Työmatka vei minut helmikuun alussa kaupunkiin, jonne matkustamista olin jo kauan haaveillut – Berliiniin. Matkan ohjelma sopi ensikertalaiselle mainiosti, sillä töiden nimissä kiersimme Berliinin tärkeimmät nähtävyydet.
Finnairin lento Berliini-Helsinki oli näppärän lyhyt, vain puolisentoista tuntia. Tegelin kentältä matka hotelliimme Mitten alueella sijainneeseen The Dudeen kesti puoli tuntia. Ajomatkan aikana näin jo vilauksen Brandenburgin portista sekä Alexanderplatzin tv-tornista. Pikaisella vilauksella Berliini muistutti Montrealia: leveitä puiden reunustamia bulevardeja ja äärimmäisen kauniita ja puistattavan rumia rakennuksia.
The Dude oli rouhean hauska, 1800-luvun rakennuksessa sijaitseva pieni hotelli kätevän kävelymatkan päässä Alexanderplatzilta. Sen puulattiat, huoneiden värikäs sisustus hetekamaisine sänkyineen ja ystävällinen palvelu valloittivat sydämet.
Ensimmäisenä iltana piti tietysti päästä saksalaiseen ravintolaan, joten päädyimme iltakävelyn päätteeksi Märkisches Ufer -kadulla joen rannassa sijainneeseen Marinehaus-ravintolaan. Kalastustyyliin sisutetussa ravintolassa listalta valittiin räucherwurstia, reippaalla valkosipulilla ryyditettyä juustosalaattia, suolakurkkuja, valkosipuliperunoita ja kalbsschnitzeliä. Ilokseni huomasin myös, että täysin käyttämättömäksi jääneellä A-Saksalla selvisi ravintolakeskustelussa hyvin. Setin jälkeen oli jokseenkin painava olo, mutta onneksi hotellille päästyä kello oli jo paljon, ja höyhensaaret kutsuivat.
Tuhti illallinen Marinehaus-ravintolassa.
Aamulla meitä tervehti harvinainen näky, aurinko! Päivä alkoi kahdeksalta Alexanderplatzilta. Näky aukion ympärillä oli kotoa tuttu, rakennustyömaata kaikkialla. Tuttua fiilistä rikkoi suomalaiselle ja berliiniläiselle elämänkatsomukselle tyypillinen ero: kun tilapäistä viemäriputkea tarvitaan, se nostetaan taideteosmaisesti ilmaan ja maalataan pinkiksi.
Alexanderplatzin tv-torni, Pyhän Marian kirkko ja pinkki viemäriputki.
Seuraavaksi kiidimme kaupungin kuuluisimmalle museoalueelle, Museumsinseliin eli museosaarelle, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Aamuauringon valaistessa Altes Museumia, keskittymän vanhinta museota, saarella oli hiljaista. Ylväiden museoiden pylväissä näkyivät kaupungin historian vähemmän ylväät hetket, toisen maailmansodan luotien jäljet.
Altes Museum Museumsinselillä.
Kaupungin synkkä historia pysäytti päivän aikana monta kertaa. Museuminselillä, myynnissä olevana kaasumaskina sekatavarakaupassa, Berliinin muurilla, Juutalaisten muistomerkin vilahtaessa ohi. Kuinka julma ihminen voi olla. Eikä ihmiskunta näytä oppivan virheistään.
Berliinin toinen ääripää oli nähtävissä kyseisessä sekopäisessä sekatavarakaupassa, Mauerparkin liepeillä Oderberger Strassella sijainneessa VEB orange -liikkeessä. Kauppa oli kuin aikahyppy 70-luvulle kirjavine astioineen, karvalakkeineen, hiusneuloineen ja polaroid-kameroineen. Kaikki niin yliampuvan kummallista, että kaupassa saatiin koko reissun parhaimmat naurut.
Mauerparkin liepeillä kadut ja talot muistuttivat paljon Pariisia.
Mauerparkin jälkeen käänsimme automme kohti ehkä sitä Berliinin kuuluisinta nähtävyyttä, East side gallerya eli taitelijoiden koristelemaa osaa jäljelle jätetystä Berliinin muurista. En oikein tiennyt, mitä olin odottanut, mutta luulin muurin olleen massiivisempi, korkeampi. Muurilla kävi kova kuhina, kun turistit kuvasivat itseään taideteosten edessä. Itseni muuri mykisti. Jos muuri osaisi puhua, se kertoisi varmasti tuhansia tarinoita murheellisista ihmiskohtaloista, jotka tavoittelivat henkensä kaupalla parempaa elämää toisella puolen.
East side galleryn graffitteja.
Iltapäivän puolella nälän alettua kurnia vatsoissa kurvasimme paikallisten jonon jatkoksi Kreuzbergin Mehringdammin Curry 36 -kioskille. Tomaattikastikkeeseen upotetut ja currylla maustetut wurstit, majoneesilla kuorrutetut ranskalaiset, muhkeat hodarit ja lämmittävä glüchwein saivat veren jälleen kiertämään harvinaisen kylmässä Berliinin päivässä.
Street foodia berliiniläisittäin.
Työpäivän päätteeksi ehdimme vielä shoppailemaan. Shoppailu oli hyvä ajanviete Berliinissä jo siksi, että kaupunki on yllättävän halpa. Ehdimme tehdä kierroksen Mitten alueen putiikeissa Münzstrassella, jossa liikkeet olivat high endimpää, handmade in Germany -meininkiä. Alexanderplatzilla kaupat olivat enemmän mainstremea, muun muassa Stokkan tyylinen Galeria Kaufhof, Esprit, edullisempia kenkäkauppoja ja halpiskauppa Primark.
Ennen päivän viimeistä etappia, Charlottenburgin fiinimpää kaupunginosaa, lähdimme samoilemaan takaisin Kreuzbergin kaduille inspiroivaa illallispaikkaa etsien. Monien askelten jälkeen päädyimme Oranienstrasselle aivan loistavaan vietnamilaiseen ravintolaan nimeltään Kim-Qui. Vedimme kevätkääryleet, Pho-keitot ja tofu-nuudeli-annokset hyvällä ruokahalulla, ja voi pojat, että oli hyvää! Ja kaiken kukkuraksi kahden hengen koko satsi oluella ja virvoitusjuomalla kyyditettynä vain 30 euroa.
Berliini oli siinä määrin hassu, värikäs, rouhea, urbaani, historiallinen, ruma ja kaunis, että olen aika varma, että kaupunki kutsuu vielä uudelleen.
Berliner.
Berliini on kyllä ihana ja tosiaankin kannattaa käydä uudestaankin 🙂
Se on niin hassu kaupunki, että näin pikavisiitin perusteella ei pysty muodostamaan mielipidettä. Joten uudestaan täytyy mennä! 🙂