ravintolat

Baqueira beret view

Espanjaa eri vinkkelistä – laskettelumatka Pyrenneille

Espanjaan lähdetään yleensä hakemaan aurinkoa ja lämpöä ranta- tai kaupunkilomalle eikä niinkään lumen ja pakkasen perässä. Ainakin Suomesta suunnataan laskettelulomalle puuteri ja after ski silmissä Keski-Eurooppan Alpeille. Niin hauskaa kuin Alpeilla onkin, kaipaisimme vaihtelua. Niinpä vietimme talviloman Espanjan Pyrenneillä Baqueira Beretissä.

Finnairin sivuilta buukatut lennot sinivalkoisin siivin Helsingistä Pariisiin ja siitä Air Francen kyydissä Toulouseen sujuivat jatkolennon melkoisen heittoisaa lentosäätä lukuunottamatta sutjakasti. Toulousen kenttä on sen verran kompakti, että puoli tuntia koneen laskeutumisesta meillä vuokra-auto alla. Myös parin tunnin ajomatka eteni sujuvasti sillä esimerkiksi Saksasta tuttuja ruuhkia moottoritiellä ei näkynyt.

Baqueira Beretissä on kolme laskualuetta: Baqueira, Beret ja Bonaigua. Rinteitä on 104, kilometreinä 156, joten laskettavaa riittää. Rinteet ovat pääasiassa sinisiä ja punaisia muutamalla mustalla höystettynä. Sinisen ja punaisen raja on melko häilyvä. Minulaiselleni perushiihtäjälle riitti hyvin rinteitä, joissa sai urheilla ja toisaalta myös viihdekäyttöön sopivia kruisailurinteitä. Koko poppoon suosikki oli Beretin Dossau, jossa korkeutta hissin lähtöpaikalla oli noin 2000 metriä, joten lumi pysyi hyvänä kaikilla rinteillä.

Beretin puolella Dossaun rinteillä korkeutta on yli 2000 metriä, joten lumi pysyy hyvänä aurinkoisena ja lämpimänäkin päivänä. Eikä pisimmällä sinisellä Colhet de Marinmanha-rinteellä ole ruuhkasta tietoakaan.

Beretin puolella Dossaun rinteillä korkeutta on yli 2000 metriä, joten lumi pysyy hyvänä aurinkoisena ja lämpimänäkin päivänä. Eikä pisimmällä sinisellä Colhet de Marinmanha-rinteellä ole ruuhkasta tietoakaan.

Alppeja lämpimämmällä ilmastolla on puolensa ja puolensa. Kun takkia ei tarvita ja terassilla on kuuma, se tarkoittaa rinteiden nopeaa puuroutumista. Ja loppupäivästä tuntuu kuin laskisi puolukkahillossa. Olen aina ollut sitä mieltä, että viimeinenkin rinne tullaan laskemalla alas, ja periaate piti vaikka muutamia voimasanoja se vaatikin.

Yllättävää Baqueirassa on se, että missään ei ollut ruuhkaa, ei rinteissä, hisseissä tai ravintoloissa. Hissit ja palvelut eivät ole ihan niin kuin viimeisen päälle kuin Alpeilla, mutta kaikki toimii. Myös hintataso on kohtuullinen: kuuden päivän liput maksoivat noin 250 euroa eli esimerkiksi Saalbachin tasoa, mutta viikon suksipaketti vain puolet Keski-Euroopan tasosta eli noin 130 euroa.

Ominaista on sään nopea vaihtelu. Kun Alpeilla pilvinen sää voi jatkua päiviä, niin kuin St. Antonissa viime vuonna, Baqueirassa aamun vesisade ja sumu voi kadota tunnissa. Yhtenä päivänä tavaraa tuli taivaalta kuin Esterin sieltä, joten lähdimme tervehtimään Esteriä Esterri d’Aneu-kylään. Vuorten toisella puolen sää oli aurinkoinen ja jopa keväinen. Kondolihissin rupattelutuokio paikallisten kanssa selvensi, että normaalisti maaliskuussa ei ole 10 astetta lämmintä. Mutta mikä enää on normaalisti, kiitos ilmaston lämpenemisen?

Aamun hernerokkarsumu voi olla iltapäivän täydellinen auringonpaiste.

Aamun hernerokkasumu voi olla iltapäivän täydellinen auringonpaiste.

Esterri d'Aneun pieni kylä oli hiljainen.

Esterri d’Aneun pieni kylä oli hiljainen.

Tonnikalapihviä Esterri d'Aneun De la Mar e la Cuinan tapaan. Superhyvää.

Tonnikalapihviä Esterri d’Aneun De la Mar e la Cuinan tapaan. Superhyvää.

Ruokakokemukset vaihtelevat laidasta laitaan. Rinteissä on lähes mahdotonta löytää lounaaksi muuta kuin hot dogeja, patonkia ja ranskalaisia. Ainoastaan Baqueira 2200 metrin ravintolassa löytyi salaattia ja hedelmiä, joten rinneravintoloissa Alpit vievät voiton sata-nolla. Baqueiran alapuolella sijaitsevissa pikkukylissä sekä suuremmassa keskuksessa Vielhassa sen sijaan valinnan varaa riittää. Michelin-ravintoloihin asti, ruotsalaisnorjalainen laskuporukka meitä informoi viimeisenä päivänä aurinkoterassilounaalla. Harmitti, ettemme olleet törmänneet moiseen tietoon aiemmin. Tutuksi tulivat siis Baqueiran ravintolat, joista suosikiksi muotoutui kolmen ravintolan Ticolet. Kevyempää pubiruokaa tarjoilei olutravintola Refu. Vielhassa napostelimme tapaksia ja pinchoja Tauerna Urtaussa. Ehdoton ravintolasuositus niin miljöön, palvelun kuin ruoankin puolesta on Eth Bot Salardun kylässä. Minne ikinä menetkin, tee pöytävaraus.

Ticoletin raclette-puolen tuhti setti. Sekä ravintolan vetonaula - suloinen kultsikkavanhus.

Ticoletin raclette-puolen tuhti setti. Sekä ravintolan vetonaula – suloinen kultsikkavanhus.

Refun pieni toast.

Refun pieni toast.

Eth Botin menusta (37e, sisältäen juomat) tuli testattua muun muassa alkupalaetanat ja karitsankare.

Eth Botin menusta (37e, sisältäen juomat) tuli testattua muun muassa alkupalaetanat ja karitsankare.

Jäimmekin pohtimaan, että vaikka pikkukylistä matkaa rinteeseen on sen verran, että autolla olisi pakko väliä höylätä, olisi hotellin sijainti alakylissä voinut olla viihteen ja ruokatarjonnan puolesta hyvä veto. Nyt hotellimme Tuc Blanc sijaitsi tien ylityksen päässä rinteistä, mutta iltaelämä ja ravintolatarjonta oli vaisu. Hotelli valittiinkin hyvän sijainnin ja saunan perusteella, ja niiden suhteen odotukset täyttyivät.

Kaiken kaikkiaan Baqueira Beret oli virkistävää ja toimivaa vaihtelua Alpeille. Myös kukkaro piti matkasta, sillä ainoastaan lennot ja lasketteluliput maksoivat saman verran kuin Itävallan alppikohteissa, muuten kaikki oli halvempaa. Suomalaisille Baqueira varmasti pysyy yleisenä salaisuutena, mikä on hyvä meille, voidaan mennä vielä uudestaankin.

vatikaani-pietarinkirkko

Balsamia haavoille: joululoma Roomassa

Joululoma on sellainen harvinaisuus, että siitä piti ottaa kaikki irti. Eli kamat kassiin ja reissuun Roomaan. Koko syksy olikin mennyt niin kovasti töitä ja opintoja pakertaessa, että matkat jäivät vain haaveeksi.

Edellinen Rooman-matka meni plörinäksi influenssan vuoksi, mutta tällä kertaa nähtävyyksien lisäksi ehdittiin shoppailla, syödä ja nauttia elämästä ikuisessa kaupungissa. Ennen kuin flunssa jälleen iski. Osa jouluisen Rooman odotuksista täyttyi, osa ei:

Roomassa on talvella kylmä
Kyllä ja ei. Isola Tiberinan Tiberina ristorante barin terassilla kelpasi nauttia lounasta mittarin näyttäessä +23 astetta, mutta iltaisin villakangastakin alle sai pukea villapaidan lämpötilan painuessa pakkasen puolelle. Vinkkinä, että jos päädyt meidän lailla kirkkokonserttiin, pilkkihaalari on ainoa oikea asukokonaisuus. Samoin, jos suuntaat meren rannalle Napoliin, pukeudu lämpimästi, tuuli on jäätävä.
Kun kotimaassa oli katsellut mustaa joulua, auringon näkeminen oli luksusta. Viiden päivän aikana ei satanut tippaakaan.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Tiberina ristorante barin terassilla tarkeni.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Ja lohisalaatti ja pinaattimunakas maistuivat.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant'Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Kirkkokonsertti Piazza Navonan Sant’Agnese in Agonessa oli upea kokemus. Ja kylmä.

Hotelleissa on tilaa
Kyllä, ja monessa hotellissa on talvisesonkitarjouksia. Meidän loistava hotelli Hotel Ponte Sisto sai Rooman näyttämään kävelemällä saavutettavissa olevalta kaupungilta. Sillan yli Trastevereen, muutama askel Campo de Fiorille, pyrähdys Piazza Navonalle ja reipasta tassuttelua 20 minuuttia Colosseumille, Forum Romanumille, Via del Corsolle ja Vatikaaniin.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Ensimmäisen päivän askeleet lounasaikaan mennessä.

Talvella ei ole turisteja
Ei. Turisteja on aina. Mutta talvella vähemmän, ja kaupungissa on enemmän tilaa hengittää. Silmiin pistävän suuri osa turisteista oli italialaisia. Ehkä he olivat liikkellä siksi, että sää on sopivampi kaupunkilomalle. Kesän helteellä paikalliset suuntaavat rannoille, kun ulkomaalaiset tulevat helteiseen kaupunkiin.

Nähtävyyksiin pääsee jonottamatta sisälle
Ei. Kuten todettua, turisteja Roomassa riittää 24/7/365. Jonottamatta pääsee sisään vain, jos on valmis lyömään euroja tiskiin. Mutta jos joka paikkaan tekee niin, matkasta voi tulla kallis. Rahan ja myös ajan käytön kannalta kannattaa siis priorisoida nähtävyydet. Me ostimme opastetun kiertokäyntipaketin, joka piti sisällään Colosseumin, Forum Romanumin, Pantheonin sekä erinäisiä piazzoja ja merkittäviä paikkoja. Hinta kahdelta oli 80 euroa, mikä oli mielestäni kohtuullinen kolmen tunnin setistä. Oppaasta maksoimme myös Napolin arkeologisessa museossa ryhmähinnan 60e. Niin turistimeiningiltä kuin opastetut vierailut tuntuvatkin, saa eri paikoista ja nähtävyyksistä niin paljon enemmän irti, kun asiaan vihkiytynyt kertoo kuin että itse lukisi opaskirjasta.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Tempio di Antonino e Faustina Forum Romanumilla.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Käsittämättömyys nimeltä Colosseum.

Kuinka pieni on ihminen.

Kuinka pieni on ihminen.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Julius Caesar sai surmansa Largo di Torre Argentinalla, joka kuuluu nykyisin kulkukissoille.

Vatikaanin Pietarinkirkkoon pääsee sisään ilmaiseksi, jos jaksaa jonottaa. Tällä kertaa jonotusaika oli arviolta kolme tuntia. Päätimme vain ihailla kirkkoa ulkopuolelta, ja jättää sisäpuolen, kryptan ja museot seuraavan kertaan.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Kuhinaa Vatikaanissa.

Ravintolat sulkevat terassinsa
Ei. Lämpölamput, viltit ja liikuteltavat muoviseimämät pitävät terassit kaduilla myös kylmimpään vuodenaikaan. Piazza Navonan lähellä Via del Governo Vecchiolla terassit kukoistavat ja meno on muutenkin rentoa. Mimi e Coco tarjosi paikkaa lämpölampun alle odottaville kuplivaa lämmikettä, ja muutoinkin palvelu pelasi ja ruoka ja viini oli loistavaa. Samaa voi sanoa suloisen perinteisestä La Scala in Trastevere -ravintolasta Trasteveressä. Normaalisti piazzojen huudit kannataa ruokapaikkaa etsiessä jättää välistä, mutta Campo de Fiorin Ai Balestrari Campo de Fiori -ravintola ansaitsee suosituksen. Perinteistä italialaista hässäkkämeininkiä ja erinomaista lähiruokaa, sillä ravintola hankkii pääosan raaka-aineista Campo de Fiorilta.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Caprese-alkupala Mimi e Cocossa.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Tunnelmaa Mimi e Cocon terassilla.

Niin paljon tällä toisellakin Rooman-matkalla jäi näkemättä, että kaupunki vaatinee vielä kolmannenkin reissun. Ehkä keväällä, kun vielä ei ole niin kuuma, mutta kuitenkin suomalaisittain kesä. Tai ehkä syksyllä. Tai ehkä molempina…

 

Trasteveren jouluvalot.

Trasteveren jouluvalot.

stmartin_grandcase

Hiekkarantoja, kilpikonnia ja ranskalaisia herkkuja – häämatka Karibialla

Kun viime kesän Italian roadtrip päättyi kosintaan, tuli tälle kesälle suunniteltavaksi häämatka. Itselleni häämatkaksi olisi pienen häästressin purkautumisen jälkeen riittänyt lähimatkailu vaikkapa Kroatiaan, mutta tuoreen aviomiehen mielessä oli Macchu Picchu. Päädyimme kompromissiin, Air Francen lentoihin Karibialle St. Martinin saarelle. Saari on satoja vuosia kuulunut puoliksi Ranskalle ja puoliksi Alankomaille. Me majailimme Ranskan eli St. Martinin puolella. Ranskan puoli oli selvästi rauhallisempi, kun taas Alankomaiden eli Sint Marteenin puolella oli enemmän menoa ja turistit selvästi nuorempia.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

St. Martinilla asetuimme saaren koillisosaan, Orient Beachilla sijaitsevaan Esmeralda resortiin. Itäpuoli osoittautui kostealla kesäkuumalla loistavaksi valinnaksi vilvoittavan tuulensa vuoksi. Länsipuolella aallot olivat pienemmät ja mahdollistivat esimerkiksi suppailun, mutta kuumuuden lisäksi länsipuolella oleilua tukaloittivat myös hyttyset. St. Martin kuuluu ns.pahimpaan zikavirusalueeseen, joten hyttysmyrkyt olivat tehokäytössä. Mutta kuten todettua, meidän rannalla ja omalla terassilla tuuli piti huolen, ettei inisijöitä juuri näkynyt. Sen verran puremia kuitenkin otettiin vastaan, että mystisestä ihottumasta päätellen diagnosoin itselleni zikaviruksen. Virallisesti diagnosoituja zikavirustartuntoja noin 100 000 asukkaan saarella on ollut 40, taksikuskien tietotoimiston mukaan. Joten varsinaisesta epidemiasta ei saarella ole toistaiseksi ollut kysymys.

Orient beach - paratiisi

Orient beach – paratiisi.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Orient beach on Ranskan puolen suosituin ja suurin ranta. Pari kilometriä pitkällä rannalla on parhat fasiliteetit harrastaa vesiurheilua, vuokrata aurinkotuoleja, bongailla ihmisiä ja lounastaa rantaravintoloissa. Rantoja saarella riittää, niitä on yli 30. Yksi niistä on St. Marteenin Maho Beach. Et ole käynyt saarella, ellet ole bongaillut laskevia ja nousevia lentokoneita Maho Beachilla. Paikka on absurdi, kun koneet ovat laskeutuvat viiden metrin päästä rannalla olevista auringonpalvojista.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Retkeä paratiisimaiselle Pinel islandille ei kannata jättää St. Martinin reissulla väliin. Viiden minuutin venematkan jälkeen parkkeerasimme vasemmanpuoleiselle, St. Martinin vanhimman Karibuni-rantaravintolan rannalle, joskin lounastimme Yellow Beachin puolella. Lounastimme siis bambumajoissa liskojen kanssa. Liskot olivat erittäin tottuneita ihmisiin, mutta toisin kuin aika monella kanssalomalaisella, itsellä ei sentään käynyt mielessä ruokkia niitä kädestä pitäen.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Lounasseura saapuu.

Lounasseura saapuu.

Pinel Islandia on hyvä tutkailla snorklaten. Me kiersimme saaren kallioreunaa pitkin, ja vastaan tuli jos jonkinlaista värikästä pikku kalaa. Jo tässä vaiheessa olin meren asukeista aivan innoissani, ja selitin jokaista pikku fisua ilmeiseen kyllästymiseen asti snorklauskumppanilleni. Snorklausta tulikin harrastettua useampaan otteeseen, kun sukeltaminen ei itseltä luonnistunut. Matkakumppani sen sijaan suoritti PADI-kurssin kevyesti, joten hänen sukeltaessa minä snorklasin. Yhteistyö toimi loistavasti sukeltajan osoitellessa syvemmällä bongaamiaan herkkupaloja snorklaajalle. Kaikennäköisiä värikkäitä kaloja löytyi Pinel Islandin lisäksi Creole Rockilta ja Turtle Reefiltä Grand Casen edustalta sekä St.Barthelemyn saaren Turtle Baylta. Mieleenpainuvampia näkyjä olivat kuitenkin kahden viimeksi mainitun kilpikonnat. Kuinka kevyesti ja leppoisennäköisesti ne kuin lensivät vedessä, ja kävivät välillä haukkamassa happea pinnalla. Uskomattoman kaunista!

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Ranskan puolen pääkaupunki Marigot kuuluu niin ikään saaren pakollisiin nähtävyyksiin. Kiipeä Fort Louisin linnakkeelle katselemaan maisemia, lounasta Marina Port La Royale -satamassa ja shoppaile pikku putiikeissa. Mutta tee tämä kaikki pilvisenä päivänä, sillä muuten paistut elävältä parhaiden tuulten suojassa olevassa pikku kaupugissa.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Kulkupelinämme saarella toimi pääaiassa vuokramönkijä (skootterit olivat loppu!). Huristimme sillä muun muassa päivän saarikierroksen, jolla pistäydyimme myös Alankomaiden puolen pääkaupungissa Philipsburgissa. Philipsburgin ja Marigotin ero on valtava. Siinä missä karibialaisuus henkii läpi Marigotissa, Philipsburg ympäristöineen on jenkkikamaa: ravintoloita, baareja, shoppailua boardwalkilla tai Vorstraaseella. Mainoskylttien viidakossa amerikkalaiset ja nuoremmat eurooppalaisturistit viihtyvätkin rauhallista Ranskan puolta paremmin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla herkuttelun kehtona pidetään Grand Casen ravintolakeskittymää saaren luoteisosassa. Nimensä veroinen se olikin – ravintoloita, niin tasokkaita kuin paikallisia grillipaikkoja, löytyi joka lähtöön. Yksi unohtumattomimmista dinnereistä nautittiin rannalla, Calmos Cafessa. Ja oikeasti rannalla, sillä vesiraja nousi ajoittain pöydänjalkojen tasolle.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Enimmäkseen kuitenkin söimme illallista Orient Beachin Le Village d’Orient-aukion ravintoloissa. Ne olivat kävelymatkan päässä, ja tarjoilivat muun muassa hurmaavia ranskalaisherkkuja: sammakonreisiä (herkku?), ankanmaksaa ja shampanjaa. Palan painikkeeksi tarjottiin tietysti rommia, jokaisen ravintolan itsensä maustamana.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Kun kerran Karibialle lähtee, kannattaa tutustua myös muihin saariin. Me ehdimme tehdä ikimuistoisen laivamatkan parin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle St.Barthelemyn saarelle, joka on aikanaan kuulunut Ruotsille. Kyllä, Ruotsille. Muistona kolmen kruunun ajoista olivat ruotsinkieliset tienviitat.

St. Barths on julkkisten suosiossa, ja miksipä ei olisi: saarelle pääsee vain laivalla St. Martinilta tai maksimissaan 19 hengen pienkoneella. Lentokenttä on kahden vuoren välissä, ja noin 600 metrin kiitorata päättyy mereen, muutamia pieniä yksityiskohtia mainitakseni. Eli saarella saa olla aika lailla rauhassa. Me kävelimme pääkaupunki Gustavian keskustassa, kävimme minibussilla saaren kiertoajelulla ja snorklailimme turkoosissa meressä, tietysti kilpikonnia bongaten.

Ruotsalaiset!

Ruotsalaiset!

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan...

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan…

Tarkoituksena oli käydä päiväreissu Anguillan saarelle, mutta aika loppui kesken, sillä halusimme viettää viimeiset päivät auringossa loikoiluun ennen paluuta syksyiseen Suomeen.

Häämatka oli loistava sinetti hääkokonaisuudelle. Kun matkalle lähdettiin 40 tuntia vihkimisen jälkeen, sai pitkittää omassa vaaleanpunaisessa kuplassa olemista muutamalla viikolla. Karibia ja St. Martin olivat juuri oikea matkakohde ainutkertaiselle ja ikimuistoiselle häämatkalle.

ialyssos_ranta

Rodoksen Ialyssos, joutilaan taivas

Kun tavoitteena oli tarkoitus hankkia täydellinen rusketus loppukesän juhliin, levätä ja syödä hyvin, ei parempaa lomakohdetta kuin Rodoksen länsirannan Ialyssos olisi voinut valita. Pikkukivistä rantaa riitti molempiin suuntiin ja aurinko paistoi harvinaisen lämpimästi, paikallisten mukaan kuin elokuun helteillä. Matkaa Rodoksen kaupunkiin on parinkymmenen minuutin bussi- tai taksimatkan verran, joten sinne pystyi pyrähtämään shoppailemaan ja ihastelemaan nähtävyyksiä kätevästi.

Shoppailua tai nähtävyyksiä Ialyssoksessa itsessään ei juurikaan ole, mutta ruokapaikkoja sen sijaan löytyy joka lähtöön. Itse pidän Kreikkaa ruokamekkanani, joten tarvetta muille kuin perinteisille tavernoille ei henkilökohtaisesti ole. Taivaallista tzatzikia tarjoiltiin modernissa Pezoulissa, suussasulavinta souvlakia Stefanos-tavernassa, parhaat snacit lounaaksi löytyivät Rainbow-rantabaarista. Rodoksen kaupungissa päädyimme nauttimaan jo aiemmin hyväksi todettuja mezejä Ta Petaladika -ravintolassa.

Jokailtaiset alkupalat: tzatziki ja kreikkalainen salaatti. Tälla kertaa Stefanoksen tavernassa.

Jokailtaiset alkupalat: tzatziki ja kreikkalainen salaatti. Tälla kertaa Stefanoksen tavernassa.

Pääruokasuosikit kanasouvlaki ja moussaka.

Pääruokasuosikit kanasouvlaki ja moussaka.

Kaikki eivät välttämättä jaksa syödä koko lomaa kreikkalaisia herkkuja. Kostas Villagen italialainen tarjoili erittäin maittavaa pasta carbonaraa.

Kaikki eivät välttämättä jaksa syödä koko lomaa kreikkalaisia herkkuja. Kostas Villagen italialainen tarjoili erittäin maittavaa pasta carbonaraa.

Ta Petaladika -ravintolassa Rodoksen vanhassakaupungissa riittää myös kaunista silmänruokaa.

Ta Petaladika -ravintolassa Rodoksen vanhassakaupungissa riittää myös kaunista silmänruokaa.

Loman paras ajanviettopaikka oli ehdottomasti hotellimme Electra Palacen rannan lepotuoli. Kun asteita oli +35, ranta oli ainoa paikka, jossa pystyi olemaan, kiitos navakan tuulen. Rantatuolissa hujahtikin matkan aikana kolme kirjaa…

+36 asteen helteellä rannalla kelpasi köllötellä.

+36 asteen helteellä rannalla kelpasi köllötellä.

Muutoin Electra Palace ei ollut nappivalinta. Kun tarkoitus oli hyvästellä stressi, saada levättyä ja ladata tyhjäksi valahtaneet akut, hotellin yli laskeutuvat lentokoneet ja puolille öin jatkunut hotellin keskipihalla järjestetty iltaohjelma eivät aina luoneet parhaita puitteita. Myöskään hotellin henkilökunta ei ihan aina ollut tehtäviensä tasalla. Oma moka, ensi kerralla parempi hotellivalinta.

Syyrian sodan pakolaisia saarella ei näkynyt, kuten edellisenä kesänä Kosilla, ja muutkin maailmanpoliittiset hetkautukset loistivat poissaolollaan.  Vaikka olisivat näkyneetkin, ei Kreikan paikkaa ihan hetkessä tämän matkailijan sydämestä ja matkasuunnitelmista syrjäytetä.

Schönnbrunnin linna mahtuu juuri ja juuri ylhäältä kukkulalta otettuun kuvaan.

Viehättävä Wien

Tämän vuoden perinteinen joululahjamatka suuntautui Wieniin maaliskuun lopussa. Saimme siis rautaisannoksen Itävaltaa, kun olimme juuri pari viikkoa aiemmin viettäneet laskettelulomaa St. Antonissa. Mutta mikäs siinä, Itävallassa lomailu on varsin leppoisaa. Joten tässä matkavinkit Wieniin.

1. Prater ja Riesenrad
Wienin suurimmassa puistossa sijaitsevan huvipuiston vetonaula on Riesenrad, maailmapyörä, joka on rakennettu vuonna 1897. Hitaasti etenevissä kopeissa on ajan patinaa- ja natinaa. Huvipuisto ei ole suuren suuri, mutta kyllä siellä lasten lisäksi aikansa kulumaan myös aikuiset.

Riesenrad.

Riesenrad.

 

2. Le loft
Hieno rooftop-ravintola Sofitel-hotellissa. Koko seinän kokoisista ikkunoista avautuu huikea näköala yli kaupungin. Jos ravintolaan mielii syömään, pöytävaraus on ehdoton. Myös drinksuille mennessä kannattaa olla ajoissa liikenteessä.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

Le loftista avautuu upea näkymä Wienin kaupungin yli.

3. Schönnbrunn
Yksi Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Schönnbrunnin linna, josta käsin hallitsijatar Maria Theresia hoiteli tehtäviään. Linnan saleissa ja käytävillä kulkien vierähtää helposti koko päivä. Me emme innostuneet pääsylippujonosta vaan nautiskelimme auringosta linnan huikeassa puistossa. Puistoiluun kuuluu ehdottomasti kiipeäminen ylös kukkulan Gloriette-pylväsrivistölle, puiston jalokivelle. Puistossa voi myös muun muassa seikkailla pensaslabyrintissa, ihmetellä eläimiä eläintarhassa ja kuvitella olevansa etelän mailla Palmutalossa.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

Näkymä kukkulan päältä Schönnbrunnin tiluksille.

4. Vanhakaupunki
Vanhakaupunki huokuu arvokasta tunnelmaa upeine rakennuksineen ja ennen kaikkea hevoskärryineen. Kaikki tiet tuntuvat johtavan Stephansdom-kirkolle, jonka ympäristössä on paljon ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Habsburgien elinympäristöön pääsee tutustumaan huimassa Hofburgin linnassa, jota rakennettiin kuuden vuosisadan ajan. Hofsburgissa asusteli aikanaan myös Wienin rakastettu keisarinna Sissi. Myös Hofburgia voi ihailla puistosta, Burggartenista, käsin. Wienin viehättävyys on juuri vehreys ja suuret puistot.

Keskikaupunki, Innere Stad, on helppo ottaa haltuun jalkaisin. Jos kävely alkaa rasittaa, voi hypätä hevosrattaiden tai ratikan kyytiin, ja katsella nähtävyyksiä vaikkapa Ringstrassen varrella. Myös metrolla on helppoa kulkea.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

Hevosten kaviot kopisevat kaikkialla keskustan alueella.

5. Ravintoloita on joka makuun. Maistavaa italialaista tarjoaa Al Borgo, joka on rankattu TripAdvisorissa yhdeksi Wienin parhaimmista ravintoloista. Perinteistä paikallista ruokaa voi syödä Stephandom-aukion kulman takana Reinthaler’s Beisl -ravintolassa Dorotheergassella. Itävallan reissun perinne ruoka on tietenkin wienerschnitzel. Kaupungin kuuluisin schnitzelravintola on Figlmüller Bäckerstrassella, mutta varoituksen sana: ravintola on turistirysä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

Pakollinen wienerschnitzel Figlmüllerissä.

6. Wienistä on helppo löytää niin huokeita kuin laadukkaampia hotelleja. Meidän hotellimme Hilton Vienna Plaza oli sijainniltaan optimaalinen Schottenring-kadulla. Kävelyetäisyydellä olivat niin vanhakaupunki, Prater kuin metrokin. Vaikka hotelli sijaitsi vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, eivät äänet haitanneet yöunia.

7. Parhaimmat ostospaikat löytyvät vanhastakaupungista Stephandomilta lähteviltä kaduilta, ostoskeskuksista sekä Mariahilfer strassella. Pienellä käsimatkatavaralaukulla ei kannata matkaan lähteä, jos omaa hyvän shoppailuvainun. Huonommallakin ostosvaistolla voi tehdä tiukkaa saada laukku kiinni, sen verran laaja ostosvalikoima kaupungissa on.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Ostoskatuja ja shoppailtavaa Wienistä löytyy yllin kyllin.

Meillä oli paljon suunnitelmia konsertista, viinituvista ja kahviloissa istuskelusta, mutta aika loppui kesken. Myös sää oli maaliskuun lopussa vielä sen verran kylmä, ettei terasseilla tarjennut vielä kovin paistatella. Pienen tuulahduksen saimme kuitenkin maistaa viimeisen päivän lounaalla Karlskirchen edustalla.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Saksankielisten alueiden lempiruokani Käsespätzle pinaatilla tuunattuna.

Ylväs Karlskirche.

Ylväs Karlskirche.

ljubljana_joen_ranta

Italian roadtrip: Ljubljana, Slovenia

Italian autoilureissulle haettiin vauhtia Slovenian puolelta Ljubljanasta. Koko kesän kaupunki oli kylpenyt auringossa ja helteessä, mutta suomalaisten saapuessa paikalle vettä satoi kuin sieltä Esterin paikasta ja asteita +18. Ei siis päässyt kulttuurishokki yllättämään.

Jo Finnairin lennon laskeutuessa Ljubljanan pikkuruiselle kentälle sydämessä läikähti: vuoret! Kainuun vaaramaisemassa kasvanut hurahtaa aina kumpuileviin maisemiin. Muutenkin ympäristö vaikutti hyvin kotimaiselta, samanlaista metsää, harvaa asutusta, rauhallista liikennettä ja hyvin englantia puhuvaa kansaa.

Ljubljanan keskusta yllätti söpöllä pienuudellaan. Jopa kaupungin turistikartta on piirretty 5, 10 ja 15 minuutin kävelymatkan rinkuloihin. Kun hotellimme Grand hotel Union Busineksen respasta ohjeistettiin kääntymään oikealle ja kävelemään eteenpäin päästäkseen kaupungin pääaukiolle, ei eteenpäinaskeleita tarvinnut kovin montaa ottaa.
Pääaukion edestä löytyvät kolmoissilta, jokea myötäilevät baari- ja ravintolakadut sekä tietysti ylväänä kaupungin yllä Ljubljanan linna.

Ljubjanan keskusaukio

Sateinen Ljublajanan keskusaukio ja kolmoissillan takaa pilkottava Ljubljanan linna.

Linna on tietysti yksi pakollisista Ljubljanan nähtävyyksistä. Ylös pääsee funikulaari-köysihissillä, jos n. 15-20 minuutin kävely ylämäkeen ei huvita. Linna oli yksi nykyaikaisimmista, missä olen koskaan käynyt. Kaikki oli viimeisen päälle laitettua, oli ravintolaa, kahvilaa, teatteria ja museota. Ainoastaan tornin näköalapaikalle vievä Koneen hissi puuttui! Sisäänpääsymaksu 7,5€ / aikuinen vaadittiin vain näköalatorniin, ja hintaan sisältyi 15 minuuttia kestänyt, linnan historiasta kertova Virtual Castle -elokuvanäytös.

Ljubljana_linna_maisema

Linnasta avautuu upea maisema yli Ljubljanan.

ljubljanan_linna_piha

Linnan sisäpihaa.

Kaupungista löytyy paljon tekemistä museoiden ja kulttuurin ystäville, mutta koska emme ole puhtaasti kumpiakaan, tsekkasimme kaupungin ostosmahdollisuudet. Matkamuistoja, torielämää ja kauppahallin tarjontaa löytyy joen linnan puoleiselta alueelta. Pääaukion puolelta löytyy sen sijaan putiikkeja ja ketjujen liikkeitä sekä muun muassa luksusmerkkien tavaratalo Gallerija Emporium. Heinäkuun lopulla alennusmyynneissä oli tarjolla muun muassa Michael Korsia, Hugo Bossia, DKNY:a ja kumppaneita pilkkahintaan 70% alennuksella.

Ruokakulttuurin (ja 50 prosentin osuudella olutkulttuurin) ystäviä puolestamme olemme. Ljubljanasta sai ruoan kylkeen myös tunnelmallisia maisemia. Rankkasade vesitti muutamia ruokailusuunnitelmia, mutta onneksi pääsimme nauttimaan illallista joen rannan ravintolaan. Toki rannan ravintolat ovat enemmän tai vähemmän turistirysiä, mutta ainakaan Paninoteka +:n sapuskoissa ei ollut mitään moitittavaa. Suositella voi myös Mestni trg-ravintolakadulla sijaitsevaa Güjzina-ravintolaa, joka tarjosi pastaa ja kalkkunaa slovenialaisella tvistillä. Slovenialainen punaviini ei säväyttänyt, mutta paikallinen olut vei pisteet kotiin.

Sade tyhjensi joen varren terassit.

Sade tyhjensi joen varren terassit.

RAvintola Gujzinan annos

Güjzinan slovenialainen lounas: perunaa ja kinkulla vuorattua kalkkunafileetä.

Ljubljanan sääennuste ei antanut odottaa kaunista kesäsäätä, joten kahden yön visiitti typistyi yhdeksi yöksi. Lähdimme etsimään kirkasta taivasta etelään, bussilla Koperin kautta Italian koilliskulmaan Muggiaan, Triesten kainaloon.

Sloveniasta jäi hyvä maku. Kaikki oli matkailijan näkökulmasta siistiä, helppoa ja edullista. Rautatieaseman naistenhuonekin toimi.

Äkkilähtö Varsovaan juhannuksen viettoon

Kaikki kävi niin äkkiä. Matka juhannukseksi Varsovaan, siitä päätettiin 24 tuntia ennen lähtöä. Lento, joka Finnairin siivillä kesti vain tunnin ja 25 minuuttia. Rakastuminen kaupunkiin, se vei silmänräpäyksen! Se iski heti matkalla lentokentältä kaupunkiin,vitsi mikä paikka! Vehreä, bulevardimainen tie Chopinin lentokentältä keskustaan, ympäristön siisteys ja matkan lyhyys miellyttivät. Lentokenttä tosiaan sijaitsee vain noin 8 kilometrin päässä Varsovan keskustasta.

Heitimme kamat loistavalla paikalla keskustassa sijainneelle Polonia Palace -hotellillemme ja suuntasimme tutkimusmatkalle kaupunkiin.

En oikein tiedä, mitä olin Varsovalta odottanut, mutta en tätä: pää pyöri koko ajan, kun ympärillä oli niin paljon kauniita rakennuksia, monumentteja ja kylttejä osoittamaan tärkeitä paikkoja. Kaupungin rento tunnelma, lukuisat katukahvilat ja -ravintolat ja yleinen vehreys yllättivät.

Nowy Swiat katu

Startti juhannusreissulle. Neuvoa antavilla yhdessä monista Nowy Swiat -kadun kahviloista.

Ensimmäinen ilta eteni Nowy Swiat -katua pitkin käyskennellen vanhaankaupunkiin ja illalliselle tunnelmalliselle Rynek-aukiolle. Hauskan värikäs vanhakaupunki, kuten lähes koko Varsova, on rakennettu uudelleen toisen maailmansodan tuhoisien pommitusten raunioilta. Uudelleenrakentaminen on tehty taidokkaasti vanhaa kunnioittaen.

WP_20150618_011

Nowy Swiat -katu

Nowy Swiat -kadun varrella löytyy kauppoja, ravintoloita, merkittäviä rakennuksia sekä monumentteja, kuten esimerkiksi tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen monumentti.

WP_20150618_016

Varsovan vanhakaupunki

Vanhankaupungin aukiota reunustavat värikkäät talot ja kuninkaanlinna.

Vanhankaupungin torilta eli Rynek-aukiolta ja sen ympäristöstä löytyy lukuisia ravintoloita.

Vanhankaupungin torilta eli Rynek-aukiolta ja sen ympäristöstä löytyy lukuisia ravintoloita.

Varsova vanhakaupunki

Aukiolta löytyy myös merenneitopatsas.

Puolan karua historiaa ei Varsovassa voi sivuuttaa. Itselle se tuli eniten iholle Gestapon päämajassa, Mausoleum of Battle and Martydom -museossa. Siellä on nähtävillä fasiliteettejä, joihin pidätetyiksi tulleet juutalaiset pakotettiin: sellit, kuulustelujen “odotushuoneet”, kidutusvälineet ja Gestapon kuulusteluhuone. Digitaalisesti hyvin tehdyissä esityksissä pääsee myös tutustumaan yksittäisten henkilöiden tarinoihin. Vaikka natsien karmeuksista on kerrottu jo peruskoulussa, ja Euroopassa reissatessa ne tulevat monessa käänteessä vastaan, tuntuvat ne joka kerta yhtä järkyttäviltä.

Gestapon päämaja

Gestapon päämajassa kerrotaan silottelematta Varsovan juutalaisten kärsimistä kauheuksista.

20150619_130736

20150619_131017
20150619_131437

Gestapon päämajassa käynnin jälkeen ruoka ei oikein maistunut. Kävimme kuitenkin kevyellä lounaalla puolalaista ruokaa tarjoilevassa, niin paikallisten kuin turistien suosimassa U Szvejka -ravintolassa. Ruokapaikkoja Varsovassa on joka lähtöön: puolalaista, italialaista, kiinalaista, sushia, tortilloja (Varsova on tunnettu Tortilla Factory -ravintolastaan). Tunnelmallisimmat ravintolat löytyvät luonnollisesti vanhankaupungin mukulakivikatujen varrelta. Paikallisten pariin ja grillatun ruoan makuun pääsee keskustan ulkopuolella puistossa sijaitsevassa Pub Lolek -ulkoilmaravintolassa. Meno on melkoinen varsinkin viikonloppuisin, jolloin ravintolassa on myös livemusiikkia.

Pub Lolek Varsova

Pub Lolek ja juhannuksen grilliruoat.

WP_20150619_005
Vanhankaupungin ohella vaikeasti ohitettaviin nähtävyyksiin kuuluvat “Stalinin hammas”, Varsovan korkein rakennus, oikealta nimeltään tiede- ja kulttuurikeskus, jonka venäläiset lahjoittivat puolalaisille 1950-luvulla. Stalinin hampaan korkeudelle kurkottaa Marriot-hotelli, jonka 40.kerroksen baarista avautuu mahtavat näkymät kaupungin yli. Myös juutalaiskorttelit ja lukuisat museot kannattaa ottaa huomioon päiväohjelmaa suunnitellessa.

Venäläisten lahjoittama Stalinin hammas eli tiede- ja kulttuurikeskus ja näkymää sen 30.kerroksen terrasilta yli kaupungin kattojen.

Venäläisten lahjoittama Stalinin hammas eli tiede- ja kulttuurikeskus ja näkymää sen 30.kerroksen terrasilta yli kaupungin kattojen.

Aikaa ja rahaa saa Varsovassa kulumaan myös shoppailuun. Kaupat ovat keskittyneet keskustaan Nowy Swiatin varrelle sekä hyvänkokoisiin ostoskeskuksiin, kuten Zlote Tarasyyn. Sieltä löytyvät niin puolalaiset liikkeet kuin kansainväliset ketjut Zarasta Benettoniin ja Eccosta Hugo Bossiin. Iloisin yllätys oli kosmetiikkaketju Avonin liike, sillä en tiennyt sen olevan peräisin Puolasta.

Ostoksia tehdessä saa varautua maksamaan Suomen hintojen verran, eteenkin kansainvälisten ketjujen kaupoissa. Hintataso ravintoloissa sen sijaan on huomattavasti Suomea halvempi, pois lukien hotellien ravintolat, kuten aina. Myös taksilla ajaminen on lähes ilmaista. Suomalaisen taksin lähtötaksalla pääsi hyvin lentokentältä keskustaan. Kannattaa tosin varoa huijareita, jotka veloittavat samalta matkalta tuplahinnan.

Puolan pääkaupunki jätti kivan kaupungin muistijäljen. Koska Puola on näppärän lentomatkan päässä, on hyvinkin mahdollista päätyä maahan uudelleen.

Auringonlasku Kosilla.

Kesäloma osa 1, Kos : pyöräilyä, aurinkoa ja Syyrian pakolaisia

Suomessa on kylmä, treenit on peruttu rankkasateen vuoksi ja äkkilähdöt myyty loppuun. Mikäs näitä uutisia lukiessa – uima-altaalla auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Ei harmittanut tammikuussa varattu matka Kosille, ei ehtinyt tulla koti-Suomea ikävä.

Kos on aika tavalla perinteinen kreikkalainen lomakohde, joka muistuttaa Rodosta, pienemmässä mittakaavassa. Mikä ei liene ihme, naapureita kun ovat. Jotkin ominaispiirteet kuitenkin erottavat Kosin muista Kreikan lomakohteista.

Erimerkisi pyöräily. Et ole käynyt Kosilla, ellet ole vuokrannut pyörää. Kaikki pyöräilevät ja kaupungissa on merkitty pyörätiet erikseen. Ainoa tie, jolla pyöräilyä ei varsinaisesti suositella on lentokentälle vievä saarta halkova päätie. Muualla autoilijat antavat pyöräilijöille tilaa. Esimerkiksi maantie Tigakiin on suurimmilta osin hyvässä kunnossa, ja pyöräillessä voi nautiskella maalaismaisemista lehmineen ja viljelmineen. 12 kilometrin matka taittuu kuin huomaamatta eikä pyöräretkeen tarvita kummempaa kuntoa. Sekin on hyvä, että palatessa Kosin kaupunkiin on lähes aina myötätuuli, jos vaikka auringossa loikoilu olisi sattunut viemään voimat. Hinta citypyörälle oli 4€/päivä Harmilou-kadulla sijaitsevassa Moto Service -vuokraamossa, joten lihasvoimalla liikkuvan kaksipyöräisen vuokraaminen ei tee isoa lovea budjettiin. Pyöriä löytyy lähes joka mallia mummopyörästä maantiekiituriin ja hollantilaistyyliseen lasten/tavarankuljetusvaunuun etupyörän edessä. Toki vuokraamosta löytyy myös skoottereita, mönkijöitä ja muita moottorikulkupelejä.

Tigakiin vievällä maantiellä mahtuu polkemaan. Maasto on mukavan tasaista.

Tigakiin vievällä maantiellä mahtuu polkemaan. Maasto on mukavan tasaista.

Pyörätie Kosin kaupungista Tigakiin

Pyöräretkellä Kosin kaupungista Tigakiin vastaa tulee muita pyöräilijiötä, hotelleja ja tietysti lehmiä.

Tigakissa kannattaa pistäytyä, siellä on rantaa mistä valita. Tigakin ja Marmarin alueella rantaviiva on 10 kilometrin mittainen. Jos haluaa olla omassa rauhassa omalla pyyhkeellä, vapaata rantaa löytyy. Jos taas kaipaa palveluja, on monella tavernalla oma ranta-alueensa, joilta voi vuokrata aurinkopetejä. Kahden rantatuolin ja yhden varjojen hinta oli 5€. Jos haussa on rauhallisempi ranta, kannatta etupyörä suunnata Psalidiin päin eli idän suuntaan Kosin kaupungista. Psalidiin vievän pyörätien tuntumassa on myös pieniä, kivoja rantaklubeja. Rantaklubeja löytyy myös Lambin rannalta. Kosilla rannat ovat pääasiassa hiekan ja kiven sekoitusta. Meressä uidessa kannattaa vetää jalkaan uimatossut, sillä merisiilejä on paljon.

Tigakin ranta

Tigakin rannan pohjoispäässä on rauhallista.

Lepotauko Tigakin rannalla

Tigakin rannalla kannattaa pitää kunnollinen lepotauko ja maistaa vaikkapa kreikkalaista appelsiinilimonaadia. John Humphrysin Blue skies and black olives on hauska kertomus brittimiehen talonrakennuspuuhista Kreikassa. Suosittelen.

Psalidin suuntaan

Psalidin suuntaan vievän tien varrella on kivoja pieniä rantaklubeja, joissa on rantatuolien lisäksi siistit ruokailutilat.

Ravintoloita Kosin kaipungista löytyy joka lähtöön: saarella vallassa olleilta italialaisilta ja turkkilaisilta jääneitä vaikutteita, intialaista, kiinalaista, McDonald’s… Mutta kovin montaa kertaa en ole kokenut Kreikassa tarpeelliseksi mennä muuhun kuin kreikkalaiseen tavernaan syömään taivaallista kreikkalaista ruokaa. Tavernoja löytyy ympäri kaupunkia, aidoimmat Bouboulinas-kadulla, jonka varrella mammat hääräävät keittiössä. Siellä tuli testattua ja hyväksi todettua Mummy’s kitchen sekä mezepaikka Thalia. Rantakadun varrella olevista tutuksi tulivat Olympia ja Koako, keskustassa baarikadun liepeillä ihanan tunnelmallinen ravintola Select. Useissa paikoissa ravintolat kasvattavat itse yrttinsä, ja ah sitä tuoreiten yrttien tuoksua, kun tarjoilija napsaisi annosten höysteet viereisestä puskasta.

Ravintola Select

Kazouli-aukion vierestä upeasta portista sisään astuessa päätyy baarikadun alkuun, jossa ainakin vielä alkuillasta perheille sopiva Select-ravintola tarjoilee mm. Kleftikoa voitaikinaan käärittynä. Nam! Samalla voi ihastella vieressä sijaitsevia antiikin ajan raunioita.

20150604_174842

20150604_181134

Kreikkalaista salaattia ja tsatzikia

Ei päivää ilman kreikkalaista salaattia ja tzatzikia. Tämä setti Olympiassa.

Turkkilaisten ja italialaisten jäljet näkyvät myös Kosin kaupungin arkkitehtuurissa. Hippokrateen plataaniin ja Elefteria-aukion kupeessa taivaalle kurkottaa pari minareettia, ja muun muassa poliisiasema on italialaista arkkitehtuuria. Poliisiaseman tunnista myös siitä, että sen edessä parveilee Syyrian pakolaisia. He ovat ovat lähteneet yhteenottojen jaloista kotoaan, saapuneet yöllä kumiveneellä rantaan, viiltäneet veneen rikki ja työntäneet takaisin mereen, ettei kukaan voi kertoa, miten he ovat tulleet. He käyvät poliisiasemalla tekemässä paperihommat, jonka jälkeen jatkavat matkaansa lautalla mantereelle ja eteenpäin. Syyrialaisista ei ollut oman kokemukseni mukaan haittaa kenellekään. Köyhiä he eivät suinkaan olleet viimeistä huutoa olevista älypuhelimista ja vaarallisen merimatkan yli 10 000 euron hinnasta päätellen. Monenlaisia ajatuksia ja tunteita he kuitenkin herättivät maailman menosta.

Elefteria-aukio

Elefteria-aukion kupeessa minareetti muistuttaa turkkilaisesta historiasta. Minareetit ovat kuitenkin hiljennetty, rukouskutsuja niistä ei kuule.

Kos katunäkymää

Italialaista tatsia Vasileos Georgiou -kadun varrella.

Kosin kaupunki

Perinteistä sinivalkoista kreikkalaista arkkitehtuuria on Kosin kaupungissa näiden portaiden verran. Vieressä paikallisten suosima baari Sitar.

Kos Hippokrateen plataani

Hippokrateen plataani on huimankokoinen puu, jonka oksia on jouduttu tukemaan metallikehikoin.

 

Kosin kaupungin ostosmahdollisuudet kalpenevat vaikkapa Hanian ja Rodoksen rinnalla. Kansainvälisiä ketjuja löytyy Body Shop ja Benetton, muuten Elefteria-aukion kupeessa ostosalueeksi nimetyltä muutaman kadunpätkältä löytyy kreikkalaisia pikkukauppoja, joiden paljastavat asut eivät ainakaan meikäläiseen pohjoismaisen minimalistiseen ja funktionaaliseen makuun uppoa. Yllättävän pienen vanhankaupungin alueelta löytyy paljon matkamuistomyymälöitä, mutta siinä shoppailutarjonta on. Turkin puolella Bodrumissa puolestaan saa rahansa tuhlattua. Bodrumiin pääsee satamasta lähtevillä lautoilla ja esimerkiksi Aurinkomatkojen retkellä,ja matka kestää tunnin verran.

Kosin ostokset

Kosilla voi shoppailla perinteisiä kreikkalaisia tuliaisia: nahkasandaaleja ja -laukkuja, mausteita ja hunajaa.

Kosin kauppahalli

Elefteria-aukion kauppahallista löytyy muun muassa kattava valikoimia mausteita.

Kesäkuun alku osoittautui oikein hyväksi ajankohdaksi lomailla Kosilla: luonto oli vielä vehreää ja vaikka sää oli jo helteinen, ilma oli raikas eikä lentokoneesta ulos astuessa törmännyt kosteaan, tunkkaiseen seinään. Viikon loma ei riittänyt, että olisi ehtinyt käydä kaikissa haluamissaan paikoissa, sillä ensisijainen tarve oli auringonotolle ja pyöräilylle. Näkemättä jäivät ainakin Zian kylä vuorilla, Asklepionin rauniot, Thermesin kuumat lähteet sekä saaren eteläosan Paradise Beach. Ajatus seuraavasta matkasta jäi kytemään: jos ottaisi Finnairin reittilennot Kosille, hengailisi saarella hetken, ja vuokraisi joltain lyhyen laivamatkan päässä olevalta lähisaarelta majapaikan toiseksi hetkeksi. Ei hullumpi idea, sanoisin.

Aurinkoa ja moottorien pauhua- rentouttava loma Abu Dhabissa

Muistan elävästi, kun erään suomalaisen matkatoimiston entinen toimitusjohtaja ehdotti blogikirjoituksessaan viikon aurinkolomaa lakisääteiseksi. En voisi olla enempää samaa mieltä! Seitsemän päivää aurinkoa ja lämpöä rankan syksyn päätteeksi, ja olen kuin uusi ihminen! Abu Dhabin -matka oli siis täydellinen!

Abu Dhabin ilmasto oli kerrassaan miellyttävä. Marraskuun lopussa lämpömittari näytti vajaata 30 astetta, mikä ei kuivassa ilmassa tuntunut missään vaiheessa pahalta. Lämpötila ei radikaalisti laskenut yöllä, joten terasseilla tarkeni hyvin illallistaa. Kahtena aamuna hieman jännitti: sunnuntaiaamun hernerokkasumu väistyi onneksi nopeasti eikä Abu Dhabin emiraatin sheikin rukouskäskyt sateen puolesta ehtineet toteutua ennen meidän kotiinpaluuta. Auringosta nauttivia turisteja ei ollut ruuhkaksi asti, vaikka olisi voinut luulla Formula 1 -kisojen tuoneen lomalaisia Dubain ohella myös Abu Dhabiin.

Abu dhabi ranta

Sää oli kohdallaan rannalla lekotteluun.

Formulakisat, ne olivat mahtava kokemus! En tarvinnut mukaan pakattuja lehtiä tai muuta viihdykettä, sillä tapahtumia riitti aamusta iltaan. Meidän paikat West Standilla osoittautuivat loistaviksi. Pitkällä suoralla nähtiin tiukkoja ohituksia, edessämme Daniil Kvyat keskeytti, Pastor Maldonadon auto räjähti liekkeihin ja Jenson Button hyvästeli fanit polttamalla kumia donitsein. Korvatulpat olivat paikallaan, vaikka F1-autojen äänet olivat päättyneellä kaudella aikaisempaa hennommat. Kun hiljainen liukuminen mutkaan ja toisinaan jarrujen lukkiutumisesta kuulunut pieni maukaiseva ääni muuttuivat kaasupolkimen painamisesta rouhaisevaan murinaan, sydänalassa kouraisi. Alemmissa luokissa äänet olivat vielä kovemmat.

formula1_abudhabi_2014

Ensimmäisellä kierroksella oli ruuhkaa. Kimi ja Valtteri samassa kuvassa. Kvyat ulkona.

Abu_Dhabi_grand_prix_formula1

Maldonadon auto savuaa. Buttonin donitsit kisan jälkeen jäähdyttelykierroksella. Bottas ja Suomen lippu palkintokorokkeella

Kisa-alueella kaikki toimi bussikuljetuksista ilmastoidun loungemme ruokatarjoiluihin. Kaikki oli siistiä ja sujuvaa. F1 Villagessa oli ohjelmaa ajosimulaattoreista tallipaitakojuista haastatteluihin ja nimmarienjakohetkiin. Kovaa yritystäni saada Valtteri Bottaksen nimikirjoitus paahtavan auringon ja ihmismassan keskellä ei kuitenkaan palkittu. Onnea oli kamera ja zoom, joka tallensi suomalaiskuskin vienon hymyn.

VAltteri Bottas Abu Dhabi

Tämän lähemmäs nimmareita jakavaa Valtteri Bottasta en päässyt.

Rata eli Yas Marina Circuit sijaitsee nimensä mukaan Yas-saarella, joten kävimme samaan syssyyn Ferrari Worldissa, huvipuistossa, jossa on maailman nopein vuoristorata, Formula Rossa. 250 dirhamin (n.50 €) sisäänpääsymaksuun sisältyi kaikki, paitsi F1-simulaattori. “Kaikki” oli aika vähän, sillä laitteita ei sisähuvipuistossa juurikaan ollut. Ainoa syy maksaa suolainen hinta Formula Worldista on mennä vuoristorataan. Meiltä se jäi väliin, sillä oma päristelyni pienellä simulaattorilla ja Fernando Alonsona jatkuva seinään ajaminen aiheutti sen verran huonoa tunnetta vatsanpohjaan, ettei maailman nopeimmat kurvit enää innostaneet.
Ferrari Worldin lipusta kannattaa pitää huolta, sillä samalla lipulla pääsee Yas Waterparkiin, mikä tasoittaa sisäänpääsymaksun korkeaa hintaa. Ehkä Ferrari World olisi tuntunut mahtavalta paikalta, ellei vieressä olisi ollut oikeat kisat käynnissä. Nyt huvipuiston anti jäi pliisuksi.

ferrari_world_abu_dhabi

Ferrari World -huvipuisto on melkoinen häkkyrä sisältä. Pisimmät jonot muodostuivat Formula 1 -simulaattoreihin.

Rouhevat moottoreiden äänet eivät suinkaan jääneet Yas Marina Circuitille, vaan samanlaista soundia kuului Abu Dhabin keskustassa. Autokanta oli hiukan Suomesta poikkeavaa luksusmaastureineen ja urheiluautoineen. Liikennevalojen ylittäminen kävellen toisinaan kesti, kun moottoriurhelufaniavecini pää pyöri joka suuntaan.

Huikeiden autojen kavalkadi huipentui Emirates Palacessa, kullatuin katoin varustetussa palatsissa, jossa sattui olemaan visiittimme aikaan Total-öljy-yhtiön kokkarit. Palatsi on käsittämätön! Jo sisäänkäynti on kuin jättielokuvan lavasteista. Joka puolella on korukauppoja, kelloliikkeitä, ravintoita ja kahviloita, joita rahvas voi ihastella hotellin asukkaiden käyskennellessä kuin minä tahansa arki-iltana. Korkeita, kristallikruunuin ja suolatuin palmuin koristelleita käytäviä jatkuu joka suuntaan. Palatsi rakennettiinkin, jotta maailman silmäätekevillä olisi Abu Dhabissa paikka, jossa majailla.

Emirates Palace

Emirates Palacen sisäänkäynti.

Emirates Palacen vieressä, Corniche Roadin toisella puolen kohoavat ylväinä Ethidadin tornit, joista avautuu melkoinen näköala kaupunkiin. Jumeirah-tornin 62.kerroksen Ray’s Bariin pääsee alkudrinkeille hetkessä Koneen hissillä (miksi aina reissussa pitää tsekata hissin valmistaja?). Alemmissa kerroksissa voi valita mieluisensa ravintolan useista eri vaihtoehdoista.

Abu Dhabin skyline Marina Mallin puolelta katsottuna.

Abu Dhabin skyline Marina Mall -ostoskeskuksen puolelta katsottuna.

Ethidad Towers

Näkymää Ethidad Tower -pilvenpiirtäjärykelmän Jumeirah-tornin 62.kerroksesta, Ray’s baarista.

 

Abu Dhabissa ruoka oli hyvää kaikkialla. Niin formularadalla, italialaisessa Boccassa, yhdessä kaupungin suosituimmassa ravintolassa eli Vasco’ssa, hotellimme beach clubilla, Hemingwayssa kuin Marina Mallin pyörivän tornin Tiarassa, josta näkee Abu Dhabin skylinen kauniisti.

Ravintoloiden tarjonnasta näki, että maan asukkaista vain 13 prosenttia on originaaleja. Menut olivat täynnä kansainvälisiä ruokalajeja muutamalla arabialaisella ja aasialaisella detaljilla höystettynä. Hintataso oli Suomen luokkaa. Kaikkeen lisättävä yhteensä 16 prosentin palvelumaksu ja turistivero tosin nostivat loppusummaa kotimaista tasoa korkeammaksi.

Suomen luokkaa olivat myös hinnat ostoskeskuksissa, joissa kaapuihin pukeutuneet naiset kiertelivät lukemattomia kauppoja omien shoppereidensa kanssa.

Hotellimme Hilton Abu Dhabi oli loistavalla paikka Corniche Roadin varrella. Hotelli oli perus Hilton, toimivat palvelut ja ystävällinen henkilökunta, mutta nuhjaantunut interiööri ei ollut tällä(kään) sitä loistokkuutta mitä nimi Hilton on aikanaan resonoinut. Hotellin ravintolat tarjoilivat maittavaa ruokaa, aamiaisvalikoima oli valtava, beach club uima-altaiden ja palvelun osalta laadukasta, ranta oli vielä hieman remontissa. Kohtalaisen hyvässä kunnossa olleilla tenniskentillä ei ollut ruuhkaa. Hotellin henkilökunta oli ystävällistä ja auttavaista, ja henkilökuntaa riitti joka lähtöön. Hotelleissahan Abu Dhabissa on syötävä, jos mielii lasin viiniä palanpainikkeeksi. Alkoholia kun ei muualla saa tarjoilla.

Arabiemiraatit ja Abu Dhabi osoittautuivat erinomaiseksi kohteeksi paeta Suomen pimeää ja märkää syksyä. Finnairin suora lento Dubaihin kestää saman verran kuin Kanariansaarille, kuusi tuntia, ja siitä vajaa kaksi tuntia Abu Dhabiin. Kanariansaariin verrattuna Arabiemiraatit on aurinkovarmempi, joskin kalliimpi lomakohde.

Dubai meillä jäi näkemättä, sillä emme jaksaneet lähteä istumaan taksiin 1,5 tunniksi suuntaansa, ja todeta perillä, että emme ehdi näkemään kuin Burj Khalifan ja sen ympäristön. Menemme siis toisella lomalla tutustumaan Dubaihin perinpohjin.

Kreikka, rakkaani – vinkit Rodokselle

Se tunne, kun vuosien jälkeen tapaa vanhan ystävän. Etukäteen vähän jännittää, mutta heti kohdatessa juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Hei Kreikka, kiva tavata seitsemän vuoden tauon jälkeen!

Vaikka Kreikka on vanha tuttu, Rodos oli uusi tuttavuus. Ja mikä ihana tuttavuus! Vaikka turisteja on kaikkialla, ei saari tunnu turistirysältä. Se on täynnä tekemistä, upeita kristallinkirkkaan meren rantoja, loistavia ostosmahdollisuuksia, ähkyyn vievää maistuvaa ruokaa, ystävällisiä ihmisiä ja historiallisia nähtävyyksiä. Ihan varmasti me tapaamme vielä uudestaan, sillä juhannuksen mittainen reissu vain kasvatti Kreikka-nälkää. Ensi kertaa odotellessa parit vinkit Rodokselle.

Rannat, rannat, rannat ja rannat

Mille rannalle ikinä meneekin, veden kirkkaus lyö ällikäkällä. Vaikka vesi vellookin uhkeasti rannalla, merenpohjan kivet välkkyvät selväsi. Meri muistuttaa kirkkaudessaan Kroatian vesiä. Suotta eivät Rodoksen rannat ole saaneet EU:n Sinisen lipun luokitusta puhtaudestaan.

Ja rantaa riittää joka makuun. Rodoksen kaupungissa kannattaa kuumalla säällä suunnata Tuulisen rannan vilvoittaville puhureille, tuulisella säällä puolestaan kannattaa olla ajoissa liikenteessä varaamassa paikkaa suojaisammalta Ellin rannalta. Kalithean ranta, Anthony Quinn Bay, Afandoun ranta, Tsambikan ranta sekä St. Paul’s Bay vaativat liikkumista, mutta ovat todellakin sen arvoisia.

Afandou Beach

Afandoun pitkän pitkä ranta sopii hyvin omaa rauhaa rakastavalle auringonpalvojalle.

Kalithea

Kalithean rannan vieressä sijaitseva vanha kylpylä on vierailun arvoinen paikka.

Anthony Quinn Bay

Anthony Quinn Bayn upeat kalliot ja kristallinkirkas vesi ovat kuin elokuvista.

Tsambika

Tsambikan ranta on yksi Rodoksen parhaista hiekkarannoista.

St. Paul's Bay

St. Paul’s Bay näkyy hienosti Lindoksen akropolilta.

Tuulinen ranta

Tuulisen rannan pohjoispäädyssä on yleensä enemmän tilaa kuin vastapäisellä Ellin rannalla.

Syö hyvin

 

Kreikkalainen ruoka on maailman parasta. Souvlaki, horiatiki, tsatsiki, dolmades, kleftiko, mezet, gyros pita… Ah, vesi herahtaa kielelle! Kaikki ravintolat tarjoilevat kreikkalaisia spesialiteetteja, mutta taso voi vaihdella. Linjauksemme välttää sisäänheittäjiä toimi hyvin. Ensimmäisenä iltana Agalman meze-alkupalat ja jättimäinen souvlaki täyttivät kaikki kunnollista kreikkalaista ruokaa kaivanneen toiveet. Miksi muuten Espoo-Helsinki-Vantaa-akselilla ei ole yhtä ainoaa hyvää kreikkalaista ravintolaa? Erinomainen ravintola on myös Vanhassakaupungissa Ta Petaladika -mezepaikka sekä Tuulisen rannan puolella kaupunkia Thomas Taverna.

Agalma

Agalman souvlaki-annos oli valtava ja herkullinen.

Agalman_souvlaki

Ta Petaladikan mezet olivat suussa sulavia. Viisi eri mezeä täyttivät mahan ääriään myöten.

Ta Petaladikan mezet olivat suussa sulavia. Viisi eri mezeä täyttivät mahan ääriään myöten.

mezet1 tapetaladika

Thomas Taverna kleftiko

Thomas Tavernan taivaallinen kleftiko tarjoiltiin hauskassa leivinpaperikupissa. Tsatsiki oli tuossa vaiheessa jo kadonnut lautaselta.

Shoppaile

 

Eniten Rodoksella yllätti tasokkaat ostosmahdollisuudet. Basaarimaista turistiroinaa löytyy lähinnä ravintoloiden reunustamalta Nikiforou Mandilaralta ja Vanhastakaupungista mutta hallitsevassa osassa ovat pienet kreikkalaiset putiikit, tunnetut ketjut sekä laatuliikkeet.

Kyprosaukiolta haarautuvilta kaduilta löytyvät muun muassa Oysho, Terranova, Pull and Bear, Bershka, Nike, ja Mango. Hinnat vaihtelevat, osassa kaupoissa hinnat ovat Suomea halvempia, mutta esimerkiksi H&M:llä on tutut kotimaan hinnat. Pidempään tilannetta tarkkaillut arvioi Zaran jopa Suomea kalliimmaksi.

Rodos shoppailu

Rahansa Rodoksella saa taatusti kulumaan vaikkapa Kyprosaukion lähistön liikkeissä.

Lisäksi katukuvassa on paljon kenkäkauppoja, hajusteliikkeitä, hunajaa, oliiviöljyä ja oliivisaippuioita myyviä pieniä kauppoja, nahkaliikkeitä ja korukauppoja. Sekä tietysti sateenvarjokauppoja. Saarella, jolla ei koskaan sada, ei ole tarvinnut maksaa veroja, jos on myynyt sateenvarjoja. Yllättävää? Not.

Sateenvarjokauppoja.

Sateenvarjokauppoja.

Kirsikkana shoppailukakussa on Kolymbiassa sijaitseva Benetton Mega Outlet, my heaven.

Benetton Outlet Kolymbia

Iloinen shoppailija Kolymbiasta löytyneessä Benetton-outletissa.

Sukella antiikin Kreikkaan

 

Vaikka Rodoksen Vanhakaupunki, Unescon suojelukohde, on oma lukunsa historiassa, on noin 50 kilometrin päässä Rodoksen kaupungista itärannikkoa pitkin etelään sijaitseva Lindos yksi saaren pysähdyttämimmistä paikoista. Kimaltevan meren ääressä sijaitseva valkoinen, sokkeloinen kylä, jonka yläpuolella seisoo ylväästi maan toiseksi suurin akropolis Ateenan jälkeen, on kuin maalauksesta.

Lindos

Kaunis Lindos.

Jo ennen puolta päivää Lindoksessa on paahtavan kuuma, joten ei tunnu hullulta idealta kiivetä ylös Lindoksen taksin eli aasin selässä. Akropoliksella kuuluu historian lehtien havina vanhoissa pylväissä, portaissa ja upeassa maisemassa sijaitsevan Athenan temppelin raunioilla.

Athenan temppelin rauniot.

Athenan temppelin rauniot.

Lindoksen valkeassa kylässä on paljon matkamuistomyymälöitä ja sokkeloisesta arkkitehtuuristaan johtuen runsaasti kattoravintoloita, joilla on mukava nauttia lounasta ja virvokkeita akropoliksella käynnin jälkeen. Muista aurinkorasva!

Lindos kattoterassi

Lindoksessa kannattaa ihailla maisemaa kattoravintoloissa. Ihan kiva yksityisterassi jollain.

Vuokraa auto

 

Rodoksella on helppo liikkua vuokra-autolla, sen todistavat lukuisat auto- ja skootterivuokraamot. Ensitutkailun jälkeen suomalainen oppii kreikkalaisen ajotavan: auton voi tunkea ja pysäköidä mihin väliin vain.

Yhdessä päivässä ehtii helposti käydä Rodoksen kaupungista Lindoksessa, ja pysähdellä matkalla itärannikon pienissä rantapoukamissa.

Autoilupäivän päämääräksi voi ottaa myös saaren eteläisimmän kärjen Prasonisin, saaren länsirannan ja Petaloudes-perhoslaakson, Efta Pigesin seitsemän lähdettä tai saaren keskiosaan pikkukylät.

Kaikkea ei ehdi autollakaan  nähdä yhdellä kerralla, joten tuleville Rodoksen matkoille jäi nähtävää. Sitä ennen suuntaamme road trippailemaan Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan teille.

Rodoksen kartta

Rodoksella kannattaa ottaa neli- tai kaksipyöräinen alle ja huristaa omiin seikkailuihin.