shoppailu

santa ponsan auringonlasku

Varoitus: Matka Mallorcalle voi aiheuttaa riippuvuutta

Tiedätkö tunteen, kun olet astumassa uuteen, ja tunnet, että tästä tulee jotain niin hyvää? Se tunne iski heti, kun kone laskeutui Palma de Mallorcan kentälle.

Olen lapsesta asti rakastanut Kreikkaa, mutta huomaankin pitäväni Espanjasta kerta kerralta enemmän. Vähän jopa järkytyin, kun tajusin, että tämä reissu oli jo kymmenes Espanjaan. Mutta kun pitää auringosta, hyvästä ruoasta, monipuolisista maisemista ja aktiviteeteista, ystävällisistä ihmisistä ja loman helppoudesta, Espanja on vaivaton valinta. Tässä siis vinkit Mallorcalle.

Shoppailu

Saaren pääkaupunki Palma vetää shoppailun saralla vertoja mille tahansa suurelle kaupungille. Sieltä löytyvät niin tutut vaateketjut, espanjalaiset vaateliikkeet kuin huippubrändien putiikit. Yhden päivän ja yhden illan Palma-kokemuksella hyviä shoppailupaikkoja ovat ainakin Jaime II-katu, Jaime III-katu ja Plaza Mayorin ympäristö.

Jos säästäminen unohtui ennen reissua, kannattaa hypätä junaan tai ottaa alle vuokra-auto, ja hurauttaa Palman ulkopuolella Alcudiaan johtavan moottoritien varrella sijaitsevaan Mallorca Fashion outletiin, joka tunnetaan myös nimellä Festival Park. Hintataso on normikauppoja halvempi, ja uskoisin, että heinäkuun alennusmyyntien aikaan sieltä tekee huikeita löytöjä. Myös toukokuun hinnoilla mukaan lähti yhtä jos toista.

Ulkomailla shoppaillessa olen monesti huomannut, että siinä missä tutut kaupat tuottavat useimmiten pettymyksen, tuntemattomien merkkien liikkeistä löytyy aarteita. Niin tälläkin kertaa. Ihana uusi mekko tarttui mukaan Fashion outletiin Med Windsistä (-70% alennuksessa 45e)ja merihenkistä rentoa, mutta siistiä vaatetta Algo Bonitosta.

Kerran Las Palmasissa espanjalaiseen aloe veraan hurahtaneena etsin joka kerta Espanjassa käsiini purkin kyseistä voidetta. Ei ole mitään niin ihanaa auringonoton jälkeen kuin jääkaappikylmä aloe vera. Yleensähän sitä ei Suomessa tarvitse, mutta pimeinä talvi-iltoina kylppärin kaapista käteen osuvana puteli muistuttaa kesästä.

Fashion Outletin pikapyrähdyksen saalis.

Fashion Outletin pikapyrähdyksen saalis.

Nähtävyydet

Mallorca on niin suuri ja monipuolinen, että viikossa ehtii vain raapaista pintaa. Palman maamerkki on luonnollisesti jyhkeänä kaupunkia valvova katedraali Le Seu ja sen ympäristön pittoreski vanhakaupunki suloisine kujineen, kauppoineen ja kahviloineen. Katse kannattaa nostaa ylös ja ihailla kauniita taloja ja vehreää puustoa vaikkapa La Ramblalla.

Palmassa on tarjolla paljon silmänruokaa.

Palmassa on tarjolla paljon silmänruokaa.

Ellei satu jo itärannikolla majailemaan, Alcudia kannattaa ottaa päiväretkikohteeksi. Vanhakaupunki on täynnä pieniä putiikkeja, tunnelmallisia kujia, kahviloita ja ravintoloita, joilla on ihanat terassit ja sisäpihat. Alcudiasta alkaa myös saaren pisin ranta, joka levittäytyy aina Can Picafortiin asti.

Alcudian kaunis vanhakaupunki on sopivan pieni, mutta sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita ja kauppoja.

Alcudian kaunis vanhakaupunki on sopivan pieni, mutta sieltä löytyy paljon hyviä ravintoloita ja kauppoja.

Jos saarelta pitäisi nimetä yksi must see -nähtävyys, se olisi kuuluisa Valldemossan taiteilija kylä. Vain siksi, että se on niin kaunis.

Valdemossan kujilla.

Valdemossan kujilla.

Ravintolat

Ah, espanjalainen ruoka! Melkein vetää vertoja kreikkalaiselle. Ravintoloita löytyy jokaiseen makuun paikallisista herkuista jenkkimättöön, italialaiseen, sushiin ja intialaiseen. Suurinta herkkua ovat tapakset, paella ja Mallorcan perinteinen lammas. Saarella kun ollaan, niin kala on hyvää. Palmassa erinomaisia ruokapaikkoja löytyy vanhastakaupungista katuja samoilemalla. Erinomainen tapaspaikka D’Lirios  löytyi Placa Mayorin vierestä Placa d’en Collilta.

Ihana, pieni Placa d'en Coll.

Ihana, pieni Placa d’en Coll.

Santa Ponsassa hurmaannuimme El Balcon de la Marian tarjoamasta silmiä hivelevästä maisemasta, maittavista tapaksista, pihveistä ja pastasta. Suosituksen voi antaa myös Empatheian paellalle, Meson del Reyn lampaankareelle ja Meson del Maren lohelle.

Maittavia herkkuja: lammasta, pihviä, lounas-tapastelua ja paellaa.

Maittavia herkkuja: lammasta, pihviä, lounas-tapastelua ja paellaa.

Liikkuminen

Mallorcalla on todella helppo liikkua, teetpä sen sitten julkisilla kulkuneuvoilla tai vuokra-autolla. Oman kokemuksen mukaan bussit kulkivat espanjalaiseen mentaliteettiin nähden yllättävän säntillisesti, eikä hinta päätä huimannut: pikavuoro numero 102 Santa Ponsasta Palmaan maksoi 3,40 ja kesti parhaimmillaan 20 minuuttia. Aamuisin Palman-bussit olivat sen verran täynnä Santa Ponsaan saapuessa, että bussia, johon olisi mahtunut, sai tovin odotella. Siksipä ehdotin parille venäläisturistille yhteistä taksikyytiä katedraalille. 20 minuuttia ja 22 euroa, ja Palmassa oltiin. Palmassa kulkee myös metro, ja kaupungista pääsee Sölleriin vanhanajan ratikalla, joka meillä jäi harmittavasti kokematta.

Vuokra-autolla on niin ikään vaivatonta liikkua, sillä saartaa halkoo kaksi päätietä. Moottoritietä Alcudiaan sai painella 120 kilometrin tuntivauhdilla, eikä ruuhkia näkynyt. Opaskyltit olivat selkeät ja pysäköinti helppoa. Hyvin moottoritielläkin kulkeneen Fiat Pandan yhden päivän vuokra maksoi Aurinkomatkojen yhteistyökumppanin kautta vakuutuksen kera 57 euroa ja bensaa tankattiin kympillä.

Harrastukset

Toimettomana Mallorcalla ei tarvitse olla, ellei niin halua. Saari on kuuluisa loistavista pyöräilymahdollisuuksista, ja kaikentasoisia pyöräilijöitä polkee kaikkialla. Vuorilla kelpaa patikoida ja kirkkaissa vesissä sukeltaa ja snorklata. Me keskityimme lenkkeilyyn rantaviivan tuntumassa sekä Crossnatureen, Aurinkomatkojen oman kehon painolla tehtävään treenikonseptiin. Energinen Lotta-ohjaaja veti loistavat treenit, joiden jälkeen sai hyvällä omalla tunnolla pötkötellä auringossa ja syödä herkkuja.

Lentokenttäbussissa Aurinkomatkojen opas Virpi varoitti, että Mallorcalla on tapa saada kävijät koukkuun. Siitä todisteena olivat monenmaalaiset kanssaturistit, jotka lähes poikkeuksetta olivat saarella ties kuinka monetta kertaa.  Mallorca kyllä hurmasi, ja piti huolen, että yksi monista matkahaaveistani, Baleaarien saarihyppely, on yhä vakaammin to do -listalla.

 

 

Dubai tammikuussa on shoppailun juhlaa

Ensimmäistä matkaa Arabiemiraatteihin suunnitellessani en olisi osannut arvata, että palaan maahan vielä ainakin kolmannen kerran. Mutta miksipä en? Sujuva lento, varma aurinko ja lämpö. Lento on sama kuin Kanarialle, mutta ah, niin paljon vähemmän kuoppaisempi. Tällä kertaa seurana oli kaksi kaveria, joten kikatus ja shoppailu nousivat omiin sfääreihin.

Dubai on turvallinen lähteä vaikka tyttöjen reissulle, vaikka hämmennystä se voi aiheuttaa. Hotellin aamupalalla huoneen numeroa kysyneiden tarjoilijoide  silmät pyörähtivät ympäri, kun ilmoitimme kaikkien aamupalojen menevän yhden  huoneen laskuun. Puolestaan me hämmennyimme taksijonossa, kun emme tajunneet mennä naisten jonoon.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Al Fahidissa on söpöjä pieniä kauppoja.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Kahvilan värikkäät portaa Al Fahidissa.

Tammikuu ei välttämättä aurinkolomakuukausi, sillä tuuli voi puhaltaa kovaa ja sumu voi tuoda muita mutkia matkaan. Meidät kova tuuli sai pysymään pois hotellin altaalta. Respan virkailija suositteli palaamaan aurinkolomalle marras- tai maaliskuussa.

Onneksi Dubaissa onnistuu myös kaupunkiloma. Kaupungissa kannattaa ottaa kohteeksi vaikkapa Al Fahidin perinnekorttelit ja basaarit, muut suurhulluuden kaupungin nähtävyydet ja kauneushoidot. Basaareissa kaikki länkkärit ovat shakiroita ja angelinoja, mutta myyjien toiminta ei ole niin päälle käyvää kuin esimerkiksi Istanbulin Grand basaarissa.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Al Fahidin arkkitehtuuria.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Tunnelma Dubain basaarissa oli ilmava eikä niin tyrkyttävä kuin esimerkiksi Istanbulissa. Tosin kaikkia naispuolisia kutsuttiin shakiroiksi tai angelinoiksi.

Kaupunkilomalle tammikuu on täydellinen myös siksi, että  se on Dubain kuuluisien shoppailufestivaalien aikaa. Silloinkaan normipalkkainen suomalainen ei eksy sheikkien vaimojen kanssa samoihin luksusliikkeisiin. Me teimme loistavia löytöjä muun muassa Banana Rebublicissa ja Cosilla, joista kannoimme hyvän määrän kashmir-, villa- ja silkkineuleita pilkkahintaan. Ensimmäisenä ei ehkä käy mielessä käydä Dubaissa shoppailemassa talvivaatteita… Taisimme joka päivä piipahdaa hotellimme läheisyydessä sijainneessa Dubai Mallissa. Kaikkien päivien aikana ehdimme koluta vain yhden siiven. Ja tietysti ihmetellä yhtä Dubain maamerkeistä, Burj Khalifaa.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Dubai Mallissa saa hyvin vietetty tunnin ja päivän jos toisenkin. Jos shoppailu ei enää huvita, voi istua alas johonkin lukuisista ravintoloista tai mennä katsomaan akvaarioon kalojen elämää.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Burj Khalifan ympäristössä riittää aina väkeä. Kieltämättä, onhan se upea.

Ruoka yllätti, se oli hyvää kaikkialla. Viimeksi käyskentelimme Marinan ympäristössä ja en muista ruoan olleen kovin kummoista. Nyt maistui erityisesti libanonlaiset pikkupurtavat, pihvit ja kalaruoat.

Hotellimme JW Marriot Marquis on tämänhetkinen maailman korkein hotelli. Suurta ihmismassaa ei kuitenkaan tullut vastaan missään. Korkeuden huomasi lähinnä yläbaarissa ja siinä, ettei parvekkeen ovea ollut tarkoituskaan saada auki, sen verran tuuli vihmoi 63.kerroksessa. Keskeinen sijainti oli hyvä, samoin kuin suuri huone ja palvelun taso. Ainoa miinus edellä mainitusta tuulisesta uima-altaasta.

Hieman jäi kaihertamaan, että aavikolla käynti on edelleen tekemättä. Mutta ehkä sen voisi tehdä muuallakin kuin Arabiemiraateissa. Mutta ehkä neljäs kerta vie hiekkadyyneille?

stmartin_grandcase

Hiekkarantoja, kilpikonnia ja ranskalaisia herkkuja – häämatka Karibialla

Kun viime kesän Italian roadtrip päättyi kosintaan, tuli tälle kesälle suunniteltavaksi häämatka. Itselleni häämatkaksi olisi pienen häästressin purkautumisen jälkeen riittänyt lähimatkailu vaikkapa Kroatiaan, mutta tuoreen aviomiehen mielessä oli Macchu Picchu. Päädyimme kompromissiin, Air Francen lentoihin Karibialle St. Martinin saarelle. Saari on satoja vuosia kuulunut puoliksi Ranskalle ja puoliksi Alankomaille. Me majailimme Ranskan eli St. Martinin puolella. Ranskan puoli oli selvästi rauhallisempi, kun taas Alankomaiden eli Sint Marteenin puolella oli enemmän menoa ja turistit selvästi nuorempia.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

Perillä 13 tunnin matkustamisen jälkeen.

St. Martinilla asetuimme saaren koillisosaan, Orient Beachilla sijaitsevaan Esmeralda resortiin. Itäpuoli osoittautui kostealla kesäkuumalla loistavaksi valinnaksi vilvoittavan tuulensa vuoksi. Länsipuolella aallot olivat pienemmät ja mahdollistivat esimerkiksi suppailun, mutta kuumuuden lisäksi länsipuolella oleilua tukaloittivat myös hyttyset. St. Martin kuuluu ns.pahimpaan zikavirusalueeseen, joten hyttysmyrkyt olivat tehokäytössä. Mutta kuten todettua, meidän rannalla ja omalla terassilla tuuli piti huolen, ettei inisijöitä juuri näkynyt. Sen verran puremia kuitenkin otettiin vastaan, että mystisestä ihottumasta päätellen diagnosoin itselleni zikaviruksen. Virallisesti diagnosoituja zikavirustartuntoja noin 100 000 asukkaan saarella on ollut 40, taksikuskien tietotoimiston mukaan. Joten varsinaisesta epidemiasta ei saarella ole toistaiseksi ollut kysymys.

Orient beach - paratiisi

Orient beach – paratiisi.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Myös Esmeralda resortin oman huvilan terassilta kelpasi katsella maisemia.

Orient beach on Ranskan puolen suosituin ja suurin ranta. Pari kilometriä pitkällä rannalla on parhat fasiliteetit harrastaa vesiurheilua, vuokrata aurinkotuoleja, bongailla ihmisiä ja lounastaa rantaravintoloissa. Rantoja saarella riittää, niitä on yli 30. Yksi niistä on St. Marteenin Maho Beach. Et ole käynyt saarella, ellet ole bongaillut laskevia ja nousevia lentokoneita Maho Beachilla. Paikka on absurdi, kun koneet ovat laskeutuvat viiden metrin päästä rannalla olevista auringonpalvojista.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Maho Beachilla lentokoneet laskeutuvat lähes kirjaimellisesti hiuksia hipoen.

Retkeä paratiisimaiselle Pinel islandille ei kannata jättää St. Martinin reissulla väliin. Viiden minuutin venematkan jälkeen parkkeerasimme vasemmanpuoleiselle, St. Martinin vanhimman Karibuni-rantaravintolan rannalle, joskin lounastimme Yellow Beachin puolella. Lounastimme siis bambumajoissa liskojen kanssa. Liskot olivat erittäin tottuneita ihmisiin, mutta toisin kuin aika monella kanssalomalaisella, itsellä ei sentään käynyt mielessä ruokkia niitä kädestä pitäen.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Pinel Islandin paratiisimaisessa laguunissa kelpaa ottaa rennosti.

Lounasseura saapuu.

Lounasseura saapuu.

Pinel Islandia on hyvä tutkailla snorklaten. Me kiersimme saaren kallioreunaa pitkin, ja vastaan tuli jos jonkinlaista värikästä pikku kalaa. Jo tässä vaiheessa olin meren asukeista aivan innoissani, ja selitin jokaista pikku fisua ilmeiseen kyllästymiseen asti snorklauskumppanilleni. Snorklausta tulikin harrastettua useampaan otteeseen, kun sukeltaminen ei itseltä luonnistunut. Matkakumppani sen sijaan suoritti PADI-kurssin kevyesti, joten hänen sukeltaessa minä snorklasin. Yhteistyö toimi loistavasti sukeltajan osoitellessa syvemmällä bongaamiaan herkkupaloja snorklaajalle. Kaikennäköisiä värikkäitä kaloja löytyi Pinel Islandin lisäksi Creole Rockilta ja Turtle Reefiltä Grand Casen edustalta sekä St.Barthelemyn saaren Turtle Baylta. Mieleenpainuvampia näkyjä olivat kuitenkin kahden viimeksi mainitun kilpikonnat. Kuinka kevyesti ja leppoisennäköisesti ne kuin lensivät vedessä, ja kävivät välillä haukkamassa happea pinnalla. Uskomattoman kaunista!

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Octopus diving -sukellusfirman parkkipaikka.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Creole Rock on yksi St. Martinin helpoimmin saavutettavista sukellus- ja snorklauspaikoista.

Ranskan puolen pääkaupunki Marigot kuuluu niin ikään saaren pakollisiin nähtävyyksiin. Kiipeä Fort Louisin linnakkeelle katselemaan maisemia, lounasta Marina Port La Royale -satamassa ja shoppaile pikku putiikeissa. Mutta tee tämä kaikki pilvisenä päivänä, sillä muuten paistut elävältä parhaiden tuulten suojassa olevassa pikku kaupugissa.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Linnakkeelta avautuu upea näkymä Marigotiin ja koko saaren länsiosaan.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Marigotin kaduilta ja kaupoista ei väriä puutu.

Kulkupelinämme saarella toimi pääaiassa vuokramönkijä (skootterit olivat loppu!). Huristimme sillä muun muassa päivän saarikierroksen, jolla pistäydyimme myös Alankomaiden puolen pääkaupungissa Philipsburgissa. Philipsburgin ja Marigotin ero on valtava. Siinä missä karibialaisuus henkii läpi Marigotissa, Philipsburg ympäristöineen on jenkkikamaa: ravintoloita, baareja, shoppailua boardwalkilla tai Vorstraaseella. Mainoskylttien viidakossa amerikkalaiset ja nuoremmat eurooppalaisturistit viihtyvätkin rauhallista Ranskan puolta paremmin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla shoppailu kannattaa mennä suorittamaan Philipsburgiin.

St.Martinilla herkuttelun kehtona pidetään Grand Casen ravintolakeskittymää saaren luoteisosassa. Nimensä veroinen se olikin – ravintoloita, niin tasokkaita kuin paikallisia grillipaikkoja, löytyi joka lähtöön. Yksi unohtumattomimmista dinnereistä nautittiin rannalla, Calmos Cafessa. Ja oikeasti rannalla, sillä vesiraja nousi ajoittain pöydänjalkojen tasolle.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Täydellinen illallinen rannalla auringon laskiessa.

Enimmäkseen kuitenkin söimme illallista Orient Beachin Le Village d’Orient-aukion ravintoloissa. Ne olivat kävelymatkan päässä, ja tarjoilivat muun muassa hurmaavia ranskalaisherkkuja: sammakonreisiä (herkku?), ankanmaksaa ja shampanjaa. Palan painikkeeksi tarjottiin tietysti rommia, jokaisen ravintolan itsensä maustamana.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Toiselle sammakonreisiä, toiselle ankanmaksaa shampanjan kera.

Kun kerran Karibialle lähtee, kannattaa tutustua myös muihin saariin. Me ehdimme tehdä ikimuistoisen laivamatkan parin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle St.Barthelemyn saarelle, joka on aikanaan kuulunut Ruotsille. Kyllä, Ruotsille. Muistona kolmen kruunun ajoista olivat ruotsinkieliset tienviitat.

St. Barths on julkkisten suosiossa, ja miksipä ei olisi: saarelle pääsee vain laivalla St. Martinilta tai maksimissaan 19 hengen pienkoneella. Lentokenttä on kahden vuoren välissä, ja noin 600 metrin kiitorata päättyy mereen, muutamia pieniä yksityiskohtia mainitakseni. Eli saarella saa olla aika lailla rauhassa. Me kävelimme pääkaupunki Gustavian keskustassa, kävimme minibussilla saaren kiertoajelulla ja snorklailimme turkoosissa meressä, tietysti kilpikonnia bongaten.

Ruotsalaiset!

Ruotsalaiset!

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

St.Barthsin pääkaupunki Gustavia.

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan...

Kiitorata oikealla. Ei lentopelkoisille, yli 19 hengen koneelle, ilman lentäjän sertifikaattia, pimeän aikaan…

Tarkoituksena oli käydä päiväreissu Anguillan saarelle, mutta aika loppui kesken, sillä halusimme viettää viimeiset päivät auringossa loikoiluun ennen paluuta syksyiseen Suomeen.

Häämatka oli loistava sinetti hääkokonaisuudelle. Kun matkalle lähdettiin 40 tuntia vihkimisen jälkeen, sai pitkittää omassa vaaleanpunaisessa kuplassa olemista muutamalla viikolla. Karibia ja St. Martin olivat juuri oikea matkakohde ainutkertaiselle ja ikimuistoiselle häämatkalle.

hampuri_Binnenalster

Näppärä kaupunkiloma Hampurissa

Helatorstain aamuna Hampuri oli kuin aavekaupunki eikä sitä olisi millään uskonut Saksan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Raatihuoneen torillakin oli vain muutamia kiinalaisryhmiä, ja keskustan kadulla sai kulkea aikalailla yksikseen.  Tämäkö on se suuri ja mahtava hansakaupunki?

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Raatihuoneen ympäristössä oli pyhäpäivänä hiljaista.

Seuraavana päivänä tilanne korjaantui. Kaupunki oli pullollaan lähinnä saksalaisturisteja, osin kiitos Hampurin sataman 827.syntymäpäivien. Koko Mitte, satama, Hafencity ja rantabulevardi Landungsbrücken olivat niin täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi viettää aikaa toisaalla. Yhdet viilentävät juomat Sandtorhafenin reunalla olivat tarpeeksi näitä syntymäpäiväkemuja.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Hafencityssä riitti vipinää sataman syntymäpäiväjuhlien aikaan.

Kaiken kaikkiaan Hampuri on miellyttävä suurkaupunki. Vaikka asukkaita on lähes pari miljoonaa, kaupungissa on helppo hengittää. Kaikkialla on puistoja ja vettä, ja kaupunki tuntuu yhdistelmältä Amsterdamia, Pariisia, Berliiniä, jopa aavistuksen Venetsiaa.

Veden äärellä on mukava myös ruokailla, ja kanavien ja järvien rannoilla ruokapaikkoja ja kahviloita on mistä valita. Jungfernstiegillä Binnenalsterin rannalla sijaitsevalla Alex-ravintolalla on aurinkoinen suuri terassi, ja burgereita, makkaroita ja muita snackejä saa kohtuuhintaan. Alexilla on myös sisäravintola, jonka seinänkokoisista ikkunoista voi ihailla upeaa tekojärveä laivoineen.

Myös Alsterfleetin ja sen viereisen kanavan varrella on ravintoloita, joissa on pääasiassa tarjolla lounasta.

Jos haluaa lähteä hieman kauemmaksi keskustasta, kannattaa suunnata vaikkapa Ottensenin kaupunginosassa sijaitsevaan portugalilaisravintolaan Ribatejoon nauttimaan edullisia tapaksia.

Illan pimetessä voi siirtyä nautiskelemaan vaikkapa Hugoa Planten un Blomen -puiston viinibaariin. Puistossa kannattaa ehdottomasti käyskennellä myös päiväsaikaan esimerkiksi piknik-eväiden ja hyvän kirjan kanssa.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Planten un Blomen -puiston upeissa maisemissa viihtyy niin päivällä kuin illallakin.

Mitä ‘currywurst’ on Berliinille, ‘Fischbrötchen’ eli kalaleipä on Hampurille. Leivässä on mitä tahansa sillä hetkellä saatavissa olevaa kalaa, lohta, makrillia, silliä….

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Fischbrötchen-kojuja on kaikkialla.

Ruoka Hampurissa on sen verran edullista, että matkakassasta jää ylimääräistä ostoksiin. Jos ylimääräisiä eurojan on paljonkin, voi shoppailla Alte Wallin ja Neuer Wallin luksusputiikeissa, myös Tesla ja Rolls Royce -liikkeet löytyvät. Mutta heti kulman takaa löytyvät huokeammat vaateliikeketjut Zarasta ja Espritistä H&M:ään. Keskustassa tunnettuja ostoskatuja ovat myös Mönckebergstrasse ja Spitalerstrasse lähempänä rautatieasemaa.

Sataman ohella Hampurin kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat tietenkin St. Pauli ja Reeberbahn, joista jälkimmäinen on paikallisten mukaan nykyisin enemmänkin nuorison bilepaikka kuin paheellinen punaisten lyhtyjen alue. Emme ehtineet viikonloppureissun lyhyyeden vuoksi alueeseen tutustua muuta kuin taksin ikkunasta. Hätkähdyttävin näky vilkkuvien sex shop- ja tyttöbaarikylttien joukossa olo Hesburgerin kyltti. Kaikista Hampurin kaduista juuri Reeberbahnilla?!

Toinen hämmentävä kokemus oli hop on, hop off -bussi, johon turvauduimme nähdäksemme kaupungin päänähtävyyksiä toisen matkalaisen potiessa flunssaa. Kun viimein pysäkille tuli bussi, jossa oli tilaa kahdelle, se oli täynnä saksalaisturisteja. Heille konsepti oli jäänyt hieman epäselväksi: kukaan ei missään vaiheessa poistunut bussista, joten kukaan ei myöskään päässyt sisään. Kuski jopa opasti kesken ajon matkalaisia hyppäämään ulos, katsomaan nähtävyyksiä, ja ottamaan 10 minuutin päästä tulevan seuraavan bussin. Mutta ei. Me jäimme omalla pysäkillämme, mutta emme enää yrittäneetkään takaisin kyytiin.

Hampuri on kaikin puolin helppo kaupunki. Finnairin lento Helsingistä kestää reilut 1,5 tuntia, kaupungin sisäinen liikenne on simppeli, toimiva ja halpa, englannilla pärjää hyvin, ja koska Hampurin seutu on Saksan vaurainta, kaupunki on siisti ja puhdas. Hampuri ei varmasti ole monenkaan suomalaisen pakko nähdä -listalla, mutta kannattaisi olla. Suosittelen ehdottomasti kaupunkilomakohteeksi!

Äkkilähtö Varsovaan juhannuksen viettoon

Kaikki kävi niin äkkiä. Matka juhannukseksi Varsovaan, siitä päätettiin 24 tuntia ennen lähtöä. Lento, joka Finnairin siivillä kesti vain tunnin ja 25 minuuttia. Rakastuminen kaupunkiin, se vei silmänräpäyksen! Se iski heti matkalla lentokentältä kaupunkiin,vitsi mikä paikka! Vehreä, bulevardimainen tie Chopinin lentokentältä keskustaan, ympäristön siisteys ja matkan lyhyys miellyttivät. Lentokenttä tosiaan sijaitsee vain noin 8 kilometrin päässä Varsovan keskustasta.

Heitimme kamat loistavalla paikalla keskustassa sijainneelle Polonia Palace -hotellillemme ja suuntasimme tutkimusmatkalle kaupunkiin.

En oikein tiedä, mitä olin Varsovalta odottanut, mutta en tätä: pää pyöri koko ajan, kun ympärillä oli niin paljon kauniita rakennuksia, monumentteja ja kylttejä osoittamaan tärkeitä paikkoja. Kaupungin rento tunnelma, lukuisat katukahvilat ja -ravintolat ja yleinen vehreys yllättivät.

Nowy Swiat katu

Startti juhannusreissulle. Neuvoa antavilla yhdessä monista Nowy Swiat -kadun kahviloista.

Ensimmäinen ilta eteni Nowy Swiat -katua pitkin käyskennellen vanhaankaupunkiin ja illalliselle tunnelmalliselle Rynek-aukiolle. Hauskan värikäs vanhakaupunki, kuten lähes koko Varsova, on rakennettu uudelleen toisen maailmansodan tuhoisien pommitusten raunioilta. Uudelleenrakentaminen on tehty taidokkaasti vanhaa kunnioittaen.

WP_20150618_011

Nowy Swiat -katu

Nowy Swiat -kadun varrella löytyy kauppoja, ravintoloita, merkittäviä rakennuksia sekä monumentteja, kuten esimerkiksi tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen monumentti.

WP_20150618_016

Varsovan vanhakaupunki

Vanhankaupungin aukiota reunustavat värikkäät talot ja kuninkaanlinna.

Vanhankaupungin torilta eli Rynek-aukiolta ja sen ympäristöstä löytyy lukuisia ravintoloita.

Vanhankaupungin torilta eli Rynek-aukiolta ja sen ympäristöstä löytyy lukuisia ravintoloita.

Varsova vanhakaupunki

Aukiolta löytyy myös merenneitopatsas.

Puolan karua historiaa ei Varsovassa voi sivuuttaa. Itselle se tuli eniten iholle Gestapon päämajassa, Mausoleum of Battle and Martydom -museossa. Siellä on nähtävillä fasiliteettejä, joihin pidätetyiksi tulleet juutalaiset pakotettiin: sellit, kuulustelujen “odotushuoneet”, kidutusvälineet ja Gestapon kuulusteluhuone. Digitaalisesti hyvin tehdyissä esityksissä pääsee myös tutustumaan yksittäisten henkilöiden tarinoihin. Vaikka natsien karmeuksista on kerrottu jo peruskoulussa, ja Euroopassa reissatessa ne tulevat monessa käänteessä vastaan, tuntuvat ne joka kerta yhtä järkyttäviltä.

Gestapon päämaja

Gestapon päämajassa kerrotaan silottelematta Varsovan juutalaisten kärsimistä kauheuksista.

20150619_130736

20150619_131017
20150619_131437

Gestapon päämajassa käynnin jälkeen ruoka ei oikein maistunut. Kävimme kuitenkin kevyellä lounaalla puolalaista ruokaa tarjoilevassa, niin paikallisten kuin turistien suosimassa U Szvejka -ravintolassa. Ruokapaikkoja Varsovassa on joka lähtöön: puolalaista, italialaista, kiinalaista, sushia, tortilloja (Varsova on tunnettu Tortilla Factory -ravintolastaan). Tunnelmallisimmat ravintolat löytyvät luonnollisesti vanhankaupungin mukulakivikatujen varrelta. Paikallisten pariin ja grillatun ruoan makuun pääsee keskustan ulkopuolella puistossa sijaitsevassa Pub Lolek -ulkoilmaravintolassa. Meno on melkoinen varsinkin viikonloppuisin, jolloin ravintolassa on myös livemusiikkia.

Pub Lolek Varsova

Pub Lolek ja juhannuksen grilliruoat.

WP_20150619_005
Vanhankaupungin ohella vaikeasti ohitettaviin nähtävyyksiin kuuluvat “Stalinin hammas”, Varsovan korkein rakennus, oikealta nimeltään tiede- ja kulttuurikeskus, jonka venäläiset lahjoittivat puolalaisille 1950-luvulla. Stalinin hampaan korkeudelle kurkottaa Marriot-hotelli, jonka 40.kerroksen baarista avautuu mahtavat näkymät kaupungin yli. Myös juutalaiskorttelit ja lukuisat museot kannattaa ottaa huomioon päiväohjelmaa suunnitellessa.

Venäläisten lahjoittama Stalinin hammas eli tiede- ja kulttuurikeskus ja näkymää sen 30.kerroksen terrasilta yli kaupungin kattojen.

Venäläisten lahjoittama Stalinin hammas eli tiede- ja kulttuurikeskus ja näkymää sen 30.kerroksen terrasilta yli kaupungin kattojen.

Aikaa ja rahaa saa Varsovassa kulumaan myös shoppailuun. Kaupat ovat keskittyneet keskustaan Nowy Swiatin varrelle sekä hyvänkokoisiin ostoskeskuksiin, kuten Zlote Tarasyyn. Sieltä löytyvät niin puolalaiset liikkeet kuin kansainväliset ketjut Zarasta Benettoniin ja Eccosta Hugo Bossiin. Iloisin yllätys oli kosmetiikkaketju Avonin liike, sillä en tiennyt sen olevan peräisin Puolasta.

Ostoksia tehdessä saa varautua maksamaan Suomen hintojen verran, eteenkin kansainvälisten ketjujen kaupoissa. Hintataso ravintoloissa sen sijaan on huomattavasti Suomea halvempi, pois lukien hotellien ravintolat, kuten aina. Myös taksilla ajaminen on lähes ilmaista. Suomalaisen taksin lähtötaksalla pääsi hyvin lentokentältä keskustaan. Kannattaa tosin varoa huijareita, jotka veloittavat samalta matkalta tuplahinnan.

Puolan pääkaupunki jätti kivan kaupungin muistijäljen. Koska Puola on näppärän lentomatkan päässä, on hyvinkin mahdollista päätyä maahan uudelleen.

Kreikka, rakkaani – vinkit Rodokselle

Se tunne, kun vuosien jälkeen tapaa vanhan ystävän. Etukäteen vähän jännittää, mutta heti kohdatessa juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi. Hei Kreikka, kiva tavata seitsemän vuoden tauon jälkeen!

Vaikka Kreikka on vanha tuttu, Rodos oli uusi tuttavuus. Ja mikä ihana tuttavuus! Vaikka turisteja on kaikkialla, ei saari tunnu turistirysältä. Se on täynnä tekemistä, upeita kristallinkirkkaan meren rantoja, loistavia ostosmahdollisuuksia, ähkyyn vievää maistuvaa ruokaa, ystävällisiä ihmisiä ja historiallisia nähtävyyksiä. Ihan varmasti me tapaamme vielä uudestaan, sillä juhannuksen mittainen reissu vain kasvatti Kreikka-nälkää. Ensi kertaa odotellessa parit vinkit Rodokselle.

Rannat, rannat, rannat ja rannat

Mille rannalle ikinä meneekin, veden kirkkaus lyö ällikäkällä. Vaikka vesi vellookin uhkeasti rannalla, merenpohjan kivet välkkyvät selväsi. Meri muistuttaa kirkkaudessaan Kroatian vesiä. Suotta eivät Rodoksen rannat ole saaneet EU:n Sinisen lipun luokitusta puhtaudestaan.

Ja rantaa riittää joka makuun. Rodoksen kaupungissa kannattaa kuumalla säällä suunnata Tuulisen rannan vilvoittaville puhureille, tuulisella säällä puolestaan kannattaa olla ajoissa liikenteessä varaamassa paikkaa suojaisammalta Ellin rannalta. Kalithean ranta, Anthony Quinn Bay, Afandoun ranta, Tsambikan ranta sekä St. Paul’s Bay vaativat liikkumista, mutta ovat todellakin sen arvoisia.

Afandou Beach

Afandoun pitkän pitkä ranta sopii hyvin omaa rauhaa rakastavalle auringonpalvojalle.

Kalithea

Kalithean rannan vieressä sijaitseva vanha kylpylä on vierailun arvoinen paikka.

Anthony Quinn Bay

Anthony Quinn Bayn upeat kalliot ja kristallinkirkas vesi ovat kuin elokuvista.

Tsambika

Tsambikan ranta on yksi Rodoksen parhaista hiekkarannoista.

St. Paul's Bay

St. Paul’s Bay näkyy hienosti Lindoksen akropolilta.

Tuulinen ranta

Tuulisen rannan pohjoispäädyssä on yleensä enemmän tilaa kuin vastapäisellä Ellin rannalla.

Syö hyvin

 

Kreikkalainen ruoka on maailman parasta. Souvlaki, horiatiki, tsatsiki, dolmades, kleftiko, mezet, gyros pita… Ah, vesi herahtaa kielelle! Kaikki ravintolat tarjoilevat kreikkalaisia spesialiteetteja, mutta taso voi vaihdella. Linjauksemme välttää sisäänheittäjiä toimi hyvin. Ensimmäisenä iltana Agalman meze-alkupalat ja jättimäinen souvlaki täyttivät kaikki kunnollista kreikkalaista ruokaa kaivanneen toiveet. Miksi muuten Espoo-Helsinki-Vantaa-akselilla ei ole yhtä ainoaa hyvää kreikkalaista ravintolaa? Erinomainen ravintola on myös Vanhassakaupungissa Ta Petaladika -mezepaikka sekä Tuulisen rannan puolella kaupunkia Thomas Taverna.

Agalma

Agalman souvlaki-annos oli valtava ja herkullinen.

Agalman_souvlaki

Ta Petaladikan mezet olivat suussa sulavia. Viisi eri mezeä täyttivät mahan ääriään myöten.

Ta Petaladikan mezet olivat suussa sulavia. Viisi eri mezeä täyttivät mahan ääriään myöten.

mezet1 tapetaladika

Thomas Taverna kleftiko

Thomas Tavernan taivaallinen kleftiko tarjoiltiin hauskassa leivinpaperikupissa. Tsatsiki oli tuossa vaiheessa jo kadonnut lautaselta.

Shoppaile

 

Eniten Rodoksella yllätti tasokkaat ostosmahdollisuudet. Basaarimaista turistiroinaa löytyy lähinnä ravintoloiden reunustamalta Nikiforou Mandilaralta ja Vanhastakaupungista mutta hallitsevassa osassa ovat pienet kreikkalaiset putiikit, tunnetut ketjut sekä laatuliikkeet.

Kyprosaukiolta haarautuvilta kaduilta löytyvät muun muassa Oysho, Terranova, Pull and Bear, Bershka, Nike, ja Mango. Hinnat vaihtelevat, osassa kaupoissa hinnat ovat Suomea halvempia, mutta esimerkiksi H&M:llä on tutut kotimaan hinnat. Pidempään tilannetta tarkkaillut arvioi Zaran jopa Suomea kalliimmaksi.

Rodos shoppailu

Rahansa Rodoksella saa taatusti kulumaan vaikkapa Kyprosaukion lähistön liikkeissä.

Lisäksi katukuvassa on paljon kenkäkauppoja, hajusteliikkeitä, hunajaa, oliiviöljyä ja oliivisaippuioita myyviä pieniä kauppoja, nahkaliikkeitä ja korukauppoja. Sekä tietysti sateenvarjokauppoja. Saarella, jolla ei koskaan sada, ei ole tarvinnut maksaa veroja, jos on myynyt sateenvarjoja. Yllättävää? Not.

Sateenvarjokauppoja.

Sateenvarjokauppoja.

Kirsikkana shoppailukakussa on Kolymbiassa sijaitseva Benetton Mega Outlet, my heaven.

Benetton Outlet Kolymbia

Iloinen shoppailija Kolymbiasta löytyneessä Benetton-outletissa.

Sukella antiikin Kreikkaan

 

Vaikka Rodoksen Vanhakaupunki, Unescon suojelukohde, on oma lukunsa historiassa, on noin 50 kilometrin päässä Rodoksen kaupungista itärannikkoa pitkin etelään sijaitseva Lindos yksi saaren pysähdyttämimmistä paikoista. Kimaltevan meren ääressä sijaitseva valkoinen, sokkeloinen kylä, jonka yläpuolella seisoo ylväästi maan toiseksi suurin akropolis Ateenan jälkeen, on kuin maalauksesta.

Lindos

Kaunis Lindos.

Jo ennen puolta päivää Lindoksessa on paahtavan kuuma, joten ei tunnu hullulta idealta kiivetä ylös Lindoksen taksin eli aasin selässä. Akropoliksella kuuluu historian lehtien havina vanhoissa pylväissä, portaissa ja upeassa maisemassa sijaitsevan Athenan temppelin raunioilla.

Athenan temppelin rauniot.

Athenan temppelin rauniot.

Lindoksen valkeassa kylässä on paljon matkamuistomyymälöitä ja sokkeloisesta arkkitehtuuristaan johtuen runsaasti kattoravintoloita, joilla on mukava nauttia lounasta ja virvokkeita akropoliksella käynnin jälkeen. Muista aurinkorasva!

Lindos kattoterassi

Lindoksessa kannattaa ihailla maisemaa kattoravintoloissa. Ihan kiva yksityisterassi jollain.

Vuokraa auto

 

Rodoksella on helppo liikkua vuokra-autolla, sen todistavat lukuisat auto- ja skootterivuokraamot. Ensitutkailun jälkeen suomalainen oppii kreikkalaisen ajotavan: auton voi tunkea ja pysäköidä mihin väliin vain.

Yhdessä päivässä ehtii helposti käydä Rodoksen kaupungista Lindoksessa, ja pysähdellä matkalla itärannikon pienissä rantapoukamissa.

Autoilupäivän päämääräksi voi ottaa myös saaren eteläisimmän kärjen Prasonisin, saaren länsirannan ja Petaloudes-perhoslaakson, Efta Pigesin seitsemän lähdettä tai saaren keskiosaan pikkukylät.

Kaikkea ei ehdi autollakaan  nähdä yhdellä kerralla, joten tuleville Rodoksen matkoille jäi nähtävää. Sitä ennen suuntaamme road trippailemaan Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan teille.

Rodoksen kartta

Rodoksella kannattaa ottaa neli- tai kaksipyöräinen alle ja huristaa omiin seikkailuihin.

Mainion aurinkoloman Meloneras

Auringon jälkiä ihossa, hiuksissa, mielessä ja kropassa. Sitä on kuin uusi ihminen, kun paistattelee viikon auringossa, nukkuu kunnolla, syö hyvin ja välillä salsaa. Melonerasin loma oli siis onnistunut.

Meloneras oli paikkana täydellinen akkujen lataamiseen. Hyvätasoinen Club Hotel Riu Gran Canaria tarjosi lepoa, liikettä, rauhaa ja ruokaa. Ja paljon saksalaisia senioreita. Pelkäämäni all inclusive oli iloinen yllätys. Niin aamiaisella, lounaalla kuin illallisella oli riittävästi eri vaihtoehtoja. Illalliselle eri ravintoloihin sai varattua helposti paikan. Tosin kanarialainen ja grilliravintola eivät kovin toisistaan poikenneet. Aasialaisessa ravintolassa ruoka maistui aasialaiselle, mitä nyt sushiriisissä oli makeahko tvisti.

Maisemaa ylimmän kerroksen huoneesta pystyi katsomaan.

Maisemaa ylimmän kerroksen huoneesta pystyi katsomaan.

Rantabulevardin puolella hotellin nimi ei jäänyt epäselväksi.

Rantabulevardin puolella hotellin nimi ei jäänyt epäselväksi.

Nälkä ei päässyt yllättämään.

Nälkä ei päässyt yllättämään.

Optimaalisesti emme all inclusivea hyödyntäneet, sillä välillä oli pakko päästä hotellialueen ulkopuolelle syömään. Rantabulevardin varrella oli useita ravintoloita, mistä valita. Harmittavan moni mainosti itseään suomenkielisyydellä, mutta joukkoon mahtui myös helmiä, kuten El Senador. Paikallisten tuttujen suosittelemat Samsara ja Playa Melonerasin Ciao Ciao jäivät järjestelysyistä kokeilematta. Afrikkahenkinen Samsara on niin suosittu, että sinne on tehtävä pöytävaraus hyvissä ajoin.

Ravut El Senadorin tapaan.

Ravut El Senadorin tapaan.

Boulevard El Farolla sijatisevalle Restaurant Grill Farolle pisteet maisemasta ja paellasta.

Boulevard El Farolla sijatisevalle Restaurant Grill Farolle pisteet maisemasta ja paellasta.

Dyynitreeni Maspalomaksessa tuli kuin tulikin flunssan jälkimainingeissa tehtyä. Kuljin mieluimmin dyynejä ylös ja alas kuin rantaa pitkin laumana tarpovan ihmismassan mukana. Tosin viimeisellä etapilla huomasin ylittäneeni oman mukavuusalueeni ja päätyneeni nudistirannalle.

Tähän dyyniekskursio olisi pitänyt päättää.

Näkymä Melonerasin suuntaan.

Näkymä Melonerasin suuntaan.

Aloe vera tuli hankittua Varadero-lähiostarilta, käytännössä basaarimaisesta pikkukauppojen keskuksesta. Meloneras on siitä kiva Gran Canarian lomakohde, että turistirihkaman lisäksi siellä on pieniä liikkeitä, Esprit, Mango, Guess, Boss… Ja se ihana kenkäkauppa rantabulevardilla majakan lähellä, Kuba. Taas on kokoelmissa yhdet korkkarit enemmän. Las Palmasissa uusi shoppailututtavuus oli El Corte Inglés, jossa saimme vietettyä useamman tunnin. Ja tietysti lounastimme La Marinerassa. Sen jälkeen ei enää kutsunutkaan shoppailukatu Calle Triana, vaan taksi kohti etelärannikkoa ja päiväunet.

WP_20140327_011

Ehdoton Gran Canarian suosikkini, kenkäkauppa Kuba.

Ehdoton Gran Canarian suosikkini, kenkäkauppa Kuba.

Edelleen minulta jäi näkemättä vuoret. Yksi meistä suhautti upeiden maisemien mutkaisille teille skootterilla, mutta auringonpalvoja jäi altaalle täydentämään rusketustaan. Skootterilla käväisimme Playa del Inglesin puolella, jossa pari tuntia riitti. Jotenkin turistit, muovituolit, kylki kyljessä olevat hotellit, turistikrääsä ja ahtaus aiheuttivat hylkimisreaktion. Ei sillä, etteikö Meloneras-Maspalomas-akselilla turisteja ja hotelleja riittäisi, mutta siellä on tilaa hengittää, ympäristö siistimpää ja hotellit laadukkaampia. Ehkä se on merkki siitä, että on löytänyt omat standardinsa matkustaa. Lepolomalla hotellilta vaatii enemmän, kun taas kaupunkilomalla hotelliksi kelpaa pari tähteä betoniviidakossa.

Melonerasin rantabulevardilla, etenkin Playa Melonerasin päässä, on enemmän tilaa kuin Playa del Inglésissä.

Melonerasin rantabulevardilla, etenkin Playa Melonerasin päässä, mahtuu olemaan keskipäivällä.

Miten?

Miten?

Kolmas kerta Kanarialla, ja taas oli onnistunut matka. Sanoisinko, että Gran Canaria on lomakohteena aliarvostettu? Eh… Sanoisin, että Danny ja Frederik samalla lennolla ei tarkoita, että saari olisi pelkkää Suomi-iskelmää ja lihapullia. Jos niitä haluaa, niitä taatusti saa mutta ne voi myös sivuuttaa. Saarelta löytää laadukkaita hotelleja ja aitoa paikallista elämää. Vuoret tarjoavat haasteita urheilijoille, Atlantti merellistä tekemistä, Las Palmas on aarreaitta shoppailijoille, nähtävyyksiä ja kulttuuria kaipaaville. Sanoisin, että Kanaria on aurinkovarma ja monipuolinen vaihtoehto kohtuullisen lentomatkan päässä, jota ei kannata ennakkoluulojen vuoksi sivuuttaa.