arkeologinen museo

Napoli no go

Napolissa hyvää on pitsaa, arkeologinen museo ja nopea, reilun tunnin kestävä juna Roomaan. Paljon muuta hyvää ei kaupungista ole sanottavana. Kaupunki muistuttaa rähjäisyydessään Marseillea, mutta Marseillessa sentään on kaupungilla kulkiessa jotain nähtävää.

Pizza Regine Pizzeria D'Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pizza Regine Pizzeria D’Angelissa. Kaikki muutkin tulevat Napoliin pizzan alkulähteille pizzaa syömään, joten varaudu jonottamaan.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Pompeiista löydetyn talon lattiamosaiikki Napolin arkeologisessa museossa.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty "Blue Vase", molemmat löydetty Pompeiista.

Venus bikineissä ja ajanlaskumme alkuun jäljitetty “Blue Vase”, molemmat löydetty Pompeiista.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Jonkinlaista Yatzya pelattiin jo Pompeiissa. Huijausnoppa oikeassa reunassa.

Napolin historiallinen keskusta on käytännössä muutama kujamainem kapea katu, jonka reunoilla on muutama hylätyltä näyttävä kirkko. Muuten kadut ovat pitserioihin jonottavien turistien tukkimat. Me olimme liikkeellä talven hyytävässä tuulessa mutta en voi kuvitella kesällä helteessä tilanteen olevan sen miellyttävämpi. Päinvastoin voin kuvitella kaupungin hajut elokuun pätsissä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Normaali Napolin katunäkymä.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Piazza del Mercato kuulosti ja näytti kartalla suurelta torilta. No, sitä se ei ollut vaan betonilähiö.

Kaupungilla kulkien ei törmää mihinkään näkemisen arvoiseen. Kävelimme 45 minuuttia piazzalta ja pääkaduilta toiselle ympäri keskustan etsiessä kahvilaa. Tämä siis miljoonakaupungissa. Lopulta päädyimme kuuman juoman perässä rautatieasemalle, jossa silmää räpäyttämättä pulitin reilun satasen lipuista seuraavaan Rooman-junaan. Viisi tuntia ghettokaupungissa riitti.

Ehkä olisi pitänyt kiivetä ylös Castel Sant’ Elmolle, ehkä Rooman loisto kasvatti Napolin rupuisuutta. Mielikuvaa syvensivät avotulen ääressä keskellä katua lämmittelevät kaupunkilaiset, vastatuulessa päin naamaa lentävät muoviroskat, feikkikaukkuja lakanan sisällä myyneet mustat miehet sekä skootterikuski, joka ajoi eteemme kaupittelemaan tuliterää iPhonea. Napoli ei varmasti ole slummi pahimmasta päästä, mutta itse en kokenut tarvetta viettää kaupungissa hetkeäkään pidempään. Napolin ympäristössä riittää niin paljon kaunista ja historiallista nähtävää, Vesuvius, Pompeii Sorrento ja Amalfin rannikko, joihin kannattaa aikansa käyttää.

Advertisements