Päätetäänpä nyt tämä pitkähköksi venähtänyt radiohiljaisuus, jonka syy löytyy otsikosta. Nyt meidän taloudessa reissaajia on kolme.
Lomailu vauvan kanssa on lievästi sanottuna hieman erilaista kuin lomailu ennen vauvaa. Enää ei maata aurinkotuolissa ja lueta kirjaa kaikessa rauhassa. Toisaalta en malta odottaa, että juuri taaperoksi muuttunut vauhtiveikko on isompi, ja pääsemme yhdessä tekemään hiekkalinnoja ja laskemaan Alpeilla lastenrinnettä.
Toukokuisemme ehti reissata hieman jo mahassa, ja nyt vuoden ikään mennessä hän on reissanut neljä kertaa ulkomailla ja kahdesti kotimaassa. Koska hänen sanainen arkkunsa on vielä kiinni, jaan omat vinkkini pienen vauvan kanssa matkustamiseen.
Matkalla raskaana
Raskaana ollessani en kärsinyt pahoinvoinnista tai mistään muustakaan vaan jaksoin liikkua ja puuhailla lähes normaalisti loppuun asti. Raskauden aikana ehdimme käydä lomailemassa Ranskassa aivan alkumetreillä, Dubaissa neljännellä raskauskuukaudella ja Levillä kuudennella kuukaudella. Eniten päänvaivaa aiheutti Ranska. Hyvin toksoplasmasta peloteltuna stressasin kaikkia pitkän kielletyt ruoka-aineet -listan ruokia. Erityisesti Bretagnen ja Normandian road tripillä kartoin iho kananlihalla raakaa kalaa, lihaa ja kypsyttämättömiä juustoja. Hyvä idea viettää viikko Bretagnen rannikolla Quiberonissa, jossa yhdeksän kymmenestä ravintolasta on kalaravintola.
Dubaissa tätä ongelmaa ei ilmennyt. Ehkä olin jo alkanut löysätä vannetta pään ympärillä. Myös yölennot menivät hyvin, kun vatsa ei vielä ollut iso. Biitsillä ja altaalla makaaminen sujuivat helposti. Tällöin vielä ehti lukea kirjaa.
Levillä vatsa alkoi jo painaa, mutta kotimaassa ruoan kanssa oli helppoa. Lensimme Finnairilla vielä siinä vaiheessa, että en tarvinnut lääkärintodistusta koneeseen nousua varten. Hieman kyllä söi naista jäädä rinteiden juureen katsomaan, kun muut lähtivät mäkeen. Jaksoimme vatsan kanssa ulkoilla, käydä salilla, syödä laskiaispullia ja painaa MBA-opintoja loppuun.
Matkalla vauvan kanssa
Siihen se rento matkailu loppui. Juuri, kun olin vuosien treenin jälkeen oppinut matkustamaan vähemmillä tavaroilla. Kuten arvata saattaa, pienimmän matkustajan tavaramäärä on suurin, ensimmäisillä reissuilla valtava.
Vähän matkatavaraa Italiassa.
Italian kolmen viikon reissuun lähti tavaraa naurettavan paljon, sillä isi halusi ajaa Toscanaan autolla. Autoon oli siis survottu kaikki piknik-viltistä lelumattoon. Kaikkia toki käytettiin, mutta vähemmällä olisimme todellakin pärjänneet. Sittemmin tavaramäärä on karsiutunut, ja mikä parasta, minun ja lapsen kaupunkiloman matkatavarat mahtuvat jo yhteen (isoon) matkalaukkuun!
Aurinkolomalla on selvitty vähillä vaatteilla, mutta apua sentään lumilomien kanssa! Joululomalla Vuokatissa pakkasta oli rapiat parikymmentä astetta, ja hiihtolomalla Nilsiän Tahkolla säätila heitteli paristakymmenestä pakkasasteesta vesikeliin, joten kaikki mahdollinen vaatetus oli pakattava ulkona vaunuissa nukkuvalle vauvalle.
Aluksi meillä oli mukana oma, todella näppärä Inovi cocoon -matkasänky, mutta vauvan keksittyä pystyasento olemme siirtyneet hotellien ja mökkien matkasänkyihin. Mukaan vain omat lakanat ja unilelu, niin uni on vauvalle maittanut, ainakin ensimmäisten öiden jälkeen.
Ensimmäisillä reissuilla Ruotsissa ja Italiassa mietin, miten julkisella paikalla imettämiseen suhtaudutaan. No, samalla tavalla kuin Suomessa: hyvin. Laivalla, lentokoneessa, puistossa, kävelykadulla, terassilla tai ravintolassa kukaan ei ole kommentoinut imetystä millään tavalla. Täysimetyksellä ei vauvan ruoasta tarvinnut välittää, mutta kiinteisiin ruokiin siirtymisen jälkeen purkki- ja pussiruoat ovat tuoneet mukavasti painoa matkalaukkuun.
Vauvan aamupuuro Kempinskin tyyliin.
Vauva ei ole kovin nirso, mutta tuttujen suosikkiruokien roudaaminen on tuonut itselle mielenrauhan, kun tietää, että
ei tarvitse huolehtia siitä, syökö lapsi varmasti kunnolla. Kohteesta riippuen on syöty paikallisia ruokia, aamupuuroa ja tietysti hedelmiä, ja varmasti pian siirrymme normaaleihin ruokiin niin kotona kuin reissussa. Se helpottaa huomattavasti säätämistä tavaroiden kanssa.
Vauvan kanssa matkaillessa en ole saanut mitään muuta kuin loistavaa palvelua. Kaikkialla pienelle reissumiehelle on löytynyt silmänräpäyksessä syöttötuoli, leluja, ruokaa ja juomaa sekä tietysti ihmisviihdyttäjiä. Kaiken upein huippu oli münchenläisen Vier Jahrenzeiten Kempinskin pääsiäisaamiainen: maitoon tehtyä suolatonta kaurapuuroa valkoisin pöytäliinoin syöttötuoliin katettuna.
Vauvan kanssa autossa
Mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut, sen helpommaksi on tullut autolla matkustaminen. Parin kuukauden ikäisen kanssa piti pysähtyä vajaan parin tunnin välein vetreyttämään vauvaa, syömään, ja välillä tiheämmin viihdyttämään. Nyt, kun vauva istuu turvaistuimessa, ja näkee itse ulos, viihtyy hän jo paremmin itsekseen, ja jaksaa istua kerralla pidempään.
Hyvä strategia on silti niin aikuisten kuin lastenkin kannalta pysähtyä parin tunnin välein. Kun pysähtyy kunnolla syömään, saa lapsikin jaloitella tunnin, ja jaksaa taas istua. Erityisesti automatkalla kannattaa varata mukaan smoothiepusseja, niihin imukorkkeja sekä ruisnaksuja. Imukorkilla on nopeaa ja siistiä antaa tarvittaessa pikaenergiatankkaus, ja ruisnaksut kestävät imeskelyä pidempään kuin perusnaksut.
Viihdykkeeksi kannattaa ottaa mukaan narun päässä olevia leluja ja suosikkimusiikkia. Meidän joululoman paluumatkan Vuokatista Espooseen pelasti Elastisen Supervoimii. Sen ensisoinnut kuullessa Lahdessa alkaneet itkuraivarit loppuivat, ja biisiä yhtä soittoa luukkuttaessa selvisimme vielä sata kilometriä kotiovelle.
Meillä on toisessa autossa tummennetut takalasit, ja toisessa irroitettavat aurinkosuojat, mutta siitä huolimatta aurinko tuntuu paistavan lasta silmiin. Vuoden autoilun jälkeen sain helpon ja halvan vinkin: lippalakki. Toimii paljon paremmin kuin aurinkolasit, ja erityisesti uniaikaan.
Vauvan kanssa laivalla
Kunnon suomalaisen tavoin meidän vauvan ensimmäinen lomamatka oli risteily Ruotsiin. Koska olin hieman hysteerinen, kahden kuukauden ikäisen esikoisen äiti, suostuin lähtemään laivalle vain, jos meillä on kunnon hytti. Mies otti vinkin tosissaan, ja varasi Viking Lineltä parvekkeellisen hytin toiseen suuntaan, sviitin toiseen. Ekstrana vielä auton pysäköinti autokannella hissin viereen, ja autolla laivasta ulospääsy kärkijoukoissa. No joo, menettelihän se.
Menomatkalla parvekkeellinen hytti oli tilava.
Vauvan kanssa vaunuilla liikkuminen sujui laivalla yllättävän vaivattomasti. Suurimman osan ajasta, ja varsinkin helteisellä kannella, hän oli rintarepussa, mutta meidän vanhempien ruokaillessa hän viihtyi välillä vaunuissa torkutellen, välissä sylissä ravintolan menoa ihmetellen.
Eniten ennen laivalle lähtöä mietin vauvan yöunia, sillä vauva oli tottunut kotona nukahtamaan illalla isän syliin, kun äiti meni aikaisemmin makuuhuoneeseen nukkumaan, jotta ehtii hieman nukkuakin yöllä. Laivalla olisimme siis samassa huoneessa, menossa nukkumaan samaan aikaan. Miten sekin onnistuisi? Noh, se onnistui menemällä kaikki omaan sänkyyn, ja laittamalla valot pois. Vauva nukahti matkasänkyynsä saman tien, ja on sen koommin nukahtanut aina omaan sänkyynsä. Risteilyn magiikkaa.
Vauvan kanssa lennolla
Me olemme matkustaneet vauvan kanssa toistaseksi vain Finnairin lennoilla, joten muista lentoyhtiöistä en osaa kertoa. Lennot lapsen kanssa ovat menneet meillä hyvin, vaikka vauva on nukkunut vain nousut ja laskut, eikä vanhemmiten enää niitäkään. Korviin hänellä ei ilmeisesti ole sattunut vaikka en ole nousuissa ja laskuissa imettänyt, niin kuin joillain palstoilla neuvotaan.
Lennolla mukana on ollut muutama lelu langan päässä roikkumassa, mutta ylivoimaisesti kiinnostavinta on ollut ihmisten seurailu, pääntuen suojuksien näprääminen ja ikkunassa keikkuminen. Vaipanvaihtokin on sujunut kätevästi lentokoneen vessan seinästä avautuvalla alustalla. Enpä ollut sellaista koskaan aiemmin huomannut.
Etukäteisodotuksista poiketen muilta matkustajilta on tullut vain ystävällisiä silmäyksiä, tsemppejä ja avuntarjouksia, varsinkin yksin vauvan kanssa matkustaessa. Silläkin on varmasti merkitystä, että meille on siunaantunut helppo ja näköjään reissaamisesta pitävä lapsi, joka ei turhia kiukuttele tai itkeskele.
Valitettavasti täytyy kuitenkin sanoa, että lennon henkilökunnan apuun ei ole voinut millään lennolla luottaa. Toki lentoturvallisuuden liittyvät asiat on selitetty tarkasti, mutta kun esimerkiksi yksin vauvan kanssa lentäessä pyysin kuumassa koneessa täytettä vesipullooni, jouduin pyytämään monta kertaa tai kun kohteessa oli aika poistua koneesta, sain aivan itse kyykkiä tavaroita lattialta ja kurkotella hattuhyllyltä lapsi kantorepussa lentohenkilökunnan seisoessa töllöttäen vierestä. Vaikka cabin crew’n päätehtävä ei ole auttaa matkustajia tavaroidensa kanssa, pientä toivomisen varaa pelisilmässä oli. Onneksi kanssamatkustajat, varsinkin Italiassa formulakisoihin matkalla olleet keski-ikäiset miehet, olivat ystävällisiä ja avuliaita.
Kantoreppu ja matkarattaat helpottavat liikkumista
Pienenä kannoin vauvaa todella paljon kantoliinassa ja kantorepussa, jolloin omat kädet sai kätevästi vapaaksi, ja lapsi nukahti rinta vasten heti. Tämä oli suuri helpottava tekijä esimerkiksi lapsen kanssa kahdestaan lentoasemalla. Isompana reppu ja liina eivät ole enää olleet niin vauvan mieleen vaan kätevämpää on ollut kurvailla omilla matkarattailla.
Münchenissä kelpasi ajella uusilla matkarattailla, ja katsella maisemia.
Meidän Emma Babykiss -matkarattaat ovat olleet täydellinen valinta aiemmin Liizi.fi:stä vuokrattujen Yoyojen sijaan. Lähes samat ominaisuudet, kevyet kuin mitkä, menevät pieneen tilaan, selkänoja kääntyy täysin makuuasentoon päikkäreitä varten, ja mikä parasta, ovat monta kertaa Yoyoja halvemmat. Rattaiden hyttyssuoja on ollut ehdoton ötököiden karkoittaja, ja siitä on saanut harson kanssa näperrettyä myös aurinkosuojan. Babykissit ovat menneet käsimatkatavarana, mutta myös ruumassa. Ruumassa Italian-reissun paluulennolla meni myös turvakaukalo. Sekä rattaat että turvakaukalo ovat tulleet ehjinä ja kolhuitta matkatavarahihnalle määränpäässä.
Liizi.fi:tä haluan ehdottomasti suositella. Sieltä on saanut vuokrattua muun muassa matkarattaat, matkasängyn ja hetkittäen tarvitun toisen turvakaukalon, palvelu on ollut erinomaista, ja koko idea mahtava: jos tarvitsee jotain vauvatavaraa vain vähäksi aikaa, voi vain vuokrata eikä tarvitse ostaa vähäkäyttöistä, mutta kallista vauvantarviketta omiin nurkkiin pölyttymään. Puhumattakaan luonnon säästämisestä.
Isoimmat opit
Kaikille toimivia vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen on vaikea antaa, sillä vauvat ovat yksilöitä. Mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Ehdottomin asia, mistä itse pidän kiinni, mutta mikä toimii vain viereisillä aikavyöhykkeillä matkustaessa, on ruokarytmissä pysyminen. Pienemmälle vauvalle se ei ole niin tärkeää, mutta taaperoikää lähestyessä rytmin tärkeys kasvaa. Koska nukkuminen reissussa voi olla mitä sattuu niin päivällä kuin yöllä, ruokailuajoilla saa pidettyä päivän rakenteen kasassa.
Olipa kulkuväline mikä vain, mukaan aina naposteltavaa ja narun päässä oleva lelu. Ylipäätään lelujen kannattaa olla sellaisia, jotka voi pestä.
Mainitsinkin jo aiemmin, että meillä mukaan lähtee aina omat lakanat ja unilelu helpottamaan vieraassa sängyssä nukkumista.
Eniten matkustaminen vauvan kanssa on itselleni opettanut kärsivällisyyttä. Jos Google Mapsin arvioima parin tunnin ajomatka Milanosta Toscanaan venähtää tuttujen italialaisten moottoritieruuhkien vuoksi kuuteen tuntiin, et voi mitään muuta kuin pysyä rauhallisena, viihdyttää vauvaa ja odottaa. Jos hermostut, vauva aistii sen, ja hermostuu myös.
Vaikka yöunet uudessa paikassa olisivat jääneet vähäiseksi, ja olet ärsytysväsymyskuplassa, yritä nauttia reissusta. Tee niitä asioita, joita oli sinä päivänä tarkoitus tehdä. Uusi ympäristö, liikkeelle lähteminen ja kohtaamiset muiden ihmisten kanssa piristävät, vaikka siltä ei etukäteen ehkä tunnukaan. Sitähän reissuun on lähdetty tekemään, ja kun vauva huomaa aikuisten nauttivan ja kohtaavan uusia asioita rohkeasti, hän seuraa esimerkkiä.
Vaikka pienen lapsen kanssa matkustaminen vaatii paljon enemmän suunnittelua, ja on täynnä kaikenlaista pientä säätöä, eikä lomailu todellakaan ole enää rannalla pötköttelyä, ei vauvan syntymä ole mikään este matkustamiselle. Päinvastoin, se on kasvattavaa itselle, puhumattakaan pienelle, joka oppii sopeutumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin jo pienestä pitäen. Haluan pojastani kasvavan suvaitsevaisen, avarakatseisen, itsenäisen, muita kunnioittavan ja hyvän itsetunnon omaavan maailmankansalaisen, joten muihin kulttuureihin ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen, jos mikä, luo sille hyvän pohjan.
Globetrotter in the making.
Matka aina mielessä 