiseen Suomeen.

Häämatka oli loistava sinetti hääkokonaisuudelle. Kun matkalle lähdettiin 40 tuntia vihkimisen jälkeen, sai pitkittää omassa vaaleanpunaisessa kuplassa olemista muutamalla viikolla. Karibia ja St. Martin olivat juuri oikea matkakohde ainutkertaiselle ja ikimuistoiselle häämatkalle.

Advertisements

Epäilyttävin reissu ikinä – matka Pariisiin viikko terrori-iskujen jälkeen

Se oli epätodellista, täysin absurdia. Saada ensimmäisenä aamulla tekstiviesti:”Ettehän ole Pariisissa?”. Hortoilla unenpöpperössä television eteen, joka läväytti ruudulle koko karmeuden. Paikat, joissa itsekin oli pyörinyt, olivat veren tahrimia. Omakohtainen kosketuspinta järkyttävien terrori-iskujen tapahtumapaikoille lamaannutti uutisvirran vietäväksi.
Ei, emme olleet Pariisissa 13.marraskuuta. Vaan viikkoa myöhemmin.

Järkytyksen jälkeen seuraava tunne oli suuttumus. Perhana, tällaisen edessä ei saa antautua, todellakaan ei peruta kesällä varattua Pariisin-matkaa, jota odotettiin kovasti myös Pariisin päässä. Äidin pelokas pyyntö reissun väliin jättämisestä tuli kuitenkin voimakkaasti uhon rinnalle, ja sai miettimään tarkemmin.

Omien ajatusten jäsentäminen järkeväksi perusteluksi tuntui mahdottomalta. Onko sinne pakko tunkea nokkansa juuri nyt? Entä jos pian seuraa uusi isku? Meidän Pariisiin päiviimme kuuluu olennaisena osana julkisilla liikkuminen, onko se turvallista vai ovatko ne seuraava maalitaulu? Toisaalta kaupunki on täynnä poliiseja ja sotilaita, ja turvatoimet tiukat, miten mitään voisi enää tapahtua? Mutta edellä mainitusta syystä, kuinka reissussa voisi rentoutua, kun aseistetut partiot ovat kaikkialla? Ihanat illat bistrojen terasseilla ja kaduilla vaeltelu eivät tuntuneet houkuttelevilta. Toisaalta kaupungissa asuu miljoonia ihmisiä, he ovat ja pysyvät siellä, miksi me emme voisi mennä sinne kolmeksi päiväksi? Kumpi on oikeastaan oman turvallisuuden kannalta vaarallisempi paikka, Pariisi vai hullujen kaahareiden täyttämä Kehä yhden aamuruuhka? Terroristien päämäärä on kylvää pelkoa ja epäluuloa, eihän niiden edessä voi alistua, mutta pitääkö minun itse henkilökohtaisesti konkreettisesti olla rintamassa, voisinko väistää, ja tukea vain henkisesti somessa?

Ulkoministeriö ei ottanut kantaa Pariisiin ja Ranskaan matkustamiseen. “Suomessa viranomainen ei voi kieltää kansalaisia matkustamasta ulkomaille. Meidän tehtävämme tässä kohdassa on jakaa tietoa kansalaisten käyttöön. Jokainen tekee matkustuspäätöksen sen perusteella itse”, kuului perustelu. Lentoyhtiö ei antanut rahoja takaisin. Vakuutusyhtiön mielestä tilanne ei ollut force major.

Koska Matkakumppania ei matkaan lähtö epäilyttänyt sekuntiakaan, yritin tehdä lähdöstä itselleni mahdollisimman helpon. Tein elämäni ensimmäistä kertaa matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Aloin seurata Twitterissä tärkeimpiä ranskalaisia kanavia ja viranomaisia. Annoin itselleni luvan päätyä perumaan reissu lentoaseman lähtöportille asti. Mutta jos astun koneeseen, lopetan miettimisen. Jos reissuun lähdetään, siellä ei panikoida.

Lähtöportilla boardingin aikana selasin uutiset vielä kerran kiireesti läpi. Astuin koneeseen, ja toivoin enkeleitä olkapäälle.

Joka tuutissa oli varoitettu tiukoista turvatoimista ympäri Pariisin. Charles de Gaullen lentoasemalla tarkastuksista, poliisista tai sotilaista ei näkynyt jälkeäkään. Ei liioin RER-junassa tai metrossa. Kaduilla ei tarkasteltu passeja. Partioivia sotilaita ja poliiseja näimme kaksi kertaa Châteletin asemalla ja kerran aseman lähellä sijainneen hotellimme liepeillä. En voi sanoa, että näky olisi ollut rauhoittava. Joka kerta metroon tai junaan noustessa mielessä häivähti ajatus “mitä jos?”. Erityisesti maan alla. Onneksi häivähdys laimeni kerta kerran jälkeen.

Kolmeen aiempaan Pariisin visiittiin verrattuna kaupungissa oli selvästi ilmassa varovaisuutta. Vaikka kaikki palvelut toimivat normaalisti, erityisesti perjantaina, tasan viikko iskujen jälkeen, kaduilla, metroissa ja ravintoloissa oli hiljaista. Notre Dame seisoi yksinäisenä pimenevässä illassa. Meillä oli pöytävaraus suosittuun illallisravintolaan Neuillyssa, joka olisi normaalisti perjantai-iltana tupaten täynnä. Nyt pöytiä oli vapaina useita.

Turisteja oli liikkeellä selvästi paikallisia enemmän. Lafayettessa näytti siltä, että ainakaan kiinalaisia eivät iskut olleet järkyttäneet vaan tax free -tiskille jonotettiin hanakasti isojen ostoskassien kanssa.

Lauantaina vilinää oli jo enemmän, mutta silloinkin katukuvasta ja tunnelmasta puuttui jokin. Kaikki ne palapelin palat, joita vastaan brutaalisti hyökättiin, olivat olemassa, mutta ne vetivät ilmaa pienemmin henkäyksin.

Notre Damen ympäristössä oli hiljaista.

Notre Damen ympäristössä oli hiljaista.

Paikalliset ikkunashoppailijat olivat harvassa.

Paikalliset ikkunashoppailijat olivat harvassa.

Lafayetten joulukoristeluissa ei sen sijaan ollut alakuloa havaittavissa.

Lafayetten joulukoristeluissa ei sen sijaan ollut alakuloa havaittavissa.

Paikalliset ystävät suhtautuivat tapahtumiin kukin omasta lähtökohdastaan. Toiset välttivät Pariisiin keskustassa liikkumista, toiset jatkoivat entiseen malliin. Viiden lapsen isä puntaroi aseen hankkimista. Vanhemmat miettivät, kuinka tapahtumat vaikuttavat lapsiin. Kuinka suhtautua turvallisena paikkana pidettyyn kouluun, joka vei lapset ilman vanhempien lupaa pois koulurakennuksesta ja kaupungintalon aukiolle muistotilaisuuteen, kun samaan aikaan kokoontumiset olivat kielletty eivätkä vanhemmat itse saaneet mennä kouluun sisälle turvallisuussyistä? Missä lapset ovat turvassa? Missä kukaan on turvassa? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Oliko järkevää mennä Pariisiin nyt? Oli. Vaikka välillä pelotti ihan tosissaan, oli helpottavaa nähdä ja käydä kaupungissa itse. Eri kanavien kautta ulkomaailmasta saa rajoittuneen kuvan eikä omassa päässä ajatusten ja tapahtumien vatvominen tunnetusti mitään ainakaan paranna. On parempi ottaa härkää sarvista, mennä ja tehdä kuin jumittaa omassa kuplassaan.

Jos matka Pariisiin on varattuna, suosittelisinko reissuun lähtemistä? Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että mene. Pidä terve maalaisjärki mukana, ja seuraa paikallisia viranomaisia. Nyt, jos koskaan Pariisi, Ranska, Eurooppa ja koko maailma tarvitsee solidaarisuutta, rohkeutta ja välittämistä. Pariisi tarvitsee turisteja, että se pääsee normaaliin päivärytmiin.
Me tarvitsemme Pariisia, sen kuplivaa elämäniloa, vuosisatojen historiaa, kauneutta ja romantiikkaa, taidetta, muotia, kulttuuria, urbaania elämää. Elämää, jossa jokainen voi vapaasti olla oma itsensä.

#parisisaboutlife

#parisisaboutlife

Pariisi Eiffel

Paris state of mind

Sitä Pariisi on, mielentila. Se fiilis, kun töissä kaupungin kuvia etsiessä huomaa pysähtyneensä käsi poskella katselemaan kuvia vehreistä puistoista, kauniista vanhoista rakennuksista ja romanttisista Montmartren kaduista. Kun se tunne iskee, Pariisiin on päästävä!

Matkan varausprosessi oli tällä kertaa hieman erilainen. Kesäloman reissaamisen jälkeen sanoin painavasti, että en halua ajatellakaan koneeseen astumista. Sitä tunnetta kesti yllättävän pitkään, 26 päivää. Tuona aikana jo kertaalleen kieltäydyin totaalisesti lähtemästä mukaan Pariisiin. No, niin, you know… Matkakuume on krooninen tauti, johon auttaa vain matkavahvistus sähköpostissa.

Koko Pariisi-ihastukseni on erikoinen, sillä en olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan pitäväni koko Ranskasta. Ensimmäinen kerta rakkauden (ja turismin) pääkaupungissa vei kuitenkin jalat alta. Liekö sitten oman henkilökohtaisen paikallisoppaani, rennon kahvilakulttuurin, reissuilla tapaamieni ihmisten vai vastapäätä työpistettäni istuvan Ranskan rakastajan ansiota, Pariisi on ehdottomasti mieluisin kaupunkilomakohteeni. Aineeton kaupunkilomasuosikkini (ellei punaviiniä lasketa), sillä en ole kahdella matkalla ehtinyt vielä edes shoppailla! Myös museojonot ovat jääneet väliin. Sen sijaan olen viilettänyt Velib-vuokrapyörällä nähtävyydeltä toiselle, nauttinut pitkistä aamiaisista kulmakuppiloissa ja elänyt hetkessä puistoissa pikniköiden.

Pyöräilyä Pariisissa

Paras tapa ottaa kosketusta Pariisiin on ottaa kartta käteen ja hypätä pyörän selkään.

Yhdet mielenpainuvimmista kohtaamisista ovat tapahtuneet juuri Pariisissa. Ensimmäisellä matkalla bistron terassilla kanadalaismies vaimoineen pyysi saada tarjota drinkit. Siitä lähtikin koko illan keskustelu idästä länteen ja pohjoisesta etelään ja heidän Euroopan-risteilyyn. Toisella kerralla Moulin Rougessa samassa pöydässä istui nuori australialainen pariskunta, joka oli lähes yhtä kovaa formulafania kuin oma seuralaiseni. Heidän kanssaan iltaa jatkettiin Montmartren kuppiloihin. Yönkähmässä teidemme erotessa olisi pitänyt hoksata kysyä edes heidän nimensä.

Jokaisella Pariisin matkalla hauskin tapaaminen sijoittuu kuin satukirjasta olevaan Neuville-sur-Oisen kaupunkiin. Siellä meitä odottavat kolme kiharakutrista, puhetta pulppuavaa tyttöä pienen veljensä ja vanhempiensa kanssa. Niissä tapaamisissa kielimuurilla ei ole väliä. Barbieleikit, värityskirjan värittäminen ja hiusten letitys hoituvat naisten kansainvälisellä salakielellä.

Ranskan ja Espanjan road trip

Töihin paluu ja muuttorumba ovat onnellisesti takana, joten on vihdoin hetki aikaa heittäytyä kesämuistoihin. Niitä ehti tulla koko pitkän ja pimeän talven tarpeiksi! Kun 21 kesälomapäivän aikana on reissussa 18 päivää ja ehtii nähdä 14 eri paikkaa, niin sanoisin, että loma on suoritettu.

Etelä-Ranskan ja Koillis-Espanjan roadtrip vei suurkaupunkeihin, pieniin kyliin, rannoille ja vuorille. Kuvat saavat puhua puolestaan.

Starttipaikka oli kaunis Nizza, jossa yhtenä iltana ei ehtinyt edes pintaa kunnolla raapaista.

Starttipaikka kaunis Nizza.

20140703_051959 20140703_052514

Meidän perus road trip -sää: vesisade. Tälläkin kertaa kuski sai vetää 130 kilometrin tuntivauhdista jarrut pohjaan, kun vesisadeseinämä ilmestyi kuin tyhjästä. Onneksi hätävilkut päällä -matelua ei kestänyt kauaa, eikä meidän katto ollut alhaalla, toisin kuin eräällä toisella autokunnalla tien poskessa.

Sade

Pyrähdys Saint Tropezissa. Muhkeita jahteja, värikkäitä taloja, ökyautoja ja melko hinnakaita juomia.

Saint Tropez

Saint Tropez yacht

20140704_135746 20140704_140239 20140704_141505

Illaksi pyrittiin nopeasti Montpelliereen katsomaan futiksen MM-kisoja ja Ranskan peliä. Tunti ajeltiin ympäri kaupunkia hotellia etsien, kun GPS ei oikein toiminut. Ehdittiin todistamaan Ranskan tippumista kisoista ja vaisuja futisfaneja. Aivan mahtava, eläväinen ja nuorekas kaupunki! Hotelli Grand Hotel du Midi Place de la Comédien kulmalla oli loistava. Lähellä oli paljon kaikkea, muun muassa hauskoja kahviloita. Kaupunkilomalla olen oppinut olemaan sisällyttämättä aamiaista hotellin hintaan, sillä on paljon mukavampaa mennä ulos syömään ja seuraamaan paikallisten aamutoimia. Montpelliereen pitää ehdottomasti mennä joskus ajan kanssa uudelleen.

Montpellier

20140704_192608 20140704_214424 20140704_215643_LLS 20140704_220251_LLS 20140705_094244 20140705_094245 20140705_094500 – Kopio

Matka kohti etelää ja Espanjaa jatkui Frontignanin ja Sèten kautta Port Leucaten rannalle. Mikä mieletön paikka! Aivan kuin olisi jossain Karibialla! Kirkas, välkkyvä meri ja pehmeä valkoinen hiekkaranta, loungeravintoloita eikä väkeä nimeksikään. Miksi en ole pitänyt Ranskan Rivieraa lainkaan potentiaalisena paikkana rantalomalle? Nyt pidän.

Port Leucate

20140705_124624 20140705_131740 20140705_131830 20140705_153224

Lopulta navigaattori näytti päätepistettä, Serinyan kylää. Siellä meitä odotti 1800-luvun kivitalo, Mas Pelegri ja sen brittiläinen isäntäperhe. Loistava tukikohta Katalonian seikkailuille. Serinyasta on mainittava ihana ravintola, toinen kylän kahdesta, El Sindicat ja sen sympaattinen espanjalaisrouva, jolle kielimuuri ei ollut este latoa pöytään toinen toistaan maittavampia ruokia.

Mas Pelegri 20140710_104401 20140712_100721_LLS

20140708_175656 Serinya

Etukäteen ajattelin, että Serinya on keskellä ei mitään. Pötyä! Lähellä on niin paljon makeita paikkoja, että niiden läpikäymiseksi loppui aika kesken. Noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä oli Banyoles, jossa kävimme lounaalla pariin otteeseen. 11 euron lounas Vora Estany -ravintolassa kattoi kolme ruokalajia ja luonnollisesti viinit. Ruokalista oli katalaaniksi, mutta siitä pystyi kohtalaisen hyvin päättelemään mistä raaka-aineista on kyse. Mitä nyt luulin tilaavani katalonialaisia spesialiteetteja, mielessäni tapakset, mutta sainkin ison lautasellisen papuja. Vora Estanylla on terassi Banyoles-järvelle, jossa muun muassa käytiin Barcelonan olympialaisten soutukisat.

Banyoles 20140707_154006

Tunnin päästä Serinyasta löytyi todellinen aarre, Cadaques. Uskomaton, kuvankaunis paikka! Kristallinkirkkaista vesistä, valkoisista taloista  ja auringosta Salvador Dali ammensi inspiraatiota, ja läheltä löytyy herran talo ja museo. Karting-radan kautta ajoimme vielä hauskaan, floridahenkiseen kanavakaupunkiin Empuriabravaan, jossa lomailijat liikkuivat veneillä.

Cadaques 20140708_134334 20140708_135436 20140708_140306 20140708_141648 20140708_142240 20140708_150551 20140708_164454 20140708_171413 Empuriabrava

Välillä flunssaisen matkalaisen piti ottaa lepoa takapenkillä. Onneksi eväät olivat kunnossa.

road trip 20140712_144255

Serinyan nurkan takana löytyi Besalu, joka on kuulu upeasta 1100-luvun sillastaan Fluvia-joen yli. Tuli testattua myös Michelin recommended -ravintola Pont Vell, jossa tarjoiltiin lounaaksi erittäin maittavaa ankkaa.

Besalu 20140710_132242 20140710_132751 20140710_144300 20140711_203614 20140711_203743 20140711_203928

Näkemisen arvoisia paikkoja olivat myös Castellfollit de la Roca -kylä korkean kallioseinämän laidalla sekä oikeasti keskellä ei mitään sijaitseva Beget. Beget nukkuu Pyreneiden keskellä omaa prinsessan untaan. Edes kännykät eivät siellä pirise, koska kenttää ei ole. Begetiin vievä tie oli niin kapea, että en tiedä mitä olisi tapahtunut, jos muutaman kilometrin korkeudessa vastaan olisi tullut auto. No, ei tullut. Maisemat olivat mykistävät.

castellfollit de la roca and beget 20140710_160312 20140710_164052 20140711_134840 20140711_134855 20140711_141817 20140711_142051 20140711_142230 20140711_142541 20140711_163551 20140711_164520 20140711_164528

Vaikka viikon aikana ehti nähdä monta hienoa paikkaa, monta jäi näkemättä. Kotimatkalle oli kuitenkin lähdettävä. Luulen, että Mas Pelegrin muut vieraat huokaisivat helpotuksesta, kun 22 suomalaisen porukka pakkasi autot ja kaasutti pihatietä mutkan taakse.

Meillä oli ennen paluulentoa luvassa stoppi Marseillessa. Ranskan toiseksi suurin kaupunki saa värinsä maahanmuuttajista, ja kaupunkia pidetään jopa vaarallisena. Itse en ehtinyt vaaroja huomata, kun olin niin hurmaantunut kaupungista. Taas yksi paikka, johon on ehdottomasti joskus palattava!

Marseille 20140712_161358 20140712_173049 20140712_173405 20140712_173453 20140712_174131 20140712_174353 20140712_174512 20140712_174952 20140712_175344 20140712_175544 20140712_203733 20140712_204029

Matkan vihoviimeinen etappi oli Cannes, noin 30 minuutin päässä Nizzan lentokentältä. Kovin syvälle kaupunkiin ei ollut aikaa sukeltaa, joten päätimme hakeutua rantaravintolaan lounaalle. Mikäs siinä sohvalla rannalla makoillessa, niin tekivät myös rikkaat ruotsalaiset ja ranskalaiset. Erona se, että ruotsalaiset olivat paikalla perheineen, ranskalaiset harmaantunut herrasmies-parikymppinen vaimo -kaksikkona. Paras mahdollinen ensivaikutelma Cannesista ei jäänyt, kiitos ruokamyrkytyksen. Ilmeisesti kaikella on hintansa…

Cannes 20140713_143851 20140713_143908

Road tripin ja joka suuntaan spurttailun jälkeen olikin kiva pyörähtää kotona vaihtamassa vaatteet laukkuun ja lähteä löhöämään aurinkolomalle Taorminaan, Sisiliaan.